221.
Valmistaja: Audi
Malli: Q7 e-tron
Vuosimalli: 2016
Moottori: 3.0 TDI
Vaihteisto: 8-v automaatti
Kun mahdollisuus avautui päästä ajamaan uudestaan uutta Audi Q7:a, niin en sitä jättänyt väliin, vaikka tiedän, että kyseinen auto ei ole minun tulotasolla saavutettavissa, enkä ole vielä niin luottavainen sähköautotekniikan suhteen. Kyseessä on siis pistokehybridi Q7, jossa on 3-litrainen diesel ja sen rinnalla 94 kilowattinen sähkömoottori isojen akkujen kera, joka mahdollistaa päivittäin kaupungissä pörräämisen pelkällä sähkön voimalla. Tuolla kikkailulla auton kulutuslukemaksi on saatu hämmäsyttävä 1,9l/100 km. Epäilemättä se on mahdollista, jos päivittäinen tavallinen ajomatka on vain muutamia kymmeniä kilometrejä. Pelkästään akulla Q7 kulkee 50 kilometriä ja se riittää helposti useimpien työmatkan taittamiseen eestaas. Rehellisyyden nimissä minä kyllä sanoisin, että harva ihminen ostaa Q7:n, jotta voi ajaa töihin ja takaisin kaupungissa, mutta onneksi se ei ole ongelma, sillä akun loputtua Audia vauhdittaa upea dieselmoottori 258 hevosen ja 600 väännöksen voimin.
Koeajoon lähtiessä auton ajoakku oli lähes tyhjä, mutta ensimmäiset 5 kilometriä hiivimme eteenpäin aivan äänettömästi pelkällä sähköllä. Kun moottori ei pidä ääntä ja ilmajousitus on vakiovaruste, niin kulku on todellakin hiljaista ja pehmeää. Kun akku kerran oli lähes tyhjä, niin olikin hyvä vääntää Drive Selection napeista päälle Sport-tila, sytyttää diesel tulille ja painaa kaasu pohjaan. On hankala uskoa miten eleettömästi yli 2,5-tonninen möhkö kiihtyy ja mittaria onkin parempi seurata tarkasti, sillä 100 km/h vauhdissa meno tuntuu vielä paljon hitaammalta. Numeroiden mukaan nollasta sataan kiihdyttäminen kestää 6,2 sekuntia ja kiihtyvyyttä riittää aina 230 km/h vauhtiin saakka.
Mittaristo on täysin elektroninen ja siinä on epäilemättä paljon säätömahdollisuuksia, mutta pikaisella ajolla en niihin ehtinyt tutustua. Ihmetellä täytyy Audin pidättyväisyyttä kosketusnäyttöjen kanssa, mutta oletettavasti rullapainiketta käyttävä järjestelmä on kehitetty niin isolla rahalla, että sitä ei haluta heti hylätä. Kosketusnäyttöön tottuneelle rulla tuntuu historialliselta jäänteeltä, mutta kun rullaan on jo aiemmin ottanut tuttavuutta, niin se on hyvin toimiva ratkaisu. Ainakin sitä käyttäessä säätäminen tapahtuu lähes ajoasennossa oikean käden levätessä kyynärtuella, toisin kuin kosketusnäytöllä, jossa usein joutuu kurottelemaan ja sormen osumat liikkuvassa autossa näytön pieniin kohteisiin on epävarmoja.
Minusta on varmaan tullut vanha ja/tai olen kyllästynyt istumaan taas matalassa autossa, sillä minä pidin Q7:sta todella paljon. Vaikka se onkin katumaasturi, niin oikea neliveto ja ilmajousituksen suoma alustan korottaminen maastoajoa varten ovat ominaisuuksia, joista minä pidän.
sunnuntai 4. syyskuuta 2016
220. Volkswagen Tiguan 4MOTION R-edition
220.
Valmistaja: Volkswagen
Malli: Tiguan 4MOTION
Vuosimalli: 2016
Moottori: 2.0 TSI
Vaihteisto: DSG
Aika tarkkaan pari vuotta sitten testasin silloisen Volkswagen Tiguanin uutta autoa etsiessäni ja kirjoitin siitä lyhyen tekstin tänne http://elamaniautot.blogspot.fi/2014/09/192-volkswagen-tiguan-4motion-r-edition.html . Pidin silloin autoa pienenä ja kun nyt olin jostain lukenut, että Tiguan on kasvanut, niin halusin sen testata.
Samalla tavalla kuten pari vuotta aiemmin, niin liikkeen pihassa oleva malli oli R-edition, eli "blingimpi" versio isompine renkaine ja koristeineen. Ulkoa auto näyttää rohkealta jyrkän keulan ansiosta ja todennäköisesti minä totun siihen, mutta tässä vaiheessa en vielä juuri syttynyt auton ulkomuodolle. Sisäpuoli sen sijaan näytti minusta välittömästi hyvälle, ehkä hieman selittämättömällä tavalla. Tiguanin iso värinäyttö lienee sama kuin uudessa Skoda Superbissa ja vaikka radiopainikkeet asemien logoilla varustettuna ovat käytännölliset, niin niitä voisi mielestäni hieman tyylitellä tai ainakin antaa omistajalle mahdollisuuden valita eri vaihtoehdoista. Muutaman ohjelmarivin kirjoittaminen ei luulisi olevan paha nakki, kun niillä saisi helposti montaa omistajaa tyytyväisemmäksi.
Tiguan käynnistyy napista, eikä avainta tarvita muualla kuin housujen taskua täyttämässä. Bensamoottori on tyhjäkäynnillä lähes äänetön ja 7-pykäläinen DSG toimii moitteettomasti ja auto lipuu eteenpäin kuin huomaamatta. 180 bensahevosta liikuttavat Tiguania hyvin, kunhan dieseliin tottunut kuljettaja muistaa pitää kaasun pohjassa ja antaa moottorin ulvoa hieman falsetissakin.
Alusta on kuten vanhassakin Tiguanissa, eli jäykkä ja vauhdikas ajaminen on helppoa ja henkilöautomaista. Jäykkä alusta ei kuitenkaan ole epämukava vaan pienet rypyt ja junaraiteet ylittyvät hyvin mukavasti ja hiljaa. Tarkoituksellinen ravistelu asettuu nopeammin kuin esimerkiksi aiemmin ajamassani Superbissa, mutta siihen saattaa myös vaikuttaa isot vanteet ja matalaprofiiliset renkaat.
Sisätilat ovat kasvaneet huomattavasti ja minun säädettyä etuistuimen itselleni sopivaksi takapenkille jäi vielä hyvin tilaa. Takana istuneen lapseni mielestä tilaa oli enemmän kuin Octaviassa. Etuistuinten selkämyksestä voi taittaa käyttöön pöydät ja valitettavasti tällä kertaa jäi testaamatta, että onnistuuko minun takan istuva lapsi taittaa pöydän ylös, vai ottaako se polviin kiinni kuten aikaisemmassa mallissa. Koeajetussa versiossa oli kahdessa osassa siirrettävä takaistuin ja leveämmän osan, eli vasemman istuinen ja "keski-istuimen" sisältävä istuin näytti hieman tökeröltä, kun "keski-istuimen" oikea etukulma oli huomattavasti korkeampi, kuin oikeanpuoleinen istuin ja olen melko varma, että jos joutuu istumaan oikealla puolella reiden levätessä kulmaa vasten, niin se rupeaa painamaan pidemmällä matkalla. Mainitsen "keski-istuimen" lainausmerkeissä, sillä se on niin kapea, että ei se oikea istuin ole ja se on selkeästi tarkoitettu vain lapselle tilapaiseen käyttöön.
Moottorin ääni ei kuulu sisälle muuten kuin korkeilla kierroksilla, mutta rengasemelu soi hieman sisälle asti. Ei häiritsevissä määrin, mutta kuitenkin. Itseasiassa Tiguanilla on erittäin mukava ajella korkealla istuen. Minua miellytti ainakin, että päinvastoin kuin esimerkiksi Honda CRV:n kohdalla Volkswagen ei ole lähtenyt laskemaan autoa alaspäin ja pienentämään maavaraa. Tiguanissa on maavaraa 20 senttiä ja minulle se vähintä mitä voi odottaa, vaikka kyseessä onkin vain katumaasturi, eikä ihan oikea maasturi.
Valmistaja: Volkswagen
Malli: Tiguan 4MOTION
Vuosimalli: 2016
Moottori: 2.0 TSI
Vaihteisto: DSG
Aika tarkkaan pari vuotta sitten testasin silloisen Volkswagen Tiguanin uutta autoa etsiessäni ja kirjoitin siitä lyhyen tekstin tänne http://elamaniautot.blogspot.fi/2014/09/192-volkswagen-tiguan-4motion-r-edition.html . Pidin silloin autoa pienenä ja kun nyt olin jostain lukenut, että Tiguan on kasvanut, niin halusin sen testata.
Samalla tavalla kuten pari vuotta aiemmin, niin liikkeen pihassa oleva malli oli R-edition, eli "blingimpi" versio isompine renkaine ja koristeineen. Ulkoa auto näyttää rohkealta jyrkän keulan ansiosta ja todennäköisesti minä totun siihen, mutta tässä vaiheessa en vielä juuri syttynyt auton ulkomuodolle. Sisäpuoli sen sijaan näytti minusta välittömästi hyvälle, ehkä hieman selittämättömällä tavalla. Tiguanin iso värinäyttö lienee sama kuin uudessa Skoda Superbissa ja vaikka radiopainikkeet asemien logoilla varustettuna ovat käytännölliset, niin niitä voisi mielestäni hieman tyylitellä tai ainakin antaa omistajalle mahdollisuuden valita eri vaihtoehdoista. Muutaman ohjelmarivin kirjoittaminen ei luulisi olevan paha nakki, kun niillä saisi helposti montaa omistajaa tyytyväisemmäksi.
Tiguan käynnistyy napista, eikä avainta tarvita muualla kuin housujen taskua täyttämässä. Bensamoottori on tyhjäkäynnillä lähes äänetön ja 7-pykäläinen DSG toimii moitteettomasti ja auto lipuu eteenpäin kuin huomaamatta. 180 bensahevosta liikuttavat Tiguania hyvin, kunhan dieseliin tottunut kuljettaja muistaa pitää kaasun pohjassa ja antaa moottorin ulvoa hieman falsetissakin.
Alusta on kuten vanhassakin Tiguanissa, eli jäykkä ja vauhdikas ajaminen on helppoa ja henkilöautomaista. Jäykkä alusta ei kuitenkaan ole epämukava vaan pienet rypyt ja junaraiteet ylittyvät hyvin mukavasti ja hiljaa. Tarkoituksellinen ravistelu asettuu nopeammin kuin esimerkiksi aiemmin ajamassani Superbissa, mutta siihen saattaa myös vaikuttaa isot vanteet ja matalaprofiiliset renkaat.
Sisätilat ovat kasvaneet huomattavasti ja minun säädettyä etuistuimen itselleni sopivaksi takapenkille jäi vielä hyvin tilaa. Takana istuneen lapseni mielestä tilaa oli enemmän kuin Octaviassa. Etuistuinten selkämyksestä voi taittaa käyttöön pöydät ja valitettavasti tällä kertaa jäi testaamatta, että onnistuuko minun takan istuva lapsi taittaa pöydän ylös, vai ottaako se polviin kiinni kuten aikaisemmassa mallissa. Koeajetussa versiossa oli kahdessa osassa siirrettävä takaistuin ja leveämmän osan, eli vasemman istuinen ja "keski-istuimen" sisältävä istuin näytti hieman tökeröltä, kun "keski-istuimen" oikea etukulma oli huomattavasti korkeampi, kuin oikeanpuoleinen istuin ja olen melko varma, että jos joutuu istumaan oikealla puolella reiden levätessä kulmaa vasten, niin se rupeaa painamaan pidemmällä matkalla. Mainitsen "keski-istuimen" lainausmerkeissä, sillä se on niin kapea, että ei se oikea istuin ole ja se on selkeästi tarkoitettu vain lapselle tilapaiseen käyttöön.
Moottorin ääni ei kuulu sisälle muuten kuin korkeilla kierroksilla, mutta rengasemelu soi hieman sisälle asti. Ei häiritsevissä määrin, mutta kuitenkin. Itseasiassa Tiguanilla on erittäin mukava ajella korkealla istuen. Minua miellytti ainakin, että päinvastoin kuin esimerkiksi Honda CRV:n kohdalla Volkswagen ei ole lähtenyt laskemaan autoa alaspäin ja pienentämään maavaraa. Tiguanissa on maavaraa 20 senttiä ja minulle se vähintä mitä voi odottaa, vaikka kyseessä onkin vain katumaasturi, eikä ihan oikea maasturi.
219. Uusi Skoda Superb
219.
Valmistaja: Skoda
Malli: Superb
Vuosimalli: 2016
Moottori: 2.0 TDI
Vaihteisto: DSG
Skodan uusimman muotoilukielen, kai se on oikea sana, ensimmäinen malli on uusi Superb, joka kyllä näyttää itse asiassa paremmalta kuin Skoda on koskaan näyttänyt. Omaa silmääni Skoda ei ole muotoilullaan koskaan juuri miellyttänyt, mutta uusi Superb on jo aika lähellä. Olen itse asiassa yrittänyt päästä koeajolle Superbilla jo kolme kertaa aikaisemmin, mutta paikallisessa Skoda-liikkeessä ei nähtävästi ole turhaa työvoimaa ja minä en jaksanut yhdelläkään kertaa odottaa ja lähdin niin sanotusti littuun. Tälläkin kertaa odottelin aikani ja kun sanoin pojalle, että lähdetään hittoon, niin myyjä pomppasi pystyyn toisen asiakkaan vierestä ja hommasi avaimet.
Jos Superb ulkoa näyttää hyvältä, niin sisälle istuminen oli pienoinen pettymys, vaikkakin olin varmaan itse siihen enemmän syypää. Olin odottanut uuden mallin olevan huomattavan erilainen kuin esimerkiksi minun Octaviani, mutta se onkin peruspalikoiltaan hyvin samanlainen kuin Octavia. Näyttö on ehkä näyttävin uudistus, sillä se on monivärinen kosketusnäyttö, jossa mm. radiokanavien painikkeet sisältävät radioaeman logon. Muuten nupit ja napit ovat tuttuja ja kojelautakin hieman tarkemman ja odotuksista riisutun katselun jälkeen miellyttävän selkeälinjainen.
Ajamani versio ei ollut nappikäynnisteinen, joten avaimesta perinteisesti 2-litrainen dieselpata tulille ja välittömästi käy selväksi, että moottorin äänet on eristetty hyvin. Kyllä ne sisälle taustalta kuuluu, mutta jos radion laittaa päälle, niin moottorin käyntiä ei enää huomaa muuten kuin voimakkaissa kiihdytyksissä. Vaihdelaatikkokin on sama kuin minulla, eli 6-lovinen DSG ja se pelaa erittäin hyvin.
Moottori on 2-litraisen VAG-yhtymän viimeisin versio, eli 190-hevosvoimainen versio. Se liikuttaa kyllä etuvetoista Superbia ihan riittävän nopeasti, mutta ehkä johtuen auton painosta Superb tuntuu hitaammalta kuin Octaviani, vaikka numeroita verrattaessa kiihtyvys 0-100 km/h on aika identtinen 7,7 sekuntia. Alusta on isoon autoon sopiva ja ravistelutestissä keinahtelu on on hillittyä, vaikkakin hieman kori tuntuu seuraavan hitaasti ohjausta. Moottoritiellä renkaiden ääni kuuluu kovimpana äänenä sisälle, mutta melko varmasti mittarilla mitattaessa vähemmän kuin pikkusiskossa Octaviassa. Aikaisempaa Superbia vaivannut rengasmelusta syntyvä ohjaamossa kuuluva kumina on jossain määrin vieläkin jäljellä.
Kaikenkaikkiaan olin hieman pettynyt Superbiin, mutta se ei tee siitä huonoa autoa. Ajaisin mielellään nelivetoisella versiolla minun testaamastani vajaavetoisesta mallista.
Valmistaja: Skoda
Malli: Superb
Vuosimalli: 2016
Moottori: 2.0 TDI
Vaihteisto: DSG
Skodan uusimman muotoilukielen, kai se on oikea sana, ensimmäinen malli on uusi Superb, joka kyllä näyttää itse asiassa paremmalta kuin Skoda on koskaan näyttänyt. Omaa silmääni Skoda ei ole muotoilullaan koskaan juuri miellyttänyt, mutta uusi Superb on jo aika lähellä. Olen itse asiassa yrittänyt päästä koeajolle Superbilla jo kolme kertaa aikaisemmin, mutta paikallisessa Skoda-liikkeessä ei nähtävästi ole turhaa työvoimaa ja minä en jaksanut yhdelläkään kertaa odottaa ja lähdin niin sanotusti littuun. Tälläkin kertaa odottelin aikani ja kun sanoin pojalle, että lähdetään hittoon, niin myyjä pomppasi pystyyn toisen asiakkaan vierestä ja hommasi avaimet.
Jos Superb ulkoa näyttää hyvältä, niin sisälle istuminen oli pienoinen pettymys, vaikkakin olin varmaan itse siihen enemmän syypää. Olin odottanut uuden mallin olevan huomattavan erilainen kuin esimerkiksi minun Octaviani, mutta se onkin peruspalikoiltaan hyvin samanlainen kuin Octavia. Näyttö on ehkä näyttävin uudistus, sillä se on monivärinen kosketusnäyttö, jossa mm. radiokanavien painikkeet sisältävät radioaeman logon. Muuten nupit ja napit ovat tuttuja ja kojelautakin hieman tarkemman ja odotuksista riisutun katselun jälkeen miellyttävän selkeälinjainen.
Ajamani versio ei ollut nappikäynnisteinen, joten avaimesta perinteisesti 2-litrainen dieselpata tulille ja välittömästi käy selväksi, että moottorin äänet on eristetty hyvin. Kyllä ne sisälle taustalta kuuluu, mutta jos radion laittaa päälle, niin moottorin käyntiä ei enää huomaa muuten kuin voimakkaissa kiihdytyksissä. Vaihdelaatikkokin on sama kuin minulla, eli 6-lovinen DSG ja se pelaa erittäin hyvin.
Moottori on 2-litraisen VAG-yhtymän viimeisin versio, eli 190-hevosvoimainen versio. Se liikuttaa kyllä etuvetoista Superbia ihan riittävän nopeasti, mutta ehkä johtuen auton painosta Superb tuntuu hitaammalta kuin Octaviani, vaikka numeroita verrattaessa kiihtyvys 0-100 km/h on aika identtinen 7,7 sekuntia. Alusta on isoon autoon sopiva ja ravistelutestissä keinahtelu on on hillittyä, vaikkakin hieman kori tuntuu seuraavan hitaasti ohjausta. Moottoritiellä renkaiden ääni kuuluu kovimpana äänenä sisälle, mutta melko varmasti mittarilla mitattaessa vähemmän kuin pikkusiskossa Octaviassa. Aikaisempaa Superbia vaivannut rengasmelusta syntyvä ohjaamossa kuuluva kumina on jossain määrin vieläkin jäljellä.
Kaikenkaikkiaan olin hieman pettynyt Superbiin, mutta se ei tee siitä huonoa autoa. Ajaisin mielellään nelivetoisella versiolla minun testaamastani vajaavetoisesta mallista.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)