231.
Valmistaja: Ford
Malli:Mondeo
Vuosimalli: 2017
Moottori: 1.5 EcoBoost
Vaihteisto:manuaali
Sain pikaisesti kokeilla naapurini uutta Ford Mondeota ja ei siitä voi muuta sanoa kuin, että se tuntuu erittäin hyvältä autolta. Fordin vahvuuksia on aina ollut hyvä ajo- ja etenkin ohjaustuntuma ja molemmat on hyvin kohdallaan uudessa Mondeossa. Ohjaus on välitön, mutta silti pehmeä eikä Suomen talven runtelema asfaltti reikineen iske kynsille.
Yksi asia, joka lyhyehköllä ajolla jäi mieleen oli moottorin hiljaisuus. Tyhjäkäynnillä paikoilaan oleessa bensamoottorin ääni hukkuu jo tuulettimen hiljaiseen suhinaan ja on käytännössä olematon. Nastarenkaat soivat sen verran ajossa sisälle, että moottoria ei sen enempää voi kuulla ajossakaan.
sunnuntai 30. huhtikuuta 2017
maanantai 24. huhtikuuta 2017
230. Hyundai Sonata
230.
Valmistaja:Hyundai
Malli: Sonata
Vuosimalli: 2017
Moottori: 2.0
Vaihteisto: automaatti
Toinen vuokra-auto, jota Amerikan ihmemaassa pääsin ajamaan ei ollut amerikkalainen alkuunkaan, vaan Hertzin talli San Franciscon kentällä suoraastaan pursusi eri värisiä Hyundai Sonatoja, Kioja ja Mazdoja, joten meidän valinta oli helppo Hyundai Sonata.
Sonata, tai leikkisästi Sonta, oli selkeästi tutumman oloinen kuin esim. sitä ennen ajettu Impala. Ohjaamo muistuttaa japanilaisia autoja, tilaa ei ollut ihan yhtä paljon kuin Impalassa ja penkit olivat mukavan jämäkät ja hyvin tukevat. Jenkkityyliin Sonata kuitenkin oli automaattivaihteinen, mutta ei ihan niin pirteästi toimiva kuten esim. Impala. Huomattava ero Impalaan oli myös sisustan yleisilme ja tuoksu, jotka olivat eri vuosituhannelta, eli selkeästi 2000-luvulta
Alusta Sonatassa oli heti jäykemmän tuntuinen ja sillä puikkelehtiminen moottoritiellä oli mukavaa ja helppoa. Moottorin koko jäi selviämättä, mutta nelisylinterisenä se voi olla joko 1.6-, 2.0- tai 2.4-litrainen. Itse veikkaan 2.4-litraista vapaasti hengittelevää versiota, sillä turboa koneessa ei kyllä ollut ja meno oli laiskan oloista.
Järkevä ja ilmeetön olisivat parhaat sanat Sonatan kuvaamiseen ja vielä järkevämmän siitä varmasti saisi turbokoneen kanssa.
Valmistaja:Hyundai
Malli: Sonata
Vuosimalli: 2017
Moottori: 2.0
Vaihteisto: automaatti
Toinen vuokra-auto, jota Amerikan ihmemaassa pääsin ajamaan ei ollut amerikkalainen alkuunkaan, vaan Hertzin talli San Franciscon kentällä suoraastaan pursusi eri värisiä Hyundai Sonatoja, Kioja ja Mazdoja, joten meidän valinta oli helppo Hyundai Sonata.
Sonata, tai leikkisästi Sonta, oli selkeästi tutumman oloinen kuin esim. sitä ennen ajettu Impala. Ohjaamo muistuttaa japanilaisia autoja, tilaa ei ollut ihan yhtä paljon kuin Impalassa ja penkit olivat mukavan jämäkät ja hyvin tukevat. Jenkkityyliin Sonata kuitenkin oli automaattivaihteinen, mutta ei ihan niin pirteästi toimiva kuten esim. Impala. Huomattava ero Impalaan oli myös sisustan yleisilme ja tuoksu, jotka olivat eri vuosituhannelta, eli selkeästi 2000-luvulta
Alusta Sonatassa oli heti jäykemmän tuntuinen ja sillä puikkelehtiminen moottoritiellä oli mukavaa ja helppoa. Moottorin koko jäi selviämättä, mutta nelisylinterisenä se voi olla joko 1.6-, 2.0- tai 2.4-litrainen. Itse veikkaan 2.4-litraista vapaasti hengittelevää versiota, sillä turboa koneessa ei kyllä ollut ja meno oli laiskan oloista.
Järkevä ja ilmeetön olisivat parhaat sanat Sonatan kuvaamiseen ja vielä järkevämmän siitä varmasti saisi turbokoneen kanssa.
tiistai 18. huhtikuuta 2017
229. Kauheahko Chevy Impala
229.
Valmistaja: Chevrolet
Malli: Impala
Vuosimalli: 2016
Moottori: 3.6 V6
Vaihteisto: automaatti
Ehkä se on Trumpin ansiota tai ansiottomuutta, mutta Amerikka on minun näkökulmastani hieman muuttunut. Maahan oli helppo ja mukava päästä, mutta myös vuokra-auto, jonka sieltä sai oli erilainen kuin ennen. Se ei ollut valtavan kokoinen katumaasturi, jonka ratissa tuntee yhtä aikaa itsensä pieneksi ja suureksi, kun saa ohjata semmoista laivaa katuja ja teitä pitkin.
Tällä kertaa vuokra-auto oli itse asiassa minun kollegani vuokraama, mutta minäkin sillä ajoin. Auto oli siis vuosimallin 2016 Chevrolet Impala, eli varsinainen amerikkalainen klassikko, joka täyttää ensi vuonna 60 vuotta mallinimenä. Jos 50-luvun ja 60-luvun mallit ovat olleet näyttäviä maantielaivoja, joilla on ollut leveyttä 2 metriä tai hieman ylikin ja peräkontin päällä evämäiset siivet kuin Batmobiilissa konsanaan, niin meidän vuokraamamme Impala on lähinnä surullisen näköinen reppana. Se herättää ulkonäöllään sääliä, mutta on kuitenkin niin saamattoman näköinen, että sille ei tahdo näyttää sääliä, etteivät muut autoilijat pitäisi sinua ihan nynnynä.
Itse asiassa ajamamme versio on 9. sukupolven malli alunperin vuodelta 2006, jonka valmistusta on jatkettu nimenomaan vuokrafirmojen ja muiden vastaavien käyttöön, vaikka uudempi, ja paremman näköinen, malli on tullut markkinoille jo 2014.
Impala on iso auto, joten sisällä on tilaa, mutta ulkoa se ei näytä kokoiseltaan, joten ehkä Chevrolet on keksinyt madonreiän, joita hyödynnetään Impalan sisätilojen rakentamisessa. Istuimet ovat amerikkalaiseen tyyliin tilavat ja pehmeät. On oikeastaan hämmästyttävää, että miten vuosimallin 2016 (olkoonkin alkuperäisesti vuodelta 2006) auto voi olla sisältä saman näköinen, tuntuinen ja jopa hajuinen kuin eurooppalaiset ja japanilaiset autot olivat 80-luvulla. Madonreikä vei siis oletettavasti myös ajassa taaksepäin, sillä tunne oli hyvin autenttinen.
Ajamassamme Impalassa ei valitettavasti ollut V8 moottoria, vaan pellin alle oli laitettu 3.6-litrainen V6, mutta onneksi siitä oli kuitenkin puristettu pihalle 305 hevosta ja 355 väännöstä, joten se oli ajoittain hauska moottori. Automaattivaihteisto on perinteisempää mallia, eli liikkeelle lähtemiseksi ei tarvitse kuin nostaa jalka jarrulta ja auto lähtee välittömästi vierimään toisin kuin esim. DSG-automaateilla, joilla pitää käytännössä antaa kaasua, jos haluaa lähteä välittömästi liikkeelle tai sitten vain odottaa, että vaihde kytkeytyy ja liike alkaa. Impalan automaatti tuntui kyllä toimivan jotenkin epäjohdonmukaisesti tai sitten kyse oli vain vaihteiden määrästä, sillä joillakin nopeuksilla kaasun painaminen pohjaan synnytti miellyttävän kiihtyvyyden ja ihan menemisen tunteen, mutta sitten esim. isommilla nopeuksilla kaasun polkaisu ei tuntunut tekevän juuri mitään erikoista.
Alusta on amerikkalainen, eli pehmeä ja käyttäisin niinkin hienoa sanaa kuin löllyvä. Hitailla nopeuksilla se tietenkin on erinomaisen mukava, kun töyssyt ei töksäyttele, mutta nopeammassa menossa ja etenkin moottoritiellä pujotellessa ajo ei tunnu niin luotettavalta, kun kallistelua tapahtuu turhan paljon.
Impala on kotimaansa hyvä edustaja. Hieman ylikokoinen ja ylipainoinen, alussa sporttinen, mutta vanhemmiten, eli nopeammassa ajossa, laiskahko, ärsyttävän vanhoillinen, mutta silti helppo tutustua ja kohtuullisen mukava.
Valmistaja: Chevrolet
Malli: Impala
Vuosimalli: 2016
Moottori: 3.6 V6
Vaihteisto: automaatti
Ehkä se on Trumpin ansiota tai ansiottomuutta, mutta Amerikka on minun näkökulmastani hieman muuttunut. Maahan oli helppo ja mukava päästä, mutta myös vuokra-auto, jonka sieltä sai oli erilainen kuin ennen. Se ei ollut valtavan kokoinen katumaasturi, jonka ratissa tuntee yhtä aikaa itsensä pieneksi ja suureksi, kun saa ohjata semmoista laivaa katuja ja teitä pitkin.
Tällä kertaa vuokra-auto oli itse asiassa minun kollegani vuokraama, mutta minäkin sillä ajoin. Auto oli siis vuosimallin 2016 Chevrolet Impala, eli varsinainen amerikkalainen klassikko, joka täyttää ensi vuonna 60 vuotta mallinimenä. Jos 50-luvun ja 60-luvun mallit ovat olleet näyttäviä maantielaivoja, joilla on ollut leveyttä 2 metriä tai hieman ylikin ja peräkontin päällä evämäiset siivet kuin Batmobiilissa konsanaan, niin meidän vuokraamamme Impala on lähinnä surullisen näköinen reppana. Se herättää ulkonäöllään sääliä, mutta on kuitenkin niin saamattoman näköinen, että sille ei tahdo näyttää sääliä, etteivät muut autoilijat pitäisi sinua ihan nynnynä.Itse asiassa ajamamme versio on 9. sukupolven malli alunperin vuodelta 2006, jonka valmistusta on jatkettu nimenomaan vuokrafirmojen ja muiden vastaavien käyttöön, vaikka uudempi, ja paremman näköinen, malli on tullut markkinoille jo 2014.
Impala on iso auto, joten sisällä on tilaa, mutta ulkoa se ei näytä kokoiseltaan, joten ehkä Chevrolet on keksinyt madonreiän, joita hyödynnetään Impalan sisätilojen rakentamisessa. Istuimet ovat amerikkalaiseen tyyliin tilavat ja pehmeät. On oikeastaan hämmästyttävää, että miten vuosimallin 2016 (olkoonkin alkuperäisesti vuodelta 2006) auto voi olla sisältä saman näköinen, tuntuinen ja jopa hajuinen kuin eurooppalaiset ja japanilaiset autot olivat 80-luvulla. Madonreikä vei siis oletettavasti myös ajassa taaksepäin, sillä tunne oli hyvin autenttinen.
Ajamassamme Impalassa ei valitettavasti ollut V8 moottoria, vaan pellin alle oli laitettu 3.6-litrainen V6, mutta onneksi siitä oli kuitenkin puristettu pihalle 305 hevosta ja 355 väännöstä, joten se oli ajoittain hauska moottori. Automaattivaihteisto on perinteisempää mallia, eli liikkeelle lähtemiseksi ei tarvitse kuin nostaa jalka jarrulta ja auto lähtee välittömästi vierimään toisin kuin esim. DSG-automaateilla, joilla pitää käytännössä antaa kaasua, jos haluaa lähteä välittömästi liikkeelle tai sitten vain odottaa, että vaihde kytkeytyy ja liike alkaa. Impalan automaatti tuntui kyllä toimivan jotenkin epäjohdonmukaisesti tai sitten kyse oli vain vaihteiden määrästä, sillä joillakin nopeuksilla kaasun painaminen pohjaan synnytti miellyttävän kiihtyvyyden ja ihan menemisen tunteen, mutta sitten esim. isommilla nopeuksilla kaasun polkaisu ei tuntunut tekevän juuri mitään erikoista.
Alusta on amerikkalainen, eli pehmeä ja käyttäisin niinkin hienoa sanaa kuin löllyvä. Hitailla nopeuksilla se tietenkin on erinomaisen mukava, kun töyssyt ei töksäyttele, mutta nopeammassa menossa ja etenkin moottoritiellä pujotellessa ajo ei tunnu niin luotettavalta, kun kallistelua tapahtuu turhan paljon.
Impala on kotimaansa hyvä edustaja. Hieman ylikokoinen ja ylipainoinen, alussa sporttinen, mutta vanhemmiten, eli nopeammassa ajossa, laiskahko, ärsyttävän vanhoillinen, mutta silti helppo tutustua ja kohtuullisen mukava.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)