194.
Valmistaja: Skoda
Malli: Octavia Kombi Scout
Vuosimalli: 2014
Moottori: 2.0 TDI
Vaihteisto: 6spd DSG
Olen viime päivinä ajanut autolla, jonka sivuutin hyvin nopeasti jo aikaa sitten postissani autoista numerot 21-62. Allani on ollut Toyota Corolla hatchback vuodelta 2005. Autoilun historiassa tuo paljon myynyt auto ei varmasti ole kovinkaan merkittävä virstanpylväs muuten kuin myymiensä lukujen puolesta, mutta kyllä se varmaan pidemmänkin tekstin ansaitsisi. Ainakin minulla on ollut tarpeeksi haastetta sen kytkimen ja kaasun kehittämisessä, kun olen viimeiset 2,5 vuotta ajanut automaattivaihteisella autolla.
No, anyway, itse aiheeseen. Kuulin huhun, että paikalliseen myymälään oli saapunut koeajomalliksi
uusi Skoda Octavia Scout ja tietystä syystä, josta toivottavasti lisää myöhemmin, kyseinen auto kiinnosti minua kovasti. Aikaa minulla ei ollut paljon koeajoon, mutta kävin ottamassa pikaiset tyypit kuitenkin.
Kyseessä oli siis tarkemmin sanottuna Skoda Octavia Kombi Scout 4x4, moottorina 2.0TDI 184hp ja vaihteistona 6-pykäläinen DSG laatikko. Moottori oli siis minulle ennestään tuttu 2-litrainen voimanlähde, mutta uusimmassa kehitysversiossa Volkswagen, Skoda ja Seat ovat puristaneet siitä ulos 135kW tehoa, kun Audille on sitten annettu vielä pikkaisen enemmän uusimmissa versioissa, eli 140kW. Vaihteistokin oli tuttu sinänsä, että se on kaksoiskytkin DSG-vaihteisto, mutta ei aivan sama kuin Audissani oli.
DSG:llä on huono maine joissain piireissä ja toiset taas sitä ylistää. Minun käsityksen mukaan huonomaineinen versio on 7-vaihteinen versio, DQ200, jossa on kuivakytkin ja pieni öljytilavuus. Audi Q5:ssani oli versio DQ500, jossa on taas märkäkytkin ja siksi enemmän öljyä. Saman ratkaisun on Skoda ottanut käyttöön Scoutissa, mutta 6-vaihteisena DQ250 versiona.
Eikun ajamaan. Scoutissa on Skodan KESSY avaimeton käynnistysjärjestelmä, eli riittää, että avaimet ovat kuskilla mukana, niin käynnistäminen onnistuu nappia painamalla. Kylmä diesel hyrähti nätisti käyntiin yllättävän kovalla käyntiäänellä. Ehdin jo hetken miettiä, että onpas surkea äänieristys, mutta heti kun lähdin liikkeelle, niin moottorin käyntiääni heikkeni huomattavasti. Eihän se kylmä diesel koskaan ole kuulostanut mitenkään kauniilta.
Tuntui kuin 1. vaihde olisi ollut melko pitkä, mutta kuitenkin kun kyseessä on 1. vaihde, niin vauhtia sillä ei juurikaan kerry ja siitä johtuen liikkeelle lähtö tuntui ikäänkuin laiskalta risteyksistä. Oletan kyllä, että tuo ominaisuus on vain aivan uudessa autossa ja, että vaihteisto ns. "oppii" uusille tavoille, kun ajoa kertyy.
184 heppaa ja 380 väännöstä kyllä tuntuvat ja löytyvät moottorista ja niiden voimalla Scout liikkuu hyvinkin ketterästi. Ohitukseen lähtö käy ripeästi ja tuntuu jopa mukavasti istuinta vasten etenkin, jos ennen kaasun polkaisua laittaa vaihteiston S-tilaan, jolloin pienempi vaihde menee silmään ja kierrokset nousevat hieman ylös. Muutoin kiihdytyksessä on pientä viivettä, kun laatikko tiputtaa ensin alas pykälän tai kaksi.
Normaalissa hitaammassa ajossa alaspäin vaihtaminen tuntui viipyilevän, ehkä johtuen hyvin vähäisistä ajokilometreista, ja kierrosten laskiessa 1100-1200 välille sisälle kuului kova alaväännön jurnutus.
Ohjaus on pehmeä ja alusta, kuten ehkä joku arvasikin, jämäkkä. Rattia saa vaivata edestakas ja auto kulkee silti suoraan, mutta jos haluaa nopeasti väistää, niin ei rattia kuitenkaan tarvitse sen enempää kääntää ja Octavia vaihtaa rivakasti kaistaa.
Koeajoauton alla oli kitkarenkaat ja meno olikin siitä johtuen miellyttävän hiljaista. Moottorin ääntä ei ajossa kuulu ja takaa kaikuu hyvin heikko humina, joka oletettavasti syntyy isohkosta perätilasta, mutta ei ole mitenkään häiritsevä.
Koeajoni oli siis pikainen, mutta minä pidin Scoutista erittäin paljon. Ehkä osasyynä on tällä hetkellä käyttämäni Corolla, jonka ero Scoutiin on SUURI, mutta vertaa Scoutia mihin vaan, niin se tuntui erittäin hyvältä autolta, jolla kyllä ehtii mukavasti paikasta toiseen.
