261. Ford Ecosport 1.0

261.
Valmistaja: Ford
Malli: Ecosport
Vuosimalli: 2019
Moottori: 1.0
Vaihteisto: A

Minun pitäisi varmaan kirjoittaa yksi tarina ihan vain Frankfurtin lentokentän terminaali 2:n Hertzin palvelupisteestä ja siitä miten se osaa yllättää sillä huonommalla tavalla kerta toisen jälkeen, mutta kirjoitan nyt kuitenkin autosta, jonka sieltä sain. Vaikka kyseistä autostakin olisi mukava kirjoittaa lyhyesti ja ytimettömästi, että ihan paska, mutta koska jokaisella autolla on tarkoituksensa, niin en päätä siihen. Ford Ecosportin tarkoitus on selkeästi seisoa autokaupan pihalla ottamassa aurinkoa niin kauan, että sen maali palaa ja se viedään takaisin sinne mistä se on tullutkin.

No, ei autoa voi ihan noin kovasti vihata, sillä se kuljetti kuitenkin minut päämäärääni ja takaisinkin. Ecosport on pieni ja etutiloiltaan mukava, jos autossa on kaksi henkilöä. Minun taakseni ei mahtuisi lapsikaan istumaan, jos jalat olisi tarkoitus laittaa penkkien väliin, sillä ajoasennossa penkkien väliin jäi ehkä 5cm tilaa. Ihmetys oli kuitenkin suuri, kun takaisin tullessa ahdoimme autoon 4 aikuista miestä, 4 pientä vetolaukkua ja 2 reppua. Sen aikaansaaminen vaati, että minä istuin mummotyyliin lähes ratissa kiinni ja jalat koukussa samalla kun hattuhylly oli pystyssä takalasilla allaan pönöttävien laukkujen takia.

Edessä istuminen oli mahdollista, koska Ecosportin piskuisen 1-litraisen moottorin kaveriksi oli laitettu automaattivaihteisto, eikä minun siten tarvinnut ylettyä kuin kahdelle polkimelle. Sitä oikeanpuoleista poljinta saikin kyllä polkea ihan kunnolla, kun kyydissä oli ne edellä mainitut henkilöt ja tavarat, sillä 1-litraisesta Ecoboostista puristetut 125 hevosta (saatavilla myös 140 hevosen versio, mutta en usko, että tuo oli sellainen) olivat kovin nälkiintyneen oloisia, eivätkä innostuneet laukalle kovin helposti. Moottorin alavääntö on melko olematon ja aina risteyksestä lähtiessä kierrokset pomppasivat n. 5000 rpm paikkeille huvittavan mörinän saattelemana ja silti liikkuminen oli verkkaista. Kun maantienopeus oli saavutettu, niin sen pystyi pitämään kohtuu kevyen oloisesti, mutta pikkaisetkin kiihdytykset nostivat kierrokset korkealle. Moottorin äänien lisäksi sisämelu on melko kova jopa saksalaisilla tasaisemmilla teillä. Suomen talvisilla teillä kokemus olisi varmasti vielä kokonaisvaltaisesti epämiellyttävämpi.

Hertzin saamaton ukkeli sanoi minulle kieltäydyttyään minulle aiemmin luvatusta paremmasta autosta, että onneksi minulla on sentään navigaattori, mutta eihän autossa tietenkään semmoista ollut. Näyttö on keskellä kojelaudan yllä kääntyvän näköisenä, mutta tietenkin kääntymättömänä jokseenkin häiritsevällä paikalla mitä tulee kojelaudan käytettävyyteen mihinkään muuhun. Puhelimeni sain kyllä liitettyä ja muuten en viihdejärjestelmästä löytänyt mitään muutakaan kiinnostavaa navigaattorin puutteessa. Voi olla, että en vain osannut käyttää sitä, sillä meillä kesti pari minuuttia keksiä miten peräkonttikin avataan. Peräkontin luukun keskellä rekisterikilven päällä on perinteisen oloinen kahvamainen rakenne, mutta ei kuitenkaan mitään nappulaa. Laitoimme jo ensi tilassa matkatavarat takapenkille ennen kuin huomasimme, että oikean etuvalon muodossa on toinen kahva, jossa on myös se kaikkialla kaivattu nappula, joka aukaisee peräkontin ovimaisesti vasemmalta oikealle, eikä alhaalta ylös. Pikkuautojen saloja kuulemma.

Tämä pikkuauto on käsittääkseni Ford perheen uusimpia vauvoja, mutta minun silmään se on ruma vauva, jota ei halua kukaan tunnustaa autokseen. Minäkin aion jatkossa jättää kohteliaasti katsomatta kyseiseen vauvaan, vastata kyselyihin vauvan ulkonäöstä huulet yhteen puristettuina hymisten ja nyökäten ja myös vuokrata jatkossa autoni Avikselta ainakin Frankfurtin kentällä. Täältä tähän, joku muu kuin Aarne Tanninen.

260. BMX X3 Romaniassa

260.
Valmistaja: BMW
Malli: X3
Vuosimalli: 2015
Moottori: 2.0d
Vaihteisto: A7

Vuokra-auto Bukarestin lentokentältä luokkana VW Golf tai vastaava, joten odotusarvo oli luonnollisesti Dacia Logan tai muu vastaava. Johtuen ehkä siitä, että meillä oli vaatimuksena navigaattori autossa ja palautus toiseen maahan Budapestin kentälle, niin yllätys oli suuri, kun ensin luulimme saavamme uuden Seat Atecan ja  lopulta uudehkon, mutta elämää nähneen BMW X3:n. Kilometrejä oli mittarissa yli 100 000 ja ajotietokoneen mukaan huolto oli 17 000 km myöhässä.

VX3 ei ihmeellisiä huomioita saanut aikaan, vaikka kilometrejä kertyikin n. 900 kilometriä. Auto kulki hyvin, moottori olisi voinut olla pirteämpi, mutta äänimaailman olisin odottanut olevan hiljaisempi. Moottorin mylvintä kuului yllättävän kovana sisälle aina kiihdyttäessä. Kuumassa säässä auton ilmastointi tuntui ajoittain riittämättömältä ellei suuttimia suunnannut suoraan matkustajiin, mutta se lienee johtui ilmastoinnin huollosta tai ehkä huoltamattomuudesta.

Varusteita X3:en oli pakattu hyvin ja osa niistä kävi tutuksi vasta moottoritiellä, kun hyvää vakionopeudensäätimellä tasaista vauhtia kulkenut auto jarrutti itsestään, kun edellä samalla kaistalla ajoi toinen auto. Kun edessä ajava auto poistui oikealle, niin vauhti kiihtyi taas asetettuun arvoon. Minähän en tietenkään moista höpöpuuhaa sulattanut, vaan kytkin heti pois vakionopeussäätimen ja seuraavan kerran vastaavassa tilanteessa menin roikkumaan edessä ajavan auton puskuriin, niinkuin tilanteessa kuuluukin.

Kun palautimme auton Budapestin kentälle, niin päällimmäisenä jäi mieleen, että en vaihtaisi omaa Kodiaqiani kyseiseen X3:een, vaikka hieman rahaa olisin saanut välissä.