218.
Valmistaja: Autobianchi
Malli: Y10 Fire LX
Vuosimalli: 1988
Moottori: 1.0 turbo
Vaihteisto: manuaali
Ainakin Lontoon kielellä on olemassa sanonta, että Good things come in small packages ja se sanonta tuli ensimmäisenä mieleen, kun pääsin ajamaan suomalaisittain kovin harvinaista herkkua. Autobianchi merkillä myytyjä autoja on Trafin mukaan rekisterissä kokonaista 5 kappaletta ja rehellisyyden nimissä minunkin ajamani auto on rekisterissä Lancia merkkisenä, mutta auton keulassa on silti on Autobianchin logo. Kyseisen mallin sisaruksia samasta Fiat konsernista ovat Fiat Panda ja Fiat Cinquecento ja ne ovat varmaan tutumpia myös suomalaisille.
Y10:n strategiset mitat on pituutta 3,39 metriä, painoa 780 kg ja tehoa n. 100 heppaa, vaikkakin epäilen ajamani version harrastaneen muodikkaasti hieman dopingia, eli todelliset tehot ovat arvoitus, mutta perstuntumalla arvioituna niitä oli riittävästi, kuten Roll Roycessa aikoinaan.
Vaikka Y10 Fire LX on aikoinaan ollut hyvin varusteltu malli sähköikkunoilla ja monilla muilla sähköisillä herkuilla ja vaikka nuo varusteet hienosti toimivatkin lähes 30 vuoden jälkeen, niin ylelliseksi autoa ei voi enää sanoa. Se ei kyllä olekaan oleellista tämän version kohdalla, sillä kuskilla on alla muotoja halaava kuppipenkki, silmien edestä löytyy kierroslukumittari, lambdamittari ja radiokin on korvattu ohjausyksikön ohjelmoinnin mahdollistavalla omatekoisella boksilla, jonka kautta ahtopaineita voi säätää. Kun auton käynnistää, niin luksusta onkin erittäin miehekkäät käyntiäänet ja yleinen "tekemisen meininki".
Litraisesta moottorista on turbon avulla kutitettu hämmmästyttävä voimapesäm, joka kyllä liikutta pientä autoa erittäin hyvin. Tasaisen vauhdin pitäminen vaati keskittymistä, sillä auto tuntuu haluavan kiihtyä jatkuvasti ja kun sitten tosissaan kiihdytetään, niin silloin myös mennään. Viitoselta tiputus kolmoselle kuudenkympin vauhdissa, kaasu pohjaan ja sitten vain pidetään kiinni, vaihdetaan pykälää kuunnellen turbon huutoa ja hukkaportin sihahtelua pakoäänten seassa ja sitten onkin aika painaa jarrua, ettei mene laittomuuden puolelle meno. Koko ajan on kuskilla hymy naamalla ja tekee mieli nauraa mielipuolisesti.
En lähtisi Y10 Fire LX:llä ajamaan Helsinkiin saakka sillä se varmaan tuntuisi kuppipenkin, jäykän alustan ja miehekkään äänimaailman ansiosta turhankin askeettiselta, mutta työ- ja kauppamatkat autolla kurvailisi kyllä ihan huvikseen ja etenkin ilokseen.
