Valmistaja: Opel
Malli: Zafira
Vuosimalli: 2018
Moottori: 1.6
Vaihteisto: A6
Kiireen ongelma on, että jos ei kirjoita muistikuviaan ja
tuntojaan talteen heti niiden tapahtuessa, niin niitä ei sattuneesta syystä
tuppaa muistamaan sitten enää hetken päästä. Tämä ongelma tiivistyy nyt tämän
Opel Zafiran kanssa, sillä en muista detaileja enää 3 viikon takaa. Sen verran
kuitenkin kiireestä, että vuokrasin auton Hertziltä Frankfurtin lentokentän
terminaali 2:sta kuten edellisenkin Citroen C3 Aircrossin. Aamulennolla
saapuessa on yleensä kiire jatkaa matkaa mahdollisimman nopeasti ja yksi
Hertzin tarjoama jäsenetu monilla kentillä on, että saan sähköpostiin tiedon
mistä auto löytyy, marssin suoraan autolle ja lähden ajamaan ilman jonotteluja.
Tämä ei tosin päde Frankfurtin T2:n surkeassa Hertzin palvelupisteessä, sillä
siellä pitää aina jonottaa, eikä auto siltikään ole välttämättä siinä paikassa,
missä sen pitäisi olla. Niin oli meinaan tällä kertaa ja kierrettyämme hetken
aikaa ympyrää vilkutelleen valoja avaimen nappulaa hiplaten löysimme kollegani
kanssa auton.
Auto oli melko uusi, mutta elämää nähnyt ja siitä syystä
hieman pinnoiltaan ns. rupsahtanut ja kolhiintunut. Ajossa Zafira on kuitenkin
jämptin saksalainen ja verrattuna esimerkiksi edellisen viikon Citroeniin se
oli autobahnilla kuin kotonaan, niin kuin se itse asiassa olikin, sillä Zafirat
valmistetaan Rüsselsheimissa vain 15 kilometrin päässä Frankfurtin kentältä.
1.6-litrainen moottori kyllä kuljettaa Zafiraa, mutta mistään räjähtävän
kiihtyvyyden suomista tunteista sillä ei pääse nauttimaan. Kun kyseinen auto
oli vielä 7-paikkainen versio, niin epäilen, että täyteen lastattuna tuo kulkemisen
tunnekin on vähän niin ja näin.
Hauskin ja myöskin samalla erittäin hyvä mieleen jäänyt
puoli Zafirasta on sen keskikonsoli. Jos nykyisen autoni Kodiaqin keskikonsolin
säilytyslokerikko on hieman sinne päin ja tarvitsisi mielestäni parannuksia,
niin Zafirassa on homma hoidossa. Keskikonsolin säilytyslokero on niin syvä,
että epäilin jo limsapulloni pohjan raapivan asfalttia, kun laitoin sen
alimpaan lokeroon. Sen päällä taas on niin monimutkainen kyynärnoja, joka ei
kyllä kyynärnojana toiminut minun mittaiselle miehelle, mutta joka varmasti
viihdyttää perheen pienimpiä ja myös mahdollisesti lapsellista kuskia. Kyynärnoja
on jaettu useampaan tasoon ja siitä saa eri tasoja eteen ja taakse
liikuttamalla esiin mukitelineen ja kannellisen pikkulokeron ja vielä toisenkin
pikkulokeron takapenkin suuntaan. Minua jäi jopa hieman harmittamaan, että en
kiireessäni ehtinyt käydä istumassa takapenkillä, joka ei minun ollessa kuskina
muuten ollut kovin tilava, sillä olen lähes varma, että keskikonsolista löytyisi
lisäherkkuina mm. esiintaiteltava 40-tuuman televisio ja Playstation 4 ja ehkä
jääkaappi. Ja mikroaaltouuni.
Vitsit sikseen, Zafira oli hyvä ajaa ja kuskilla oli hyvät
oltavat, kun kuskin penkissä oli myös kovin paljon arvostamani ominaisuus, eli
säädettävä reisituki.