210. Fiestaa ihmemoottorilla

210.
Valmistaja:Ford
Malli:Fiesta
Vuosimalli: 2015
Moottori: 1.0 EcoBoost
Vaihteisto:automaatti

Jälleen yksi vuokra-auto käytössä ja tällä kertaa hieman erikoisempi. En itse edes tiennyt, että Ford Fiestaa saa hankittua automaattivaihteistoilla. mutta on se uskottava, kun semmoisen näkee. Automaatin lisäksi autossa oli palkittu 1-litrainen "ihmemoottori"", eli ahdettu 3-sylinterinen tehopakkaus. Moottoria on saatavana eri tehoversiolla 65 hepasta 140 heppaan saakka. Suomen tuontiohjelmaan turvaten arvelen, että kyseisessä vuokra-autossa oli 100-hevosvoimainen versio Powershift automaatilla.

Kaupungissa Fiesta on pikkuautona erittäin ketterä ajopeli ja moottorin tehot riittävät oikein hyvin mukaviin kiihdytyksiin risteyksistä liikenteen joukkoon. Auto tuntuu kokoistaan isommalta ja ohjaustuntuma on myös hyvä, kuten Fordeilla on ollut tapana. Moottoritiellä Fiesta tuntuukin jo enemmän kokoiseltaan ja vaikka onkin vakaa ajaa suorahkolla tiellä, niin mutkissa moottoritievauhdilla ilmenee ohjauksessa levottomuutta ja ohjausliikkeitä joutuu tekemään jatkuvasti, että auto pysyy kaistalla.
Moottoritiellä auton pikkuinen moottori käy jo hieman hengettömäksi ja kiihdyttely ohituksiin on huomattavasti hitaampaa. Kaasun polkaisu aiheuttaa vain kierrosten nousun ja odottelun, että jotain muuta tapahtuisi.

Fiesta on mukava pikkuauto ja enemmän elementissään kaupungissa. On helppo kuvitella, että vielä hauskempi paketti olisi Fiesta ST, johon samaan koriin on tungettu 182 heppainen moottori ja jäykkä alusta.

209. Petojen sukua - Jeep Renegade

209.
Valmistaja: Jeep
Malli: Renegade
Vuosimalli: 2015
Moottori: 1.6 CRD
Vaihteisto: manuaali

Jälleen uusi vuokra-auto kokeilu matkallani Italiassa. Varasin Hertziltä Fiat 500X (tai vastaava), koska ajoa oli kuitenkin tiedossa useampi sata kilometriä, enkä halunnut puikkelehtia rekkojen seassa Fiat Pandalla - niinkuin paikalliset tekevät 140km/h nopeudella.

Ihan 500X en saanut käyttööni, mutta voisin sanoa, että Fiatin ruman kaksosen, eli Jeep Renegade pikkumaasturin. Renegade on ensimmäinen Jeep, jota on aloitettu rakentamaan Amerikan ulkopuolella ja niitä tehdään Italiassa samalla tehtaalla ja samalle alustalle kuin Fiat 500X.

Jos Fiatin linjat ovat uusimman Fiat 500 mallin mukaisesti kauniin pyöreät, niin Jeep on pitänyt kiinni omasta massiivisesta tyylistään ja autossa riittää kulmia. Vaikka kyseessä on pieni auto, niin siinä on kulmista johtuen ison auton tuntua. Etenkin roomalaisen pysäköintitalon tiukat käännökset tuntuivat ahtailta ja 4,2 metrinen auto ei taittunut ramppien mutkiin ilman pientä peruuttamista. Takaisin tullessa, kun olin jo tottuneempi auton kanssa, sain kyllä nuo mutkat taittumaan, mutta ylimääräistä tilaa ei siltikään ollut.

Kaupunkiajossa Renegade tuntui hyvin mukavalta ja hiljaiseltakin alkuun, mutta totesin myöhemmin syyksi lentokoneen suhinaan tottuneet korvat. Kaupungissa moottori kuuluu sisälle, ei liikaa, mutta kuitenkin. Moottoritiellä 110km/h nopeuksissa ja ylöspäin rengasmelu ja ajoviiman suhina peittävät kyllä moottorin äänet kokonaan. Ajoviiman ääni on kova ja se johtunee kantikkaasta muotoilusta. Renegade kulkee kuitenkin tasaisesti ja 1.6-litrainen diesel tuottaa tarpeeksi tehoa kiihdyttelyyn ja moottoritiellä ajamiseen. 6-lovinen manuaalivaihteisto toimi myös hyvin, enkä kokenut edellisessä postauksessa mainitsemiani stumppauksia kertaakaan, vaan manuaalia oli ilo hämmentää.

Varusteina autossa oli varmaan hieman karvalakkia paremmat laitteet, sillä keskisuuren kosketusnäytön kautta ohjattiin radiota, ilmastointia ja navigointia. Valikkorakenne oli riittävän helppo ja onnistuin jopa vaihtamaan kieliasetuksen saksasta englanniksi ajaessani moottoritiellä..

Jeep Renegade oli miellyttävä kokemus. Ajettu versio oli etuvetoinen, joten olisi mukava päästä kokeilemaan nelivetoista tyyppiä hieman hankalemmassa maastossa. Lyhyen akselivälin luulisi auttavan maastossa ajamista.

208. Uusi Audi A4

208.
Valmistaja: Audi
Malli: A4 sedan
Vuosimalli: 2015
Moottori: 2.0 TDI
Vaihteisto: manuaali

Audi A4:n uusin malli saapui paikalliseen Audi kauppaan ja se oli pakko mennä kokeilemaan, kun niin monta A4:sta on tullut ajettua aikaisemmin. Audi mainostaa autoa "täysin uutena", mutta kyllä auton A4:ksi tunnistaa ensisilmäyksellä niin ulkoa kuin sisältäkin, eli "täysin uusi" voi myös olla jotain vanhaa. Uudistukset on kuitenkin onnistuneita ainakin minun mielestä, sillä A4 on yksi parhaimmain näköisiä ns. tavallisia autoja.

Koeajossa ollut promoauto oli 2-litrainen diesel 150-hevosvoimaisena versiona ja vaihteistona oli 6 lovinen manuaali. Autossa oli Business Sport varustelu, mutta esim. paljon mainostettu Audi Virtual Cockpit, jossa mittariston tilalla on yksi konfiguroitava iso LCD-näyttö, puuttui kyseisestä autosta. Iso näyttö oli kyllä keskikonsolissa, mutta ihmettelin hieman, että Audi ei ole ottanut kosketusnäyttöä käyttöön toisin kuin konsernin halvemmat merkit Seat, Skoda ja Volkswagen. Viihdejärjestelmän käyttö rullapainiketta käyttäen on kyllä nopeaa, kun siihen tottuu, mutta pitäisin silti kosketusnäyttöä ainakin trendikkäämpänä valintana.
 Ominaisuus, jota olen itse eniten kaivannut edesmenneestä Audistani, on sportti-istuimet, joissa on jatkettava reisituki. Tässä A4:ssa semmoiset oli ja kyllä ne olivatkin hyvät ja oli kuin muottiin olisi istunut.

Ajettavuudessa en huomannut oikeastaan mitään erikoisen uutta. Ohjaus on todella hyvä ja alusta jämäkkä ja pehmeä yhtä aikaa. Menon on hiljaisempaa kuin minun Octaviassa, mutta toisaalta A4:ssa oli ihan uudet kitkat alla ja minulla vanhat kitkat, joten ihan suoraa vertailua en voinut tehdä.
Asia mikä yllätti minut oli dieselin heikko alavääntö. Onnistuin stumppaamaan auton risteyksestä lähtiessä kaksi kertaa peräkkäin ja epäilin jo kolmosvaihteen olevan silmässä, mutta kyllä se oli ykkösellä ja ilman kaasun painamista auto ei suostunut ryömimään eteenpäin. Onneksi start-stop automatiikka käynnisti auton molemmilla kerroilla, joten en joutunut täydellisen noloon tilanteeseen. Ja kun kaasua hieman painoi, niin A4 hyppäsi liikkeelle oikein mukavasti.

207. Volvo XC60 AWD D4

207.
Valmistaja: Volvo
Malli: XC60
Vuosimalli: 2015
Moottori: D4, 2.4 diesel
Vaihteisto: automaatti

Pidemmän tauon jälkeen sain jotain uutta ajettavaksi, kun työmatkalla Ruotsiin vuokraamani Ford Focus oli korotettu pari luokkaa ylemmäs ja sainkin alleni Volvon katumaasturin XC60 automaattivaihteistolla ja nelivedolla. Kun ajosää oli niin syksyinen, kuin se vaan vaan voi olla kaatosateen ja kovan tuulen piiskatessa, niin olin erittäin tyytyväinen päivitykseen.

Vuokrasopimus sanoo, että kyseisessä XC60:ssä oli D4 moottori, mutta moottorin iskutilavuutta tai tehoja ei sitten löytynytkään mistään paperista. Nettiä tutkimalla tulin kuitenkin siihen tulokseen, että pellin alla pyöri 2,4-litrainen kaksoisahdettu diesel. Kyseinen moottori on saatavilla kahtena eri tehoversiona, 163-hevosvoimaisena ja 190-heppaisena väännön ollessa kuitenkin sama 420Nm molemmilla. Varmaa tietoa minulla ei ole, mutta auton kiihtyvyydestä päätellen on pakko olettaa, että vuokra-autossa oli tuo  heikompi versio. Volvo kiihtyi vielä kohtuullisen mukavasti taajamanopeuksissa ja risteyksistä se lähti miellyttävästi nelivedon avittamana, mutta kiihdytykset moottoritien liittymistä tai moottoritiellä toisen auton ohitse olivat tuskallisen pitkän tuntuisia. Moottorin kierrokset ja äänet kyllä nousivat, mutta XC60 liikkui laiskasti.

Varusteita autoon oli ladattu sitten siitäkin edestä, vaikka Volvoa tuntemattomana en voi sanoa, etteivätkö ne olisi vakiovarusteita. Ainakin kaistavahti, pysäköintitutkat, sokeiden kulmien varoitus, etutörmäysvaroitus, kuljettajan vireystilan valvonta ja kuskin sähköisesti säädettävä penkki olivat mukana. Oletettavasti autossa oli myös mukautuva vakionopeudensäädin, joka säätää auton nopeuden edessä ajavan auton mukaan ja pitää etäisyyden vakiona. En kuitenkaan saanut järjestelmää toimimaan, joten joko käyttöliittymä on huono tai sitten säätönäppäimet olivat mukana ilman itse varustetta. Pidän sitä hyvänä auton suunnitteluna, jos autoon voi istua ja sen hallintalaitteet ja muutkin ominaisuudet löytyvät ilman ohjekirjan lukemista. XC60:ssä niin ei ollut ja kaikkein hämmentävin jäänne historiasta on keskipanelissa oleva näppäimistön meri. Täysi numeronäppäimistö oletettavasti puhelimen käyttöön ja sen ympärillä kytkimet lisävarusteisiin on semmoinen sekamelska, että olen varma, että niitä ei sujuvasti käytä ajon aikana kukaan, ellei niitä oikeasti käytä päivittäin kytkien avustavia järjestelmiä päälle ja pois.

Meno XC60:n kyyydissä on mukavaa. Kovaa sivutuulta ei juurikaan huomannut muusta kuin huojuvista rekkojen vaunuista edessä ja sateen äänestä Volvon laseissa. Ajomelu on yllättävän kovaa ja kovassa sateessa ohjaamossa joutuu keskustelemaan reilulla äänellä, että apukuski ja kuski kuulevat toisiaan. Tulvivalla moottoritiellä ajaminen ei ollut hetkeäkään pelottavan tuntuista, vaikka ajourissa olikin vettä paikoittain paljonkin.

Vaihtaisin Octaviani XC60:en, jos päikseen saisin vaihtaa, mutta vain siitä syystä, että tiedän Volvon olevan arvokkaampi ja varmasti niin myös vaihtoarvoltaan.

203. Octaviaton

203.
Valmistaja: Skoda
Malli: Octavia Combi
Vuosimalli: 2015
Moottori: 2.0 TDI
Vaihteisto: DSG automaatti

Nyt kun Octaviani matkamittari näyttää jo yli 13000km, niin voisin kirjoittaa hieman lisää autosta, koska katson jo omaavani siihen tarvittavaa käytännön kokemusta. Teen listausta ranskalaisilla viivoilla

Positiivisia puolia

• Auto on kevyt ja mukava ajaa matkaa. Ehkä minulla äänitasoon vaikuttaa kesälläkin alla olevat kitkarenkaat, mutta Octavia on hiljainen menijä. Matkanopeuden pitäminen 100km/h on erittäin vaivatonta ja ohittaminen tuosta vauhdista on sujuvaa
• Kulutus matka-ajossa on pieni. n. 80km/h keskinopeudella se on jopa alle 5 l/100km ja keskinopeuden noustessa n. 100 km/h:in se on vieläkin noin 5,3 l/100km. Minun mittaamani kulutus nyt ajetuille kilometreille on 6,26l/100km, vaikka Octavia itse näyttääkin alle 6 lukemaa. Talvella ja keväällä kulutusta nosti Webaston käyttö
• Tilaa on hyvin matkustamossa ja peräkontissa. 360cm listat mahtuu kyytiin kokonaisena, jos ne työntää tuulilasille ja takapenkin puoliksi taittamalla 200cm pitkä Ikean pakkaus menee myös kyytin.
• Mitään varsinaisia vikoja ei ole löytynyt
• Radio, puhelimen bluetooth-yhteys ja mediasoitin toimivat oikein hyvin ja jopa Youtube musiikin soitto puhelimesta onnistuu Bluetoothin ylitse
• Puhelimen ääniohjauskin toimii riittävästi, vaikka joidenkin suomalaisten nimien kuten Mika ja Mikko erottelu onkin haastavaa

Negatiivisia puolia

• Keulassa oleva tutka ja automaattinen jarrutustoiminto on naurettavan  herkkä. Kerran auto on jarruttanut itsestään, kun valoristeyksessä kaarsin oikealle pysähtyäkseni toisen auton viereen ja Octavia luuli minun ajavan toisen auton kylkeen. Monta kertaa auto on vilkuttanut punaista valoa ja antanut äänimerkin, kun edessä ajava kääntyy oikealle tai vasemmalle
• Sivupeilien kääntötoiminto pysäköitäessä on saanut molemmat peilit narisemaan melkoisesti kääntyessä. Tiiviste todennäköisesti vain hankaa muovia. En jaksa ottaa kääntötoimintoa pois käytöstä vaan valitan asiasta huollossa seuraavalla kerralla
• Valoassistentti ei oikein sovellu Suomen valoisiin iltoihin, sillä se tuntuu yliherkältä. Pitkät ei mene päälle, jos taivaanrannassa on yhtään valonkajoa ja lopulta sysipimeässä automaatti vaihtaa lyhyille valoille mielestäni aivan liian aikaisin, jos joku auto vaan tulee vastaan
• Kuoppaisella hiekkatiellä alustan äänet ovat ärsyttävän kovia ja kuoppiin ajamista oppiikin välttämään kiemurtelemalla koko tien leveydeltä

Positiiviset puolet ovat painavampia ja kuten niissä mainitsikin, että mitään varsinaisia vikoja ei ole löytynyt ja nuo negatiiviset puolet ovat ominaisuuksia, jotka voi myös kytkeä päältä, äänekästä alustaa kuoppatiellä lukuunottamatta.
Olen yllättynyt posiviisesti koko autosta, sillä minulla oli aika vahvoja ennakko-odotuksia vaihtaessani Audista Skodaan. Eritoten matka-ajo on yllättänyt minut mukavuudellaan ja taloudellisuudella täydelläkin autolla. Skoda tuntuu kaikinpuolin järkiautolta, siinä missä Audi on enemmän tunneauto. Voin hyvin kuvitella olevani järkilinjalla myös seuraavaa autoa valitessani, mutta jos rahkeet riittää, niin annan kyllä mielellään tunteille vallan :-)

206. Fiat-Solifer Ducato

206.
Valmistaja: Fiat-Solifer Ducato
Malli: 15-244BPMAB-MOBILE CSS524
Vuosimalli: 2002
Moottori: 2.8 diesel
Vaihteisto:manuaali

Jotain uutta ja erilaista tarjoutui minulle, kun pääsin koeajamaan ensimmäistä kertaa asuntoautoa. Olen pakettiautoja ajanut joskus, mutta en muistaakseni Fiat Ducatoa, joten kun tämä asuntoauto oli rakennettu Fiat Ducaton alustalle, niin sekin oli uutta.

Pidän autoista joiden ei tarvitse teeskennellä tai yrittää olevansa jotain muuta kuin mitä ovat. Tässä tapauksessa se tarkoitti lähinnä, että auto muisutti isoa laatikkoa, jossa on on dieselmoottori, eli siltä oli turha odottaa räjähtävää kiihtyvyyttä tai ajonautintoa mutkissa.

Alusta on kova oletettavasti kallistelun minimoimiseksi, mutta ei mitenkään epämukava. Moottorin ääni kuuluu sisälle, mutta se kuuluu kuvaan tässä tapauksessa ja tuokin lähinnä mukanaan turvallisuuden tunteen tutulla dieselmäisellä hörpötyksellä. Vaihteita on viisi ja ne toimivat moitteettomasti niinkuin kaikki polkimetkin, eli liikkeelle lähtö ja liikkuminen olivat helppoa.

Ajoasentoa ei voi kovin paljon kehua, sillä se on kovin kreikkalaisen askeettinen. Sain penkin takimmaiseen asentoon, mutta selkänojaa ei paljon voinut taittaa, joten ajoasento minun mittaisella kuskilla on melko pysty. En ajanut pitkää lenkkiä, mutta voisin kuvitella, että matka-ajossa tauot olisivat paikallaan sillointällöin.

Asuinosastoa en "koeajanut", mutta se näytti melko perinteiseltä asuntovaunulta tai -autolta.

205. Amerikan Toyota RAV4

205.
Valmistaja: Toyota
Malli: RAV4
Vuosimalli: 2007
Moottori: 2.4
Vaihteisto:automaatti

Vuoronumerolla 205 tuli viikonloppuna ajettua Amerikasta tuotu Toyota RAV4. Amerikkalaisesta alkuperästä johtuen autossa oli käsittääkseni Suomen malleista puuttunut 2.4-litrainen bensakone, 4-lovinen automaattivaihteisto ja yllättäen myös etuveto.

Skodalla ajettujen kilometrien jälkeen oli taas mukava nousta autoon istumaan ilman kumartumista tai pitkien koipien kiskomista sisään epämukavassa kulmassa. RAV4:n ohjaamo on melko pelkistetty ja ns. toyotamainen, eli kytkimiä on hieman hankalissa paikoissa penkkien välissä näyttäen siltä, että niillä ei vain ole ollut parempaa paikkaa, joten ne on pistetty siihen. Penkinlämmitintä ei Floridassa ole tarvittu, joten niiden näppäimet puuttuu autosta kokonaan, mutta epäilemättä ne olisivat olleet jossain oudossa paikassa.

Automaatti on perinteinen ja sen ero DSG-automaattiin korostuu liikkeelle lähdössä. Kun DSG:n kanssa kaasua pitää painaa hieman ja sitten auto lähtee reauhallisesti liikkeelle rauhallisesti, niin perinteisen askin kanssa sain auton syöksähtelemään painaessa turhaan kaasua jarrulta poistumisen jälkeen.
Jos RAV4 syöksyy paikaltaan liikkeelle ärhäkästi, niin 2.4-litrainen vapaasti hengittävä kone on melko ponneton maantienopeuksissa. Auton massasta varmaan johtuen kiihtyvyyttä ei juurikaan huomaa, vaikka kaasua kuinka polkisi.

Alustassa on tiettyä pehmeyttä, jota 70-profiilin renkaat varmasti auttoivat. Moottoritiellä rengasmelu kantautuu sisälle ja kumisee jonkin verran isossa sisätilassa. Ohjaus on tarkka ja ei salli turhia ohjausliikkeitä vauhdin kasvaessa. Minä olen kutsunut ominaisuutta kopperomaisuudeksi, eli maantiellä ajaessa nopea ja pieni ratin heilaitus tuntuu siltä, että koko koppero kaatuu hetkenä minä hyvänsä. Tämä tuntuu olevan myös jollakin tavalla japanilaisten katumaasturien ominaisuus.

204. Opel Astra 1.3 cdti

204.
Valmistaja: Opel
Malli: Astra
Vuosimalli: 2014
Moottori: 1.3 CDTI
Vaihteisto: manuaali

 Vuokra-autoissa on se hauska puoli, että koskaan ei oikeasti tiedä mitä sieltä saa ennen kuin on paikan päällä ja autossa istumassa. Nyt Brysselin lentokentällä Hertz antoi käyttööni uudehkon viistoperäisen Opel Astran. Moottorina oli 1.3-litrainen diesel ja vaihteistona 5-lovinen manuaali.

Astra on hiljainen, hyvä ajaa ja mukava. Mukava on myös nähdä kulutuslukemia, jotka alkavat numerolla 2 tai 3. Ajoin päivän aikana 160km, mutta polttoainemittari ei värähtänytkään tuona aikana, joten ensimmäistä kertaa jätin vuokra-auton tankkaamatta ennen palautusta.

203. Skoda Octavia Combi 2.0TDI 4x4

203.
Valmistaja: Skoda
Malli: Octavia Combi
Vuosimalli: 2015
Moottori: 2.0 TDI
Vaihteisto: DSG automaatti

Sain tänään käyttööni viidennen oman autoni, kun autokauppiasta ja huoltoa oli hieman käyty niin sanotusta jouduttamassa eilen ja viime viikolla. Kyseessä on siis uusi Skoda Octavia Combi 2-litraisella dieselmoottorilla, 6-pykäläisellä DSG-vaihteistolla ja Skodan 4x4-nelivedolla. Moottori on sama, joka minulla oli Q5:ssa, vaihteisto on toimintaperiaatteeltaan sama kuin Q5:ssa, mutta neliveto on jatkuvan Torsen keskitasauspyörästön sijasta Haldex, eli ns. kytkevä neliveto. Vähintään alitajuisena tavoitteenani on varmasti ollut pysyä mahdollisimman lähellä Audia, mutta pari askelta halvemmassa muodossa.

Minulla oli etukäteen ajatus, että en tule pitämään Octaviasta paljoa, mutta kestän sen, koska huonompikin se varmasti voisi olla. Ajoin tänään n. 170km koeajoa ja vaikka koitin olla pitämättä autosta, niin kyllä Octavia oli minut voittanut puolelleen ennen kuin parkkeerasin sen katokseen. Se on yllättävän hyvä monin tavoin.

Moottorista on puristettu 184 hevosvoimaa ja 380 Nm vääntöä ja vaikka niitä en sisäänajon aikana vielä kaikkia käyttänytkään, niin Octavia kulkee kevyesti ja helposti. Liikkeelle lähtö on hieman hitaan oloinen, kun ykkönen pysyy pitkään pykälässä. Todennäköisesti normaali lähtö vaatiikin ihan reilun kaasun polkaisun tai sitten on käytettävä vaihteiston Sport-asentoa alkuun. Tietokone antaa moottorin vääntää melko matalilla kierroksilla vauhdin väliaikaisesti hidastuessa, mutta heti kun kierrokset nousevat yli 1500 rpm, niin vääntöä on kyllä riittävästi ja ohittamaan lähdöt onnistuu ilman alas vaihtamistakin.

Ohjaus on kaupungissa kevyt ja maantiellä mukavan jämäkkä, luottamusta herättävä. Alusta on samanlainen, pintapehmeä, mutta silti tukeva. Patikossa pyöriessä äänet kuulostavat esim. hiljaisemmalta kuin äskettäin ajamassani BMX X4:ssa, mutta maantiellä taas X4 on hiljaisempi. Minulla on alla Nokian kitkarenkaat ja ne on kyllä miellyttävän hiljaiset. Nastojen syömissä urissa  maantiellä rengasmelu kuuluu hieman sisälle, mutta tasaisella ajettessa meno on todella hiljaista.

Sisustus on toimiva, mutta ehdin jo kaipaamaan konsernin kalliimmista merkeistä löytyvää urheiluistuinta, jossa on jatkettava reisituki. Istuin on onneksi tasainen, joten painetta reisille ei tule paljoa. Käsijarru on perinteinen kahvamalli ja sen sijalle kaipaisin nappitoimista sähköistä jarrua, mutta varmasti kahvaankin tottuu. Tilaa Octaviassa on hyvin. Viritettyäni kuskin istuimen omalle 187 senttiselle rungolle sopivaksi voin silti mennä takapenkille istumaan ja heilutella jalkoja huoletta, sillä etupenkkiin on väliä polvista vähintään 5cm. Etupenkin ollessa samassa asennossa ja takapenkkien ollessa taitettuna kyytiin mahtuu 180 senttiä pitkät esineet helposti. Takapenkit kyllä taittuvat alas, mutta pohjasta ei tule tasaista.

Ensituntumaa Octaviaan tässä. Kirjoitan varmaan lisää, kunhan kilometrejä kertyy.

202. BMW X6 M50d

202.
Valmistaja: BMW
Malli: X6 M50d
Vuosimalli: 2015
Moottori: 3.0 diesel
Vaihteisto: automaatti

X4:n jälkeen halusin tietenkin kokeilla kiertueen tehokkainta ja epäilemättä hauskinta pakkausta, eli X6 M50d sporttimaasturia. 381 hevosta ja 740 väännöstä kuulostavat riittävältä määrältä, mutta X6 on myös painava ja n. 2300 kilon liikuttelu tapahtuu kyllä ripeästi, mutta mikään urheiluauto X6 ei ole.

Sisusta on autoon sopivan mahtipontinen ja kaikki säädöt tapahtuvat sähkön avulla. Penkin voi viritellä itselleen hyväksi ja ratin sopivalle etäisyydelle ja korkeudelle. Samalla tavalla kuin X4.ssa ratti on massiivisen oloinen ja peittää mittarin mutkissa ja sama on myös vaiva ohjausrullan kanssa, eli se on on kyynärtuen varjossa. Koitin järjestelmästä etsiä takapään ilmajousien säätöjä, mutta ne jäi äkkiseltään löytymättä.  Muuten järjestelmä on kyllä saksalaisen looginen ja rullan käyttö helppoa.

Moottorin ääni on hiljainen ja sitä onkin jouduttu sen takia vahvistamaan elektronisesti. Sisälle kuuluu kaiuttimista semmoinen murina, joka ei kyllä kuulosta 3-litraiselta dieseliltä, mutta onneksi matalataajuinen ääni on melko huomaamaton. En ehtinyt tutkia saako ääntä missään ajotilassa pois päältä. Ajotilaa säädetään vaihdekepin vierestä ja valittavissa on Eco, Comfort, Sport ja Sport+. Ekologisena miehenä jätin Econ kokonaan käyttämättä olettaen, että siinä tilassa vaihteisto ajaa mahdollisimman matalilla kierroksilla ynnä muuta mukavaa. Mittaristo on dynaaminen näyttö, jossa ei oikeita viisareita heilu yhtäkään. Comfort tilassa näytöllä näkyy tavallisia viisarimittareita muistuttavat mittaristot, mutta Sport asentoon vaihdettaessa mittarit muuttuvat punahehkuisiksi kolmiulotteisen näköisiksi numeromittareiksi. Sport+ näyttää samanlaiselta, mutta lisäksi syttyy valo, joka ilmoittaa luistoneston olevan pois päältä.

X4:ssa oli alla kitkarenkaat ja X6:ssa taas nastarenkaat. Rengasmelu olikin kovempi X6.ssa kaikilla nopeuksilla. Kuhmuisen parkkipaikan testissä X6 oli kuitenkin hiljaisempi, mutta selkeästi sporttisempi alusta pomputti autoa enemmän. Muuten X6:n alusta on niin jämäkkä, että maantiellä se luo vaan massiivisuuden tunteen ja se on vaan hyvä. Rattia saa kiskoa ja auto reagoi majesteettisesti kuin olkaa kohauttaen ja meno tuntuu turvalliselta.

Auton luonteesta johtuen Sport-ajotila on se mukavin tila. Silloin kierrokset ovat hieman korkeammalla ja pienempi vaihde pesässä. Kaasun polkaisu tuo hymyn huulille, sillä auto kiihtyy oikein mukavasti. Kiihtyvyys ei kuitenkaan auton massasta johtuen ole repivää vaan miellyttävää. Ei tullut testattua, mutta olen varma, että 250km/h kruisailu saksalaisella autobahnilla sujuu tällä autolla mukavasti.

201. BMX X4

201.
Valmistaja: BMW
Malli: X4 20iA
Vuosimalli: 2015
Moottori: 2.0 bensiini
Vaihteisto: automaatti

BMW xDrive kiertue oli taas kaupungissa, joten tilanne oli pakko hyödyntää edes jotenkin. Tällä kertaa ei minulla oikein ollut kiinnostustakaan ajaa montaa autoa, mutta X4 kiinnosti hieman mallina, joten otin sen testiin.

Kyseessä oli pienin, 2-litrainen, moottori, josta BMW on puristanut 184 hevosta ja 270 väännöstä ja mielestäni se on tuommoiseen autoon hieman naftisti. Valmistaja lupaa kiihtyvyydeksi 8,1 s 0-100km/h ja huippunopeudeksi 212 km/h, mutta noita arvoja en päässyt testaamaan. Se kuitenkin kävi selväksi, että jos tuota kiihtyvyyttä tai huippunopeutta koittaa tavoitella, niin seurauksena on korkealta kirkuva moottori, mutta maltillisen tuntuinen kiihtvyys.

Moottorin ääni on matalilla todella hiljainen ja kitkarenkailla auto oli muutenkin tosi hiljainen kaupunkiajossa. Moottoritiellä hieman kuminaa ja suhinaa kuuluu, mutta ei mitenkään häiritsevästi.
Ajossa auto on tukeva ja pieni ratin heiluttelu ei aiheuta pelkotiloja maantielläkään. Patikkoisella parkkipaikalla hitaasti pyöriessä alusta kumisee ja paukkuu yllättävänkin paljon ja eturenkaista kantautuu sisälle ääntä enemmän kuin odottaisi maantiekokemuksen jälkeen.

Ajoasennon saa helposti hyväksi ja kyynärpäät saa lepuutettua molemmin puolin. Massiivinen ratti peittää mittariston tehokkaasti sitä käännellessä. Oikean käden kyynärtuki myös blokkaa auton media- ja informaatiojärjestelmän ohjausnupin ärsyttävästi ja sitä käyttääkseen pitääkin nostaa kättä kyynärpäästä ylös hieman luonnottomaan asentoon.
 

200. Ei paljon juhlimista

200.
Valmistaja: Nissan
Malli: Primera
Vuosimalli: 2003
Moottori: 1.8 bensiini
Vaihteisto: manuaali

Muistan ajatelleeni joskus viime vuoden loppupuolella, että ennen kuin minulla tulee täyteen 20 vuotta ajokortin omistamista, niin olisi mukava saada 200 ajettua autoa täyteen. Enhän minä heti 18 vuotta täytettyäni saanut ajokorttia, mutta asioiden yksinkertaistamiseksi ajattelen kuitenkin niin. Tällä viikolla tulee 20 vuotta täyteen ja toissaviikolla sain auton numero 200 ajettua.

Itse autosta ei ole paljon sanottavaa. Se oli legendaarinen vekkiperä Nysvan, eli semmoinen auto, joka yleensä tiellä kuin tiellä vetää jonoa perässään. En syytä autoa jonon muodostumisesta, mutta ehkä se on yhdistelmä auton ominaisuuksia ja ihmisiä, joihin ominaisuudet vetoavat.

Ajon alku antoi jo osviittaa tulevasta, koska muistini mukaan Primera on ainoa auto, jota en ole saanut helposti käyntiin. Sain auton ensin käyntiin ja vaihdoin olevinani vapaalle ja heiluttelin varmistuksen vuoksi vaihdekeppiä sivuttain kunnes nostin kytkimen, jolloin vaihde silmässä ollut auto stumppasi paikalleen. Uusi startti vaatikin sitten omituista bensan hajua, odottelua, pitkään starttaamista ja kaasun painamista starttaamisen aikana. Tuon toisen onnistuneen startin jälkeen auto kyllä pysyi käynnissä, mutta kylmäksi en konetta uskaltanutkaan päästää.

Ohjaus on tehostettuna kevyt ja hyvin irrallinen, eli tien tapahtumat eivät juuri kuskille välity. Vaihteet eivät tahtoneet mennä silmään ihan helposti ja kuten jo sanottu, kepin liike vaihde silmässäkin on niin suurta, että sitä voi erehtyä luulemaan vapaaksi. Kaasu ja kytkin ovat johdonmukaiset ja helpot operoida. Talvisella patikkoisella tiellä auto nitisee ja kitsee ja yleisesti kumisee ainakin 5 ovisena versiona.

Nissan on Primeraan luonut designin, joka on mahdollisimman pienin muutoksin käännettävissä markkinoille, joissa ratti on auton oikealla puolella. Mittaristo on keskellä ja ratin takana on vain muovilevy, jota pari kertaa alkuun tuijottelee ihmetellen, että helkutti, mittariston valot on poissa. Ilmastoinnin säätö on sinänsä edistyksellinen, että se on valikon takan niinkuin esim. Audeissa ja Bemareissa on nykyään. Se on vaan valitettavasti tehty huonosti ja ruudulla näytetäänkin näppäinten numerot ja niitä vastaavat toiminnot. Sitten kuutta numeronäppäintä käyttämällä koitat säätää asetukset kohdalleen ja se on vaan pirun työlästä.

Olisi se 200. ajettu auto olla hieman mielenkiintoisempikin, mutta olkoon se sitten niin vaikka varttitonnin tai 300 kohdalla.

199. Audi TT Coupé 2.0TFSI

199.
Valmistaja: Audi
Malli: TT Coupé
Vuosimalli: 2015
Moottori: 2.0 TFSI
Vaihteisto: DSG automaatti

Myönnettäköön, että Audi TT ei ole ollut minun suuri suosikkini koskaan johtuen ihan vain siitä, että ensimmäinen malli ei oikein miellyttänyt minun silmää. Malli on kuitenkin on kehittynyt ja varmasti minun silmä on myös kehittynyt ja etenkin tämä tuore 3. kehitysversio TT:stä kasvojenkohotuksen jälkeen näyttää minusta hyvältä. Kun Audi sitten mainosti uuden TT:n olevan kiertueella, niin pakko sitä oli mennä katsomaan. Oletin tähtösen olevan vain esillä sisätiloissa, mutta positiivinen yllätys olikin, että auto oli pihalla ja sen verran kuraisena, että sen saattoi olettaa olevan ajossa.

TT:n mittaristo on Audin uusi suunta ja myyjä ainakin lupaili, että tuleva A4 sisältää saman mittariston ja MMI:n eli multimedia käyttöliittymän. Se tarkoittaa siis, että autossa on vain yksi dynaaminen näyttö mittariston tilalla ja se on hyvin pitkälle kuljettajan muokattavissa. Nopeus- ja kierroslukumittarien koon voi määritellä ja navigointikartan voi saada näkyviin mittarien väliin. Voisin sanoa itseäni jonkin verran tottuneeksi käyttämään Audin valikkoja, mutta TT on oli sen verran erilainen, että en päässyt järjestelmän hallinnasta yhtään perille, kun aikaa ei ollut käytössä juuri yhtään. Yhden ison näytön lisäksi oli kyllä muutama hyvin pieni näyttö, sillä ilmastoinnin ja istuintenlämmityksen säätö oli "piilotettu" ilmastoinnin suuttimien pyöreisiin nuppeihin, joiden päässä oli pienet näytöt, joista näkyi esim. asetettu ilmastoinnin lämpötila. En tiedä pitäisinkö tuommoisesta designista perheautossa, jossa niitä oletettavasti säädetään useammin, mutta TT:seen nuo yksityiskohdat sopivat kuin nenä napaan.

Moottori käyntiin napista ja halutun ajomoodin saa asetettua pienestä painikkeesta. Me käytimme Comfortia ja lumisessa säässä sillä ei varmaan ollut niin suurta merkitystäkään, koska kaikkea tehoa ei missään tapauksessa saanut välittymään tien pintaan. Minulla oli sama moottori omassa A4:ssa aiemmin, mutta TT:ssä siitä oli puristettu hieman enemmän ulos ja 230hp ja 380Nm ovat lupaavat lukemat 1410kg painavalle autolle.

Pienillä kierroksilla moottorin äänet eivät eroa juurikaan siitä, mitä muistan ne olleen A4:ssa, mutta kierrosten yhtään noustessa eroa alkaa syntyä. Osasyynä varmasti on, että auton ääniä tehostetaan sisätiloissa kaiuttimien avulla. Kun kierroksia sitten ottaa hieman lisää, niin taikuus alkaa paljastua. Vaihteiston ollessa Sport-asennossa täyden kaasun kiihdytys on viihdyttävää ei pelkästään hurjan kiihtyvyyden takia vaan myös pakoäänien ansiosta, ylöspäin vaihtaminen aiheuttaa mukava paukahduksia putkessa. Kun taas vauhtia hidastetaan, niin alaspäin vaihdot tuovat mukanaan erittäin mielläviä kiekauksia, kun kierrokset nousee nopeasti.
Hieman mallia, mitä äänet ovat, voi saada tästä videosta.

TT:ssä on nimellisti quattro neliveto, mutta toisin kuin isommissa Audeissa se tarkoittaa sähköisesti kytkeytyvää haldex nelivetoa. Normaaliajossa 90% väännöstä välittyy etupyörille ja vain renkaiden luistaessa vääntöä siirretään taka-akselille. Ajossa tuo tarkoittaa, että välittömästi kaasun polkaisun jälkeen perä ei irtoa, vaan päinvastoin keula puskee. Kun kaasun pitää pohjassa kiihdytyksen aikana, niin silloin luistoneston ollessa pois kytkettynä perä kyllä kiemurtelee samaan tyyliin antaen vaikutelman, että perä työntää enemmän autoa eteenpäin kuin keula sitä vetää.

Todellisen TT:n suorituskyvyn varmaan tuntisi vain kesällä, kun renkaat eivät sutisi niin paljon kiihdyttäessä, mutta näin talvellakin tuo lyhyt 10 minuutin koeajo oli viihdyttävin tuokio autossa pitkään aikaan. Sanoisinkin, että vain Chrysler Crossfire SRT-6 on antanut yhtä paljon smiles per gallon!

198. Uusi Ford Mondeo

198.
Valmistaja: Ford
Malli: Mondeo STW
Vuosimalli: 2015
Moottori: 2.0 TDCi
Vaihteisto: automaatti

Lähdin naapurin isännän, vannoutuneen Ford kuskin, mukana katsomaan uutta Ford Mondeota paikalliseen liikkeeseen. Liikkeessä oli käynnissä joku esittelyviikonloppu ja väkeäkin oli sen mukaisesti, eli paljon. Aikamme renkaita potkittuamme saimme kuitenkin ajovuoron juuri ennen liikkeen sulkemista.

Ainakaan ensi tuntumalla Mondeo ei ole pienentynyt mihinkään ja sisäänkäynti on helppoa. Pitkäkin mies löytää riittävästi tilaa etupenkiltä ja silti takapenkille mahtuu toinen iso mies, eli Mondeo on oikeasti iso auto. Ajoasento on hyvä ja kyynärpäät saavat hyväen tuen molemmilta sivuilta. Minä en peräkontissa nähnyt suurta eroa vanhaan, mutta naapurini oli sitä mieltä, että se on matlampi kuin entinen ja siksi ainakin pienemmän näköinen. Sisustus on futuristisen oloinen ja kosketusnäytön kautta ohjattavan järjestelmän kautta saa säädettyä ovikoteloihin ja kojelaudan koteloihin tunnelmavalaistusta eri väreissä. Radio on Sonyn tekemä ja kosketusnäytön alla lukee, että "Powered by Microsoft". Mielipiteitä on varmaan useita siitä, että ovatko nuo hyvästä vai pahasta.

Fordin käynnistys on vaihtunut nykyajan malliin nappikäynnistykseksi ja samalla on poistunut Fordin hyvin tunnistettavissa ollut pyöreärunkoinen avain. Lämmin 2-litrainen diesel hörähti käyntiin nopeasti ja käyntiääni jää miellyttävän hiljaiseksi tyhjäkäynnillä. En ole ennen ajanut Fordia automaattivaihteisena, mutta en löytänyt siitä mitään valittamista. Vaihdot ovat pehmeitä ja nopeita ja Sport-asennossa pienempi vaihde pysyy päällä ja kiihdyttely on ripeämpää. Maantienopeudessa sisälle kuuluu suhinaa ja jonkinlaista kuminaa, mikä lienee normaalia.

Moottorissa on 150 hevosta ja 350 väännöstä ja nuo tehot liikuttavat autoa miellyttävästi. Lumisella talvisäällä niillä saa luistonestovalon palamaan pitkään, mutta samalla auto kuitenkin kiihtyy hyvin. Valoista puhuttaessa on pakko mainita, että Fordien ärsyttävä pakkasesta varoittava hiutaleen kuva, joka hohkasi vanhemmissa malleissa isona ja punaisena aina, kun lämpötila oli lähellä nollaa, on vaihdunut paljon pienemmäksi ja se katoaa hyvin näytön muiden tietojen sekaan. Suomalainen tuosta tuskin välittää, sillä jos meille pitää auton kertoa, että ulkona voi olla liukasta, niin silloin on kuskissa vikaa.

197. Ford Focus C-Max revisited

197.
Valmistaja: Ford
Malli: Focus C-Max
Vuosimalli: 2004
Moottori: 1.8 bensa
Vaihteisto:manuaali

Olen jo ajanut samanlaista autoa aikaisemminkin, mutta katson, että tämä ansaitsee lyhyen oman kirjoituksensa, koska ajojen välillä on 10 vuotta ja nyt ajettu auto on siis jo elämää nähnyt ja osaa siksi kertoa tarinan tai kaksi.
Alunperin ajoin vastaavaa autoa liikkeessä ihan uutena, kun olin valitsemassa perheelleemme tila-autoa, eli kyseessä on siis Ford Focuksen laajennettu versio.Tuolloin nimi oli vielä Focus C-Max ikäänkuin osoittaakseen, mistä auto on tullut, mutta nykyään nimi on vain C-Max. Samalla tavalla Toyota Corolla Versota on tullut Toyota Verso.

Vanhan auton koeajoon sää oli mitä parhain. Kaksi edellistä vuorokautta on lämpötila ollut plussan puolella ja nyt yöllä se oli laskenut pakkaselle. Lasit olivat totaalisen kuurassa ja ovien aukominen vaati hieman fyysistä voimaa. Puhallin kuitenkin sulatti lasin nopeasti, vaikka sisäpuolta pitikin vastoin ohjeita kuivata paperilla lähinnä sen takia, että sitä oli selkeästi aiemminkin kuivattu paperilla.Takalasi suli myös nopeasti, vaikka yksi lanka taisikin olla poikki ja jäi kuuran peittoon.

Tiet suojasäiden jälkeen on täynnä nimismiehen kiharoita pienempiä pyykkilautapatteja, eli semmoisia erittäin ärsyttäviä jääpatteja yksi toisen jälkeen sadoittain ja tuhansittain jonossa. Äskettäin mainitsemani piskuinen Corolla hatcback ei tykkää noista pateista yhtään ja äänet, joita se päästää ovat pelottavia, kun tuntuu, että kohta joku osa irtoaa.
Focus C-Max on periaatteessa samaa kokoluokkaa, vaikka tilaversio, mutta vaikka se on vanhempi kuin Corolla, niin se ei kärsi noista pateista lähellekään yhtä paljon. Kyllä ne väistämättä ajossa huomaa, mutta ääntä ei voi enää kutsua pelottavaksi.

Vaihdekeppi on Corolla Verson tapaan melko ylhäällä ja edessä ja siitä johtuen itse hämmennettävä sauva on huomattavan lyhyt. Vaihteet kuitenkin menevät silmään vielä 10-vuotiaanakin hyvin samaan tyyliin, kuin hetki sitten ajamassani S-Maxissa, jossa vaihteet pelasivat todella sulavasti.

Summa summarum, Focus C-Max on kestänyt vuodet hyvin ainakin, jos sitä vertaan tuohon Corollaan.