276. Junalla ei pääse, mutta Toyotalla kyllä pääsee

276.

Valmistaja: Toyota
Malli: Corolla
Vuosimalli: 2021
Moottori: 1.8 Hybrid
Vaihteisto: automaatti

VR:än voi luottaa. Olen kuullut moitteita VR:n juniin liittyen monesta suunnasta, mutta johtuen varmaan siitä, että itse niillä olen matkustanut niin harvoin, että minulla ei ole ollut mitään isompaa ongelmaa. Kunnes tällä kertaa iso ongelma oli ja kollegan kanssa kotiin päästäksemme jouduimme ottamaan kumipyörät rautaisten alle.

Hertz antoi meille muutaman kuukauden vanhan farmari Corollan. Esitin vuokratessa toiveen, että josko löytyisi auto, jossa olisi 230 voltin jännitelähtö, koska kollegan läppäri kaipasi latausta, mutta virkailijan mukaan semmoisia autoja ei ollut. Luulen, että olin ensimmäinen joka kysyi semmoista. USB-latausportti kyllä löytyi keskikonsolista, mutta toinen vastaava portti löytyi kojelaudan alapuolelta vasta Hämeenkyrössä.

En vissiin ole ajanut vuosimallia 2005 tuoreempia Corolloja ja tämä uusi tapaus olikin selkeästi erilainen. Alusta oli selkeästi jämäköitynyt ja tuntui hyvältä kaupungissa eikä maantielläkään pieni ratin heiluttelu aiheuttanut pelon väristyksiä.

1.8-litrainen bensakone apunaan sähkömoottori ja teholukema 98 hevoista kuulostaa jo saavutukselta sinänsä enkä ymmärrä sitä edes polttoaineen kulutuksen minimoimiseksi. Jos kaupungissa ajaminen vielä onnistuu mukavan ripeästi, niin maantiellä vähäiset tehot kyllä huomaa. Ohittamaan lähteminen vaatii kunnon ennakointia ja riittävästi aikaa kiihdyttää, sillä kaasun pohjaan polkaiseminen nostaa kyllä kierrokset tappiin ja lisää ääntä, mutta muuta ei tapahdu. Se on kyllä tuttua Toyotan automaattilaatikon toimintaa aikaisemmilta ajokerroilta.

275. Hyvin pidetty Audi A4

275.

Valmistaja: Audi
Malli: A4
Vuosimalli: 2002
Moottori: 2.0 ALT
Vaihteisto: 6-vaihteinen manuaali

Vuorossa hieman jo kokeneempi Audi A4 sedan vuosimallia 2002 ja jonka mittarissa kunnioitettavat 305 000 km. Auton hinta ei enää ollut ns. audimainen, mutta jostain omituisesta syistä se oli pysäköity uusien autojen puolelle Seinäjoen autoliikkeessä. Myyjä selitti, että siistejä versioita he myyvät uusien puolelta ja minä lankesin tuohon tarinaan. Pientä kukkaa löytyi ehkä kahdesta kohdasta ulkopuolella ja, mutta muuten kaikki oli reilassa ja sisälläkin oli lähinnä pesun tarvetta.

2.0-litrainen vapaasti henkivä bensakone lähti nätisti käyntiin ja aiemmin ajetun ja hajonneen Volvon tavoin hallintalaitteet tuntuivat kuin uusilta. Niissä ei ollut klappia, ei ravistuksia ja tuntuma oli saksalaisen jämäkkä kaikinpuolin. Hieman pidemmällä koeajolla A4 ei sytyttänyt yhtään vikavaloa ja palasimme autoliikkeelle tyytyväisinä.

Käytettyjen autojen suurin kysymys on aina nokkahihnan tilanne ja vaihtoväli. Kun tästä Audista löytyi tulostettu nippu huoltoraportteja joiden mukaan nuo vaihdot tehty 80 000km sitten, niin aikamme tingattuamme teimme kaupat.

Poikani on nyt muutaman päivän aikana ajanut kohtuu ahkerasti ja so far so good, eli Audi on pelannut hyvin. Yksi vika löytyi, eli jarruvalo oli palanut ja yksi epämiellyttävä ominaisuus, eli kyseisen vuosimallin moottori ei netin tietojen mukaan suostu käyttämään E10 bensaa, vaan janoaa kalliimpaa E5 bensaa tankkiinsa. 

274. Ruotsista tuotu Ford Focus

274.

Valmistaja: Ford
Malli: Focus STW
Vuosimalli: 2008
Moottori: 1.8 Duratec
Vaihteisto: 6-vaihteinen manuaali

Seinäjoelta löytyi seuraava vaihtoehto perheemme autoksi. Valkoinen hienoilla ja isohkoilla vanteilla varustettu Ford Focus farmari vuodelta 2008. Ulkoa päin auto näytti hyvältä, eikä sisäpuolellakaan ollut mitään suurempaa valittamista. Mittarissa oli 230000 km, joten sekään ei kuulostanut vielä ihan loppuunajetulta. Auto oli vuosimallia 2008, mutta tuotu Suomeen Ruotsista vasta 2014.

Ajossa Focus paljastui ainakin jonkin verran jo ajetuksi. Eteenpäin se kyllä kulki mukavasti, mutta aina etujarrulevyt lienee mutkalla,  sillä niin komea oli ravistus aina jarrua painaessa. Kolmosvaihde oli välillä hankala saada pesään ja sitä piti ikäänkuin sovittaa ennen kuin vaihto onnistui.

Näiden vikojen tai ominaisuuksien takia ja turhan korkean hinnan takia Fordista emme hieroneet sen enempää kauppaa, vaan jatkoimme matkaa.

273. Jotain uutta, jotain vanhaa... Toyota Corolla

273.
Valmistaja: Toyota
Malli: Corolla Liftback
Vuosimalli: 1996
Moottori: 1.4 Ecotronic SI
Vaihteisto: 5-vaihteinen manuaali

Perheen toisen auton etsinnässä vuorossa oli japanilainen laatuauto, eli Toyota Corolla Liftback. Ennen tämän kirjoittamista tarkistin vanhimpia merkintöjäni ja olen ajanut Corollaa vuodelta 1995 ja 1997, mutta en vuodelta 1996, joten tämä oli hyvä lisäys joukkoon näin 25 vuotta myöhemmin.

Kyseinen yksilö löytyi oman kaupungin kauppiaalta ja on myönnettävä, että oli eräänlainen helmi. Vaikka ikää oli jo 25 vuotta, niin mittarissa oli vain 96000 km ja pelleistäkin löytyi pikaisella tarkastuksella oikeastaan vain yksi ruskea kukka. Katsastus oli tehty pari kuukautta sitten, eli kaikki näytti hyvältä ja minä itse asiassa odotin innolla Corolla ajamista.

Koska kyseessä on vanha Toyota, niin avaimien kanssa oli hieman ongelmia ja luulen, että teelusikka varmaan olisi toiminut kuskin oveen avaimena. Avain kuitenkin virtalukkoon ja 1.4-litrainen tehopesä käyntiin, vaihde sisään ja liikkeelle. Heti alussa hitaassa vauhdissa kuului joku kolkottava ääni, mutta se katosi sitten, eikä kuulunut uudelleen. Omille lapsilleni sain opetettua kätevästi autoilua 90-luvulla, kun laitoimme ilmastoinnin (ei siis mitään kompressoria, vaan ihan vaan puhallin) päälle ja hieman vauhtia puhaltimeen ja pian ohjaamoon puski hyvä annos kuivia koivun siemeniä tuuletusaukoista. Jokaisessa ovessa oli myös kahva, jota pyörittämällä ikkunat sai liikkumaan ylös ja alas - kätevää.

Tunsin ensin jonkinlaista pettymystä, kun Toyota tuntui vanhalta ajossa, mutta sitten kalibroin itseni ja totesin, että Corolla oli Corolla jo vuonna 1996, eli mitään ihmettä ei pitänyt odottaa. Sen jälkeen ajaminen olikin pelkkää iloa ja kaikki hallintalaitteet ja muut toimivat niinkuin Corollassa ne toimivat. Epäilemättä hyvällä huolenpidolla kyseinen Corolla tarjoaisi luotettavat kyydit vielä ainakin 300000 km eteenpäin.

En päässyt täyteen yhteisymmärrykseen hinnasta myyjän kanssa ja ilmastoinnin puuttuminen hieman hiersi, joten Corolla jäi liikkeeseen.

272. Volvo S40 1.6D kätki salaisuuden

  272.

Valmistaja: Volvo
Malli: S40
Vuosimalli: 2009
Moottori: 1.6 D DRIVe
Vaihteisto: 5M

Kokeneen Seatin jälkeen jatkoimme poikien matkaa Seinäjoelle, josta löytyi lupaavan näköinen Volvo S40, joka oli vuotta Seatia vanhempi, eli vuodelta 2009 ja kilometrejä oli mittarissa suurinpiirtein samat luvut, eli 265 000 km.

Keula oli hieman kivien iskemä ja tuulilasin oikea alakulmakin oli ottanut iskemää sen verran, että siinä oli kolmihaarainen halkeama, joka vaatisi ainakin todella hyvän selittelyn, että katsastusmies olisi antanut sen jatkaa matkaa seuraavaan vuoteen. Kuskin penkki oli selkeästi tarjonnut tukea pakaraparille jos toisellekin, sillä sivutuessa oli pienet repeämät vaikka samaan aikaan muut penkit oli moitteettomassa kunnossa. Emme antaneet kuitenkaan noiden seikkojen häiritä, vaan kävimme pyytämässä myyjältä avaimet ja lähdimme koeajolle.

Volvon diesel lähti käyntiin kuin palmun alta ja käyntiääni oli selvästi hiljaisempi ja tasaisempi kuin esim. hetkeä aiemmin ajetun Seatin TDI-motti. Samalla tavalla vaihteisto ja kytkin olivat tasaisempia ja uskaltaisin jopa sanoa, että ne olivat ohjauksen ja polkimien kanssa lähes uuden kaltaisia. Mittariin syttyi kyllä valo, joka käski tilaamaan huollon, mutta huoltokirjaa tutkimalla päättelimme, että se oli 20 000 km välein tapahtuva normaali öljynvaihto huolto. Lisäksi pieni LCD-näyttö kertoi, että vasen etuvalo oli vaihdon tarpeessa.

S40 oli ajossa kuitenkin niin vakuuttava, että emme lannistuneet vikavaloista tai käytön jäljistä sisällä tai ulkona, vaan kun pääsimme konttorille ja saimme tingattua hintaa riittävästi alas havaittujen vikojen perusteella, niin löimme kaupat lukkoon kättelemättä. Sihteeri teki kauppakirjat, minä tuhlasin rahaa ja poistuimme liikkeestä yli 10 minuuttia sulkemisajan jälkeen ja lähdimme kohti kotia.

Pääsimme kaupasta kotia kohti n. 4 kilometriä, kun poikani ajama Volvo sytytti valon mittaristoon, joka kertoi, että Ajonvakautusjärjestelmä vaatii huollon. Pysähdyimme pysäkille pohtimaan asiaa, mutta päätimme jatkaa matkaa. Siinä vaiheessa Volvo kuitenkin meni vikatilaan ja ilmoitti, että moottorin tehoja on laskettu, joten käänsimme keulan takaisin autoliikkeeseen. Onneksemme kotiin lähdössä oleva sihteeri oli vielä tupakalla liikkeen pihassa ja hän soitti pyynnöstäni myyjälle, jonka ohjeiden mukaan jätimme auton pihaan ja ajoimme omalla Skodalla kotiin.

Muutaman päivän se otti, mutta liikkeessä Volvon viaksi tunnistettiin ahtopaineanturi ja se vaihdettiin. Korjaamo vei auton koeajolle ja sama ajonvakautusjärjestelmän huoltoa kutsuva viesti tuli näkyviin. Kauppa peruttiin yhteisymmärryksessä ja sain tuhlaamani rahat takaisin ja ainoaksi tuhlaajaksi jäi autoliike. Seuraavalla kierroksella jätämme Volvot väliin, vaikka ne hyvältä näyttäisivätkin.

271. Kokenut Seat Leon

 271.

Valmistaja: Seat
Malli: Leon
Vuosimalli: 2010
Moottori: 1.6 TDI
Vaihteisto: 5M

Haussa on nyt ollut hetken aikaa käytetty, halpa auto, jolla kuitenkin olisi vielä reilusti luotettavia kilometrejä jäljellä. Yhtälö on tietenkin lähtökohtaisestikin hyvin haastava, mutta eihän se auta vaan pakko on yrittää.

Tervajoelta autokauppiaalta löytyi hyvän näköinen sininen Seat Leon 1.6-litraisella dieselmyllyllä ja ajattelin, että vaikka mittarissa oli jo 273 000 km, niin kyllä sillä vielä pitkälle ajaisi.

Koeajo alkoi apuvirralla, sillä Leonin akku oli tyhjä ja myyjä napsautti heti nopealla liikkeellä sen huomattuaan sisävalon pois päältä. Syy selvisi minulle nopeasti, kun mittaritaulussa paloi koko ajan varoitusvalo avoimesta ovesta, vaikka kaikki ovet olivat kiinni. Jonkun oven tunnistin oli rikki ja auto luuli oven olevan koko ajan auki ja piti sisävaloa päällä.

Muuten sisäpuolen varusteet olivat hyvässä kunnossa eikä niissä ollut mitään erikoisempaa huomioitavaa. Vaihteet ja moottorikin kyllä toimivat, mutta vaihtaminen etenkin hitaassa vauhdissa ja pienillä vaihteilla saivat aikaan omituisen tärinän rungossa, joka sitten sai jonkin peräpäässä tai peräkontissa pitämään ylimääräistä ääntä. Minä syytin siinä hetkessä kytkintä tärinästä, mutta veikkaukseni perustuu täysin mutu-tuntumaan ilman teknistä tietoutta. Takajarrulevyt olivat niin paksussa ruosteessa, että jarruttaminen sai aikaan melkoisen tärinän ja jarrutustehossakin sen tunsi. Myyjä meinasi, että voimakkaalla jarruttamisella levyt kyllä tokenisivat, mutta koeajon mitta ei ainakaan riittänyt ja olisin itse vaihtanut levyt, jos olisin auton ostanut.

270. 3-pyttynen Opel Astra

270.
Valmistaja: Opel
Malli: Astra Sports Tourer
Vuosimalli: 2020
Moottori: 1.2 bensa
Vaihteisto: 6M

Huoltamon laina-autona oli keväällä Opel Astra. Varmaan se kertoo tästä vuodestakin jotain, kun en muista autosta muuta kuin, että 3-pyttyinen moottori oli hämmästyttävän tehokas ja se liikutti Astrankin kokoista autoa ainakin pelkän kuskin kanssa hyvin mukavasti.

Jos ajan uudestaan, niin lupaan itselleni tehdä jotain muistiinpanoja ja kirjoittaa enemmän.

269. Oh cock pit, tarkoitan i-Cockpit, Peugeot 208

 269.
Valmistaja: Peugeot
Malli: 208
Vuosimalli: 2021
Moottori: 1.2 bensa
Vaihteisto: EAT8-automaatti

Jälleen kerran oli aika huoltaa minun Koniaqia ja tällä kertaa vein sen kiireen takia hieman kauemmas Skoda-liikkeeseen, koska siellä oli vapaata aikaa heti tarjolla. Kun Koniaqin takajarruja vaihdettiin tuskallisen kalliiseen hintaan, niin minä sain alleni uuden Peugeot 208 laina-auton.


Yksi asia täytyy tästä pienestä "Pökötistä" heti sanoa. Se oli mukava ajaa kaupungissa, kun on aikansa ajanut karvan verran isommalla Skodalla. Pikkuautoissa on omat vahvuutensa.

Olen radiosta kuullut mainoksia Peugeotin uudesta i-Cockpit ohjaamosta ja ei ollut hankalaa päätellä, että laina-autossa oli semmoinen 3D i-Cockpit. 3D tarkoittaa, että mittaristossa on kaksi lasia päällekkäin ja jotkut ilmoitukset heijastetaan, tai sitten toinen lasi on näyttö, muutaman sentin alempaa lasia ylemmäs, joten näyttää siltä, että näytössä on syvyytta ja täten kolmas ulottuvuus. En kyllä nähnyt tuosta kolmannesta ulottuvuudesta yhtään mitään käytännön hyötyä, mutta ehkä se jotain miellyttää.

Ohjaamo ja kojelauta ovat kyllä trendikkään näköisiä ja ratin kohdalla pyöräkin on keksitty uudestaan ja ympyrästä on tullut eräänlainen ellipsi, jossa ratin ylä- ja alaosia on hieman litistetty. Ratista saa mukavan otteen ja sitä kääntämällä auto ohjaantuu, mutta minä kamppailin kovin ratin säätöjen kanssa. Jos nostin sen ylimpään asentoon, niin oli se silti minun makuun vielä hieman liian alhaalla ja silti se oli samaan aikaan tarpeettoman kolmiulotteisen mittariston edessä. Jos ratin laski alas, niin mittaristo kyllä näkyi, mutta sitten sain lepuuttaa käsiäni sylissäni.

Ratin muoto ja asento olkoon mitä ovat, mutta kuten alussa sanoin, niin 208 oli mukava ajaa etenkin kaupungissa. Tehoa 3-pyttyisestä koneesta riittää hyvin, mutta silti sitä saa käyttää huoletta ja nauttia siitä, miltä ajaminen tuntuu. Se nimittäin tuntuu, eli tunsin auton liikkeet hyvin ja kiertoliittymissä tuli ajettua rajoitettua nopeutta ihan vaan hymy huulilla.

Moottoritielläkin 208 kulkee nätisti, vaikkakin koeajopäivän kova tuuli heitteli autoa hieman turhan paljon ja sitä sai ohjailla ihan oikeasti pitääkseen kaistalla. Kiihdytys 100km/h nopeudesta on lähinnä toiveen esittämistä moottorille, että jossain vaiheessa, kunhan ehdit, niin haluaisin mennä nopeampaa, mutta kyllä se vauhti lopulta kiihtyy ja sen pystyy pitämään.

Jos minun oli hieman hankala löytää hyvää ajoasentoa ja ratin asentoa, niin jos joku olisi joutunut istumaan minun takana samaan aikaan, niin kyllä hänkin olisi valittanut oloaan hankalaksi, jos jaloissa olisi vielä veri kiertänyt ja ollut tunto tallella. Takatilaa ei ole kuin lapselle, jonka jalat eivät yletä istuimen reunan yli, jos etupenkki on taka-asennossa, niinkuin se minulla oli.

Kaikenkaikkiaan hauska ajokokemus, mutta en haluaisi 208 itselleni.

268. Parempaa RAVia - Toyota RAV4 hybrid

268.

Valmistaja: Toyota

Malli: RAV4

Vuosimalli: 2021

Moottori: 2.5 hybrid

Vaihteisto: Automaatti 

Olen ajanut Toyota RAV4 ennenkin enkä ole ollut ihan valtavan vakuuttunut, mutta uudempi RAV4 näyttää kasvaneelta ja näyttää myös yleensäkin ihan hyvältä, joten otin semmoisen koeajoon ihan mielenkiinnosta. Tosin siitäkin ajosta on sen verran aikaa, että en muista yksityiskohtia, mutta enemmän yleiskuvan.

Jollain tavalla heti käynnistämisestä lähtien oli selvää, että Toyota on uudistunut ja hyvinkin paljon parempaan suuntaan. RAV4 oli hiljainen ja tukeva ja ei ollenkaan japanilaisen tuntuinen. Moottoritiellä RAV4 rullaa nätisti ja ehkä se on hybridin mukanaan tuomaa etua, mutta myös kiihtyy ohitukseen kuin ei olisi Toyota lainkaan. Yhdistettyjä sähköisiä ja polttomoottorin tuottamia hevoisia on lähes 190 ja sen kyllä huomaa. 

Tykkäsin RAV4:stä enemmän kuin odotin.

267. Lancia Lybra

267.

Valmistaja: Lancia

Malli: Lybra

Vuosimalli: 2000

Moottori: 2.0

Vaihteisto: 5-vaihteinen manuaali

Voisin jopa sanoa, että hieman erilaisempaa autoa pääsin ajamaan useammankin kerran tässä toisen Covid19-kesän aikana. Auto on ollut meillä lainassa ajo-opetukseen ja Suomessa ei käsittääkseni turhan monta Lybraa ole kilvissä. 20 vuotta vanha italialainen, jonka mittarissa on yli 250t km ei antanut minulle korkeita odotoksia, mutta myönnän samalla, että minun kokemukset italialaisista autoista ovat aika rajattua ja liittyvät lähinnä Fiatiin. Tämä Lybra kuitenkin lunasti ne odotukset ja vielä paljon päälle.

Auto on kärsinyt pienen kolarin ja sen seurauksena esim. ilmastointi ei toimi, eikä kuskin tai apukuskin takamatkustajan ikkunoita saa avattua ja jostain syystä puhaltimesta tulee vain moottorin lämmittämää ilmaa, vaikka säädin olisi viileimmässä asennossa. Näitä vikoja ei kuitenkaan voi laittaa auton syyksi, sillä tiedän noiden ominaisuuksien toimineen hyvin ennen kolhuja, mutta menneenä kesänä, kun lämpötila huiteli monena päivänä +30°C hujakoilla, niin olisin kyllä toivonut, että ilmastointi olisi toiminut tai edes kaikki ikkunat olisi saanut auki.

5-pyttyinen 2-litrainen kone 150 hevoisen kanssa ei ole se kaikkein tehokkain, mutta kuulostaa äärimmäisen hyvältä ulkoa ja sisällä ja liikuttaa kuitenkin autoa hyvin. Kierrosten ottaminen on palkitsevaa korville ja tehoakin tuntuu löytyvän 4000 kierroksen jälkeen kuin koneessa olisi turbo, vaikka siinä ei ole. Alusta on jopa hieman ranskalainen, eli mukavan pehmeä. Jos omalla Kodiaqilla mieluummin kiertää kevyesti upotetut kaivonkannet kadussa, niin Lybralla niistä voi ajaa yli ilman, että tarvitsee mielessään hiljaa huutaa "perkele", kun käy autoa sääliksi. Vaihteisto ja kytkin ovat ehkä jo hieman vanhoja tai sitten minä en vain vuosien automaatilla ajamisen jälkeen oppinut niitä käyttämään parhaalla tavalla. Pakille vaihtaessa kytkintä pitää painaa extra kovaa ja silti pieni "rusahdus" saattaa olla seurauksena. Noista välittämättä 5-vaihteisella manuaalilla on ilo ajaa, kun on ajanut liian kauan automaatilla. Nupukkinahka penkit ovat varmasti mukavat istua, kun tuki ja asento yleensäkinon muuten hyvä, mutta ilmastoinnin puuttuessa +30°C asteen lämmössä ne käyvät myös hyvin kidutuspenkeistä, sillä takuuvarmasti pehi ja selkähiki tulevat kylään vaikka ne kaksi avattavissa olevaa ikkunaan olisivat selällään.

Radion ja LCD-näytön ohjaaminen on rehellisyyden nimissä kovin italialaista ja kun volumenappia pyörittää, niin volume voi mennä ihan kumpaan suuntaan vaan ja samaan tapaan se saattaa mutkassa yhtäkkiä mennä kovemmalle, koska auto varmaan ajattelee, että lisääntyneisiin G-voimiin sopii kovempi vola. Kaikenkaikkiaan Lybra on ollut ilo ajaa. Jos ilmastointi toimisi, niin sillä ajaisi vielä mieluummin, mutta vikoineenkin sillä tuli ajettua silloin tällöin ihan vaan sen takia, koska se oli hauskaa ja ajamisesta tuli hyvä olo - ja hikinen selkä.

266. Lisää Kodiaqia vianmääritysmielessä

266.

Valmistaja: Skoda

Malli: Kodiaq

Vuosimalli: 2020

Moottori: 1.5 TSI

Vaihteisto: Automaatti

Jäänyt päivittämättä niin pitkään tämä blogi, että en valitettavasti muista milloin tätä Kodiaqia ajoin. Syy ajamiseen taisi kuitenkin olla se, että omassa Kodiaqissa kuuluu vasemmalle kääntäessä joskus rahiseva ääni jostain keulasta ja ajoin tätä ihan uutta autoliikkeen autoa testatakseni, että onko sama ääni uudessakin. Se oli, vaikkakin ehkä hieman hiljaisempana. Johtopäätös: ääni on ominaisuus ja sen kanssa pitää vain elää. Omaan autoon vaihdettiin korjauksena etulaakerit ja vaihteston ohjelmistoa säädettiin niin, että nyt 2. vaihde on ärsyttävän pitkä ennenkuin automaatti vaihtaa kolmoselle. No, sainpa uudet laakerit.