203.
Valmistaja: Skoda
Malli: Octavia Combi
Vuosimalli: 2015
Moottori: 2.0 TDI
Vaihteisto: DSG automaatti
Sain tänään käyttööni viidennen oman autoni, kun autokauppiasta ja huoltoa oli hieman käyty niin sanotusta jouduttamassa eilen ja viime viikolla. Kyseessä on siis uusi Skoda Octavia Combi 2-litraisella dieselmoottorilla, 6-pykäläisellä DSG-vaihteistolla ja Skodan 4x4-nelivedolla. Moottori on sama, joka minulla oli Q5:ssa, vaihteisto on toimintaperiaatteeltaan sama kuin Q5:ssa, mutta neliveto on jatkuvan Torsen keskitasauspyörästön sijasta Haldex, eli ns. kytkevä neliveto. Vähintään alitajuisena tavoitteenani on varmasti ollut pysyä mahdollisimman lähellä Audia, mutta pari askelta halvemmassa muodossa.
Minulla oli etukäteen ajatus, että en tule pitämään Octaviasta paljoa, mutta kestän sen, koska huonompikin se varmasti voisi olla. Ajoin tänään n. 170km koeajoa ja vaikka koitin olla pitämättä autosta, niin kyllä Octavia oli minut voittanut puolelleen ennen kuin parkkeerasin sen katokseen. Se on yllättävän hyvä monin tavoin.
Moottorista on puristettu 184 hevosvoimaa ja 380 Nm vääntöä ja vaikka niitä en sisäänajon aikana vielä kaikkia käyttänytkään, niin Octavia kulkee kevyesti ja helposti. Liikkeelle lähtö on hieman hitaan oloinen, kun ykkönen pysyy pitkään pykälässä. Todennäköisesti normaali lähtö vaatiikin ihan reilun kaasun polkaisun tai sitten on käytettävä vaihteiston Sport-asentoa alkuun. Tietokone antaa moottorin vääntää melko matalilla kierroksilla vauhdin väliaikaisesti hidastuessa, mutta heti kun kierrokset nousevat yli 1500 rpm, niin vääntöä on kyllä riittävästi ja ohittamaan lähdöt onnistuu ilman alas vaihtamistakin.
Ohjaus on kaupungissa kevyt ja maantiellä mukavan jämäkkä, luottamusta herättävä. Alusta on samanlainen, pintapehmeä, mutta silti tukeva. Patikossa pyöriessä äänet kuulostavat esim. hiljaisemmalta kuin äskettäin ajamassani BMX X4:ssa, mutta maantiellä taas X4 on hiljaisempi. Minulla on alla Nokian kitkarenkaat ja ne on kyllä miellyttävän hiljaiset. Nastojen syömissä urissa maantiellä rengasmelu kuuluu hieman sisälle, mutta tasaisella ajettessa meno on todella hiljaista.
Sisustus on toimiva, mutta ehdin jo kaipaamaan konsernin kalliimmista merkeistä löytyvää urheiluistuinta, jossa on jatkettava reisituki. Istuin on onneksi tasainen, joten painetta reisille ei tule paljoa. Käsijarru on perinteinen kahvamalli ja sen sijalle kaipaisin nappitoimista sähköistä jarrua, mutta varmasti kahvaankin tottuu. Tilaa Octaviassa on hyvin. Viritettyäni kuskin istuimen omalle 187 senttiselle rungolle sopivaksi voin silti mennä takapenkille istumaan ja heilutella jalkoja huoletta, sillä etupenkkiin on väliä polvista vähintään 5cm. Etupenkin ollessa samassa asennossa ja takapenkkien ollessa taitettuna kyytiin mahtuu 180 senttiä pitkät esineet helposti. Takapenkit kyllä taittuvat alas, mutta pohjasta ei tule tasaista.
Ensituntumaa Octaviaan tässä. Kirjoitan varmaan lisää, kunhan kilometrejä kertyy.
tiistai 24. helmikuuta 2015
tiistai 17. helmikuuta 2015
202. BMW X6 M50d
202.
Valmistaja: BMW
Malli: X6 M50d
Vuosimalli: 2015
Moottori: 3.0 diesel
Vaihteisto: automaatti
X4:n jälkeen halusin tietenkin kokeilla kiertueen tehokkainta ja epäilemättä hauskinta pakkausta, eli X6 M50d sporttimaasturia. 381 hevosta ja 740 väännöstä kuulostavat riittävältä määrältä, mutta X6 on myös painava ja n. 2300 kilon liikuttelu tapahtuu kyllä ripeästi, mutta mikään urheiluauto X6 ei ole.
Sisusta on autoon sopivan mahtipontinen ja kaikki säädöt tapahtuvat sähkön avulla. Penkin voi viritellä itselleen hyväksi ja ratin sopivalle etäisyydelle ja korkeudelle. Samalla tavalla kuin X4.ssa ratti on massiivisen oloinen ja peittää mittarin mutkissa ja sama on myös vaiva ohjausrullan kanssa, eli se on on kyynärtuen varjossa. Koitin järjestelmästä etsiä takapään ilmajousien säätöjä, mutta ne jäi äkkiseltään löytymättä. Muuten järjestelmä on kyllä saksalaisen looginen ja rullan käyttö helppoa.
Moottorin ääni on hiljainen ja sitä onkin jouduttu sen takia vahvistamaan elektronisesti. Sisälle kuuluu kaiuttimista semmoinen murina, joka ei kyllä kuulosta 3-litraiselta dieseliltä, mutta onneksi matalataajuinen ääni on melko huomaamaton. En ehtinyt tutkia saako ääntä missään ajotilassa pois päältä. Ajotilaa säädetään vaihdekepin vierestä ja valittavissa on Eco, Comfort, Sport ja Sport+. Ekologisena miehenä jätin Econ kokonaan käyttämättä olettaen, että siinä tilassa vaihteisto ajaa mahdollisimman matalilla kierroksilla ynnä muuta mukavaa. Mittaristo on dynaaminen näyttö, jossa ei oikeita viisareita heilu yhtäkään. Comfort tilassa näytöllä näkyy tavallisia viisarimittareita muistuttavat mittaristot, mutta Sport asentoon vaihdettaessa mittarit muuttuvat punahehkuisiksi kolmiulotteisen näköisiksi numeromittareiksi. Sport+ näyttää samanlaiselta, mutta lisäksi syttyy valo, joka ilmoittaa luistoneston olevan pois päältä.
X4:ssa oli alla kitkarenkaat ja X6:ssa taas nastarenkaat. Rengasmelu olikin kovempi X6.ssa kaikilla nopeuksilla. Kuhmuisen parkkipaikan testissä X6 oli kuitenkin hiljaisempi, mutta selkeästi sporttisempi alusta pomputti autoa enemmän. Muuten X6:n alusta on niin jämäkkä, että maantiellä se luo vaan massiivisuuden tunteen ja se on vaan hyvä. Rattia saa kiskoa ja auto reagoi majesteettisesti kuin olkaa kohauttaen ja meno tuntuu turvalliselta.
Auton luonteesta johtuen Sport-ajotila on se mukavin tila. Silloin kierrokset ovat hieman korkeammalla ja pienempi vaihde pesässä. Kaasun polkaisu tuo hymyn huulille, sillä auto kiihtyy oikein mukavasti. Kiihtyvyys ei kuitenkaan auton massasta johtuen ole repivää vaan miellyttävää. Ei tullut testattua, mutta olen varma, että 250km/h kruisailu saksalaisella autobahnilla sujuu tällä autolla mukavasti.
Valmistaja: BMW
Malli: X6 M50d
Vuosimalli: 2015
Moottori: 3.0 diesel
Vaihteisto: automaatti
X4:n jälkeen halusin tietenkin kokeilla kiertueen tehokkainta ja epäilemättä hauskinta pakkausta, eli X6 M50d sporttimaasturia. 381 hevosta ja 740 väännöstä kuulostavat riittävältä määrältä, mutta X6 on myös painava ja n. 2300 kilon liikuttelu tapahtuu kyllä ripeästi, mutta mikään urheiluauto X6 ei ole.
Sisusta on autoon sopivan mahtipontinen ja kaikki säädöt tapahtuvat sähkön avulla. Penkin voi viritellä itselleen hyväksi ja ratin sopivalle etäisyydelle ja korkeudelle. Samalla tavalla kuin X4.ssa ratti on massiivisen oloinen ja peittää mittarin mutkissa ja sama on myös vaiva ohjausrullan kanssa, eli se on on kyynärtuen varjossa. Koitin järjestelmästä etsiä takapään ilmajousien säätöjä, mutta ne jäi äkkiseltään löytymättä. Muuten järjestelmä on kyllä saksalaisen looginen ja rullan käyttö helppoa.
Moottorin ääni on hiljainen ja sitä onkin jouduttu sen takia vahvistamaan elektronisesti. Sisälle kuuluu kaiuttimista semmoinen murina, joka ei kyllä kuulosta 3-litraiselta dieseliltä, mutta onneksi matalataajuinen ääni on melko huomaamaton. En ehtinyt tutkia saako ääntä missään ajotilassa pois päältä. Ajotilaa säädetään vaihdekepin vierestä ja valittavissa on Eco, Comfort, Sport ja Sport+. Ekologisena miehenä jätin Econ kokonaan käyttämättä olettaen, että siinä tilassa vaihteisto ajaa mahdollisimman matalilla kierroksilla ynnä muuta mukavaa. Mittaristo on dynaaminen näyttö, jossa ei oikeita viisareita heilu yhtäkään. Comfort tilassa näytöllä näkyy tavallisia viisarimittareita muistuttavat mittaristot, mutta Sport asentoon vaihdettaessa mittarit muuttuvat punahehkuisiksi kolmiulotteisen näköisiksi numeromittareiksi. Sport+ näyttää samanlaiselta, mutta lisäksi syttyy valo, joka ilmoittaa luistoneston olevan pois päältä.
X4:ssa oli alla kitkarenkaat ja X6:ssa taas nastarenkaat. Rengasmelu olikin kovempi X6.ssa kaikilla nopeuksilla. Kuhmuisen parkkipaikan testissä X6 oli kuitenkin hiljaisempi, mutta selkeästi sporttisempi alusta pomputti autoa enemmän. Muuten X6:n alusta on niin jämäkkä, että maantiellä se luo vaan massiivisuuden tunteen ja se on vaan hyvä. Rattia saa kiskoa ja auto reagoi majesteettisesti kuin olkaa kohauttaen ja meno tuntuu turvalliselta.
Auton luonteesta johtuen Sport-ajotila on se mukavin tila. Silloin kierrokset ovat hieman korkeammalla ja pienempi vaihde pesässä. Kaasun polkaisu tuo hymyn huulille, sillä auto kiihtyy oikein mukavasti. Kiihtyvyys ei kuitenkaan auton massasta johtuen ole repivää vaan miellyttävää. Ei tullut testattua, mutta olen varma, että 250km/h kruisailu saksalaisella autobahnilla sujuu tällä autolla mukavasti.
201. BMX X4
201.
Valmistaja: BMW
Malli: X4 20iA
Vuosimalli: 2015
Moottori: 2.0 bensiini
Vaihteisto: automaatti
BMW xDrive kiertue oli taas kaupungissa, joten tilanne oli pakko hyödyntää edes jotenkin. Tällä kertaa ei minulla oikein ollut kiinnostustakaan ajaa montaa autoa, mutta X4 kiinnosti hieman mallina, joten otin sen testiin.
Kyseessä oli pienin, 2-litrainen, moottori, josta BMW on puristanut 184 hevosta ja 270 väännöstä ja mielestäni se on tuommoiseen autoon hieman naftisti. Valmistaja lupaa kiihtyvyydeksi 8,1 s 0-100km/h ja huippunopeudeksi 212 km/h, mutta noita arvoja en päässyt testaamaan. Se kuitenkin kävi selväksi, että jos tuota kiihtyvyyttä tai huippunopeutta koittaa tavoitella, niin seurauksena on korkealta kirkuva moottori, mutta maltillisen tuntuinen kiihtvyys.
Moottorin ääni on matalilla todella hiljainen ja kitkarenkailla auto oli muutenkin tosi hiljainen kaupunkiajossa. Moottoritiellä hieman kuminaa ja suhinaa kuuluu, mutta ei mitenkään häiritsevästi.
Ajossa auto on tukeva ja pieni ratin heiluttelu ei aiheuta pelkotiloja maantielläkään. Patikkoisella parkkipaikalla hitaasti pyöriessä alusta kumisee ja paukkuu yllättävänkin paljon ja eturenkaista kantautuu sisälle ääntä enemmän kuin odottaisi maantiekokemuksen jälkeen.
Ajoasennon saa helposti hyväksi ja kyynärpäät saa lepuutettua molemmin puolin. Massiivinen ratti peittää mittariston tehokkaasti sitä käännellessä. Oikean käden kyynärtuki myös blokkaa auton media- ja informaatiojärjestelmän ohjausnupin ärsyttävästi ja sitä käyttääkseen pitääkin nostaa kättä kyynärpäästä ylös hieman luonnottomaan asentoon.
Valmistaja: BMW
Malli: X4 20iA
Vuosimalli: 2015
Moottori: 2.0 bensiini
Vaihteisto: automaatti
BMW xDrive kiertue oli taas kaupungissa, joten tilanne oli pakko hyödyntää edes jotenkin. Tällä kertaa ei minulla oikein ollut kiinnostustakaan ajaa montaa autoa, mutta X4 kiinnosti hieman mallina, joten otin sen testiin.
Kyseessä oli pienin, 2-litrainen, moottori, josta BMW on puristanut 184 hevosta ja 270 väännöstä ja mielestäni se on tuommoiseen autoon hieman naftisti. Valmistaja lupaa kiihtyvyydeksi 8,1 s 0-100km/h ja huippunopeudeksi 212 km/h, mutta noita arvoja en päässyt testaamaan. Se kuitenkin kävi selväksi, että jos tuota kiihtyvyyttä tai huippunopeutta koittaa tavoitella, niin seurauksena on korkealta kirkuva moottori, mutta maltillisen tuntuinen kiihtvyys.
Moottorin ääni on matalilla todella hiljainen ja kitkarenkailla auto oli muutenkin tosi hiljainen kaupunkiajossa. Moottoritiellä hieman kuminaa ja suhinaa kuuluu, mutta ei mitenkään häiritsevästi.
Ajossa auto on tukeva ja pieni ratin heiluttelu ei aiheuta pelkotiloja maantielläkään. Patikkoisella parkkipaikalla hitaasti pyöriessä alusta kumisee ja paukkuu yllättävänkin paljon ja eturenkaista kantautuu sisälle ääntä enemmän kuin odottaisi maantiekokemuksen jälkeen.
Ajoasennon saa helposti hyväksi ja kyynärpäät saa lepuutettua molemmin puolin. Massiivinen ratti peittää mittariston tehokkaasti sitä käännellessä. Oikean käden kyynärtuki myös blokkaa auton media- ja informaatiojärjestelmän ohjausnupin ärsyttävästi ja sitä käyttääkseen pitääkin nostaa kättä kyynärpäästä ylös hieman luonnottomaan asentoon.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)