281.
Valmistaja: Toyota
Malli: Corolla
Vuosimalli: 2022
Moottori: ? hybrid
Vaihteisto: automaatti
Tallinnan kentältä otettu vuokra-auto Toyota Corolla hybrid, jonka moottorin tiedot jäivät mysteeriksi. Varmaan ne olisi pellin alta löytyneet, mutta ei mistään vuokra-auton papereista.
Mukavava ajettava Toyota ja aina yhtä huvittava kiihdytys, kun kaasun painoi pohjnaa, niin moottorin ääni nousi, mutta paljon muuta ei tapahtunut. Ei oikein muuta mainittavaa.
280.
Valmistaja: Mercedes-Benz
Malli: A160
Vuosimalli: 2021
Moottori: 1.3
Vaihteisto: manual
Vuokra-auto Milanon kentältä. Aviksen varausjärjestelmä sanoi Fiat 500X, mutta kentällä odotti uudehko A-mallin Mersu. En ollut asiasta pahoillani, sillä en ole ennen ajanut A-mallia. Mersun informaatiojärjestelmä ja ratissa olevat loputtomat näppäimet eivät houkutelleet minua kiireessä ollenkaan, joten en tiedä paljonko autolla oli ns. maileja mittarissa. Navigoinnin löysin kosketusnäytöltä ja sain syötettyä kohteeni, kun ensin todennäköisesti muiden käyttäjien kiusaksi vaihdoin koko järjestelmän kielen tanskasta suomeksi.
Italian moottoritiet olivat hyvässä kunnossa ja niillä teillä Mersu kulki mukavan hiljaisesti poislukien pieni suhina kuskin puolen ikkunasta. 1,3 litrainen moottori ei ole mikään varsinainen tykki ja vaihteita saikin vaivata aina, jos halusi ohittaa tai tuli jyrkempi mäki vastaan. Vaihteisto ja kytkin toimivat kyllä erinomaisesti ja jopa Milanon keskustassa pyöriminen oli sujuvaa
PIkkutiet sen sijaan ainakin Milanon ympärillä olivat todella pomppuisia ja paikattu useampaan kertaan. Mersu kolahteli pompuissa aika miehekkäästi ja voikin varmaan olettaa, että sillä on ajettu moisia teitä aiemminkin ihan huolettomasti ja jotain on perässä löystynyt.
A160 on sopivan näppärän kokoinen jopa italialaisille pikkukaduille, mutta silti mukava taittaa matkaa vauhdilla autostradalla. Lisätehot eivät olisi pahitteeksi, mutta niiden mukana varmaan myös nousisi kulutus. Oma keskikulutus taisi jäädä 4:lle alkavaksi sisältäen kaupungissa pyörimistä ja moottoritietä.
279.
Valmistaja: Audi
Malli: A4 Avant quattro
Vuosimalli: 2005
Moottori: 3.0TDI
Vaihteisto: automaatti
Kun itse taisin hankkia ensimmäisen oman auton n. 27-vuotiaana, niin on se melkoinen kontrasti, kun oma poikani ostaa auton jo 17-vuotiaana. Kun kyseinen auto vielä on Audi automaattivaihteilla ja ihan aito Quattro neliveto Torsen keskitasauspyörästöllä, niin ei se ainakaan kontrastia laske omasta Escortista. Ajat ja normit on muuttuneet.
Joka tapauksessa meidän autoperheeseen on saapunut lisää VAG-konsernin autoja, eli B7-korimallin Audi A4 Avant quattro 3-litraisella dieselkoneella. Auto on jo ehtinyt 17 vuoden teini-ikään ja mittarissa on jo lähes 400kkm, joten ihan uuden tuntuista autoa en odottanut, kun lähdimme koeajolle. Kun hankintaa vielä harkittiin yksityiseltä henkilöltä, niin sisätilat eivät olleet erityisen puhtaat
Dieseli jyrähti tulille nätisti ja käynti oli mukavan tasaista. Jos bensakoneet kuulostaa yleensä paremmilta kun kierrokset nousee lähemmäs punarajaa, niin iso diesel, kuten Volkkarin 3.0 TDI, kuulostaa minun mielestä hyvältä tyhjäkäynnillä, jotenkin "turvalliselta". Vaihteet ja kaikki hallintalaitteet toimivat kilometreistä huolimatta hyvin ja hyvällä väännöllä A4 myös syöksyy mukavasti eteenpäin, kun kaasua hieman polkaisee. Ratti on varmaan jossain vaiheessa irroitettu, sillä siinä on pieni kuollut kohta keskellä ja palautus ei ole ihan yhtä hyvä, kuin sen olettaisin olevan. Takapäästä kuuluu vielä myös joku kolkotus, joka pitää paikallistaa ja korjata.
Kaupat kuitenkin tehtiin ja poikani kävi töihin auton siistimisessä. Nahan puhdistusainetta penkkeihin ja sisätilojen puhdistusainetta muualle ja yhtäkkiä sotkuisena ostettu Audi on sisältä hämmästyttävän hyvässä kunnossa. Nappulat eivät ole kuluneita ja nahkaistuimet ovat todella hyvässä kunnossa. Sähköiset säätimet toimivat myös kaikki ja penkit saa asentoon nappuloista, kattoikkuna aukeaa ja sulkeutuu tiivisti ja mankka pauhaa komeasti Bosen kaiuttimista.
Ulkopuolella takapään kolinan lisäksi on hieman vielä työtä listalla, mutta onneksi poika on niitä innoissaan tekemässä ja epäilemättä ne myös osaa tehdä. Minulla on peukku keskellä kämmentä autojen laittamisen suhteen ja siksi olen karsastanut itse vanhoja käytettyjä autoja, mutta perheessä on nyt kaksi Audi A4:sta 2000-luvun alusta ja ne ovat kyllä olleet pelkästään positiivisia yllätyksiä.
278.
Valmistaja: Skoda
Malli: Kodiaq
Vuosimalli: 2022
Moottori: 2.0TDI 150
Vaihteisto: automaatti
Oma Kodiaqini, eli Konjakkini, tulee tämä vuonna 4 vuoden kypsään ikään ja vaikka olin päättänyt, että ajaisin tällä autolla nyt pidempään, niin autokuumeiseen päähän hiipivät kaikki hyvä perustelut, miksi auto pitäisi vaihtaa uudempaan. Ensimmäinen katsastus pitäisi pian tehdä ja en tiedä miten dynaamisen alustan säädettävät iskunvaimentimet pärjäävät täristelyssä, jossain vaiheessa se jakohihna pitää vaihtaa ja se on kallista ja sitten vielä se hiukkasloukku. Kaikki nämä ovat varmaan ihan normaaleja ja eivät todennäköisesti ole vielä hetkeen vaihtokunnossa, mutta kuume on kuume.
Kodiaq on saanut nyt ensimmäisen kasvojen kohotuksen ja se näyttää hieman erilaiselta. Paremmalta sanoisin minä, mutta kauneus ja kauheus ovat kuitenkin katsojan silmissä. En edes osaa sanoa mitä siinä on muutettu, mutta etuvaloja ainakin jotenkin ja keulaa muutenkin. Sisällä huomattavin muutos näyttää olevan mittaristo, joka vaihdettu analogisista viisarimittareista täysin sähköiseen konfiguroitavaan TFT-näyttöön. Minä itseasiassa pidän enemmän perinteisestä mittaristosta, mutta kehitys on kehitystä ja sitä vastaan voi taistella vain viivyttelemällä.
Omassa Konjakissani on Canton äänentoistojärjestelmä ja nyt sitä ei ole enää saatavilla kuin kaikkein kalleimpaan varustelumalliin, eli L&K malliin. Halusin käydä kokeilemassa ja kuuntelemassa miltä vakio mankka kuulostaisi, joten otin kokeiluun Kodiaq Style-varustelumallin. Samalla halusin testata olisiko 150-heppainen versio 2-litraisesta dieselistä paljon nuhaisempi kuin oma 190-heppainen.
Yllätys olikin auton sisällä, kun siinä kuitenkin oli Canton Sound System, vaikka varustelu olikin Style. Selvisi, että globaali komponenttipuute, josta itsekin tiedän hieman yhtä ja toista, vaivaa auton valmistajia ja siksi varusteluja on jouduttu muuttamaan ensi julkaisun jälkeen. Oma oletukseni on, että Canton Sound Systemin vaatima mikrokontrolleri tai prosessori on puutteena Skodalla ja siksi vähäiset komponentit halutaan käyttää vain kalleimpaan L&K malliin, jossa ikäänkuin pitäisi olla kaikki varusteet ja vain parasta.
En siis päässyt kuuntelemaan miltä vakiomankka oikeasti kuulostaa, kun sitä aidosti hieman luukuttaa, mutta pääsin kuitenkin kokeilemaan 150-heppaisen moottorin. Olin autossa vanhemman poikani kanssa ja tyhjänä pienemmätkin tehot kyllä liikuttavat Kodiaqia ihan mukavasti, mutta kyllä 40 hevosen puuttumisen silti huomaa. Epäilen, että ero kasvaa, kun autoon lastattaisiin toinen poika, vaimo, koira, täysi suksiboksi ja täysi peräkontti.
Intissä käytettiin termiä KSE, eli koulutuksen suoma etu. Samaan tyyliin varuste, jonka kerran on saanut autoonsa, niin sen haluaisi saada seuraavaankin, etenkin jos kyseessä on jotain semmosta, mitä käyttää ja arvostaa. Katsotaan nyt mitä kuume teettää. Valitettavasti autokuumeeseen ei ole rokotetta, mutta onneksi se on yleensä kausiluontoinen, eli menee kyllä ohitse ihan vaan sairastamalla, eikä välttämättä palaa ennen seuraavaa kevättä.
277.
Valmistaja: Skoda
Malli: Enyaq 80x 4x4 iV
Vuosimalli: 2022
Moottori: 80x
Vaihteisto: automaatti
Tarkoitus oli vaan käydä nuoremman pojan autokoulu asioita sopimassa, mutta kotiin päin ajaessa leimahti yllättävä autokuume ja päädyttiin poijan kanssa Skoda liikkeeseen koeajamaan täyssähköistä Enyaqia, eli Enjakkia. Oma autoni on Konjakki ja sen vaan sopii paremmin suuhun kuin Kodiaq.
Esittelyautona oleva Enjakki täytti minun perusvaatimukset, eli se oli nelivetoinen. Lisäksi sen perässä luki 80x, joka myyjän mukaan tarkoitti, että siinä on 80, eli enemmän kuin karvalakissa. Oletan, että hän puhui kilowattitunneista ja se riitti minulle, sillä en oikeasti ollut kovin kiinnostunut Enjakista, mutta halusin sen kuitenkin ajaa, jotta voisin sen jälkeen katsoa, olisiko uusi Konjakki vieläkin kiinnostavampi. Minä tunnustan, että sähköautot väistämättä tulevat syrjäyttämään polttomoottorilta haisevat autot ja että uusilla sähköautoilla on jo niin pitkä toimintamatka, että suurimmalle osalle ihmisiä ne sopivat yhtä hyvin kuin perinteisemmät autot. Meidän perheen auton käyttö on kuitenkin usein melko spontaania ja päivittäiset ajomatkat hyvinkin pitkiä, joten sähköauto ei ole vielä minua varten.
Uusi auto on kuitenkin uusi auto ja siksi kiinnostava. Enjakki on tyylikkään näköinen ulkoa ja sisältäkin sopivan futuristisen näköinen, jotta sen voi olettaa olevan sähköauto. Myyjä tuli saattamaan autolle ja kertomaan sen ominaisuuksista ja minun on aina hankala sietää yliaktiivisia myyjiä, vaikka tiedän heidän tekevän työtään. Jos minulla on kysymyksiä autosta, niin minä kysyn sen, mutta minulle ei tarvitse proaktiivisesti kertoa mitään muuta kuin, että mistä auto löytyy. Takaisin asiaan, eli Enjakin kyytiin ja start-nappulasta ns. virrat päälle ja sitten vaan käytännössä ajamaan.
Kun kyseessä on täyssähköinen auto, niin meno on hiljaista ja reagointi kaasuun on ilahduttavan vääntävää. Kun kaasua risteyksessä polkaisee, niin Enjakki lähtee kuin Turkka putkasta, ja jatkaa kiihtymistään hiljaa. Jousitus on jämäkkä, mutta auton massa tekee siitä mukavamman kuin esim. hieman isommassa, mutta kevyemmässä Kodiaqissa. Kodiaq painaa hieman vajaa 1800kg ja Enyaq karvan verran vailla 2200kg. Pienet epätasaisuudet tiessä katoavat painavalla autolla paremmin ja se on mukava liikkua kaupungissa.
Maantielle Enjakki kiihtyy myös ripeästi ja ohitukset onnistuvat myös välittömällä kaasun vasteella. Räjähdyksillä toimivan moottorin puuttumisen kuulee, tai siis oikeammin sitä siis ei kuule, maantielläkään. Nopeammassa vauhdissa ravistelutesti, eli nopea pieni väistöliike joko kerran tai edestakas paljastaa sitten ylimääräisen painon ongelman, eli massan hitauden. Enjakki kyllä vaihtaa suuntaa nopeasti, mutta siinä vaiheessa kun ratti on suorassa ja olettaisit auton menevän suoraan, niin painava perä jatkaa vielä väistön suuntaan ja palautuu sitten hetken viiveellä takaisin linjaan. Jos rattia peippaa reilusti eestaas, jolloin heilahdukset korostuu entisestään, niin heittely tuntuu jopa hieman holtittomalta ja pelottavalta. Luultavasti auton luistonesto puuttuisi peliin, jos pidon rajat ylittyisivät, mutta minä en pitänyt tuntemuksesta. Se oli kuin oman vyötärölle kertyneen vararenkaan liike, joka jatkaa liikettään vielä siinä vaiheessa kun lihakset sen alla ovat jo liikkeensä tehneet ja itse toivoisit kaiken jo pysyvän paikallaan, mutta vararenkas ei tottele, vaan heilahtelee ärsyttävästi paljastavan ylimääräisen painon.
Meidän koeajolenkkimme oli noin 15km pitkä, mutta koeajon kiihdyttelyillä risteyksistä ja maantiellä toimintamatka tippui 27km, eli kaasupolkimella saa myös akun tyhjenemään huomattasti nopeammin. Vaihteiston B-asetuksella saa valittu moottorijarrutuksen tapaisen hidastumisen (ja akun lataamisen) heti, kun jalan ottaa polkimelta, mutta minä en tykännyt sen käyttämisestä, sillä jarrutus oli turhan voimakas ollakseen polttomoottorin moottorijarrutuksen kaltainen. Se muistutti enemmän moottoripyörän moottorijarrutusta ja esim. maantiellä jonossa ajaessa minun piti pitää jalkaa koko ajan kaasulla välillä vaan kevyemmin. Ehkä tuo jarrutuksen voimakkuus on säädettävissä, mutta en jaksanut sitä ruveta etsimään vaan ajoin mieluummin normaalisti D-asetuksella, jolloin rullaus oli lähes sama kuin vapaalle vaihtaessa.
Enjakki ei myynyt itseään minulle. Sillä varmaan pyörittäisi mielellään kaupunkiajoa ja lähiympäristön teillä, mutta sen pitemmälle minä en sitä ottaisi, vielä.
