keskiviikko 3. toukokuuta 2017
203. Octa-update
203.
Valmistaja: Skoda
Malli: Octavia Combi
Vuosimalli: 2015
Moottori: 2.0 TDI
Vaihteisto: DSG automaatti
Nyt on Octavialla ajettu jo 56t km ja takuuaikakin on päättynyt. Mitään isompaa vikaa ei ole ilmennyt. Vaihteiston toimintaa on tutkittu muutaman kerran, kunnes itse sain jäljitettyä ominaisuuden. Kun DPF:n, eli Diesel Particle Filterin, resetointi on käynnissä, niin moottorin kierrokset ovat tyhjäkäynnillä korkeammalla ja vaikuttavat myös ajon aikaisiin kierroksiin. Seurauksena 60km/h nopeudessa autolla on hankaluuksia päättää, että onko 4- vai 5-vaihde sopiva siihen vauhtiin ja tasaisella ajattaessa vaihde saattaa pomppia ärsyttävästi eestaas, ellei aja hieman kovempaa ja hitaampaa, jolloin epäröinti katoaa.
Yhden rengassetin taktiikka on sekin toiminut kiitettävän hyvin, eli olen ajanut vain kitkoilla koko ajan. Uudet kitkat hommasin menneen talven alussa ja oletettavasti seuraavat tulee ostettavaksi kesän 2018 jälkeen, jos auto on vielä minulla.
Vappuajelun kunniaksi ja ehkä hieman lasteni yllyttämänä päätin kokeilla Octavian Launch Control -järjestelmää. En tiedä onko moinen järjestelmä jokaisessa DSG-laatikkoisessa VAG-konsernin autossa, mutta ainakin Octaviasta se löytyy. Homma toimii siten, että vaihteisto asentoon S, niinkuin Sport, Start and Stop järjestelmä pois päältä ja sutimisen esto myös pois päältä. Sitten jarru pohjaan vasemmalla jalalla ja kaasu pohjaan oikealla jalalla. Kun vasemman jalan nostaa pois jarrulta, niin auto lähtee kuin Turkka putkasta, eli kohtuullisen ripeästi ainakin ensimmäiset metrit nelivedon tuoman pidon ansiosta. Hyökkäävyys talttuu nopeuden noustessa, mutta on silti ihan ok ja jopa yllättävän hyvä.
Kuvasimme kiihdytyksen 0-120 km/h videolle mittaritaululta.
sunnuntai 30. huhtikuuta 2017
231. Ford Mondeo
231.
Valmistaja: Ford
Malli:Mondeo
Vuosimalli: 2017
Moottori: 1.5 EcoBoost
Vaihteisto:manuaali
Sain pikaisesti kokeilla naapurini uutta Ford Mondeota ja ei siitä voi muuta sanoa kuin, että se tuntuu erittäin hyvältä autolta. Fordin vahvuuksia on aina ollut hyvä ajo- ja etenkin ohjaustuntuma ja molemmat on hyvin kohdallaan uudessa Mondeossa. Ohjaus on välitön, mutta silti pehmeä eikä Suomen talven runtelema asfaltti reikineen iske kynsille.
Yksi asia, joka lyhyehköllä ajolla jäi mieleen oli moottorin hiljaisuus. Tyhjäkäynnillä paikoilaan oleessa bensamoottorin ääni hukkuu jo tuulettimen hiljaiseen suhinaan ja on käytännössä olematon. Nastarenkaat soivat sen verran ajossa sisälle, että moottoria ei sen enempää voi kuulla ajossakaan.
Valmistaja: Ford
Malli:Mondeo
Vuosimalli: 2017
Moottori: 1.5 EcoBoost
Vaihteisto:manuaali
Sain pikaisesti kokeilla naapurini uutta Ford Mondeota ja ei siitä voi muuta sanoa kuin, että se tuntuu erittäin hyvältä autolta. Fordin vahvuuksia on aina ollut hyvä ajo- ja etenkin ohjaustuntuma ja molemmat on hyvin kohdallaan uudessa Mondeossa. Ohjaus on välitön, mutta silti pehmeä eikä Suomen talven runtelema asfaltti reikineen iske kynsille.
Yksi asia, joka lyhyehköllä ajolla jäi mieleen oli moottorin hiljaisuus. Tyhjäkäynnillä paikoilaan oleessa bensamoottorin ääni hukkuu jo tuulettimen hiljaiseen suhinaan ja on käytännössä olematon. Nastarenkaat soivat sen verran ajossa sisälle, että moottoria ei sen enempää voi kuulla ajossakaan.
maanantai 24. huhtikuuta 2017
230. Hyundai Sonata
230.
Valmistaja:Hyundai
Malli: Sonata
Vuosimalli: 2017
Moottori: 2.0
Vaihteisto: automaatti
Toinen vuokra-auto, jota Amerikan ihmemaassa pääsin ajamaan ei ollut amerikkalainen alkuunkaan, vaan Hertzin talli San Franciscon kentällä suoraastaan pursusi eri värisiä Hyundai Sonatoja, Kioja ja Mazdoja, joten meidän valinta oli helppo Hyundai Sonata.
Sonata, tai leikkisästi Sonta, oli selkeästi tutumman oloinen kuin esim. sitä ennen ajettu Impala. Ohjaamo muistuttaa japanilaisia autoja, tilaa ei ollut ihan yhtä paljon kuin Impalassa ja penkit olivat mukavan jämäkät ja hyvin tukevat. Jenkkityyliin Sonata kuitenkin oli automaattivaihteinen, mutta ei ihan niin pirteästi toimiva kuten esim. Impala. Huomattava ero Impalaan oli myös sisustan yleisilme ja tuoksu, jotka olivat eri vuosituhannelta, eli selkeästi 2000-luvulta
Alusta Sonatassa oli heti jäykemmän tuntuinen ja sillä puikkelehtiminen moottoritiellä oli mukavaa ja helppoa. Moottorin koko jäi selviämättä, mutta nelisylinterisenä se voi olla joko 1.6-, 2.0- tai 2.4-litrainen. Itse veikkaan 2.4-litraista vapaasti hengittelevää versiota, sillä turboa koneessa ei kyllä ollut ja meno oli laiskan oloista.
Järkevä ja ilmeetön olisivat parhaat sanat Sonatan kuvaamiseen ja vielä järkevämmän siitä varmasti saisi turbokoneen kanssa.
Valmistaja:Hyundai
Malli: Sonata
Vuosimalli: 2017
Moottori: 2.0
Vaihteisto: automaatti
Toinen vuokra-auto, jota Amerikan ihmemaassa pääsin ajamaan ei ollut amerikkalainen alkuunkaan, vaan Hertzin talli San Franciscon kentällä suoraastaan pursusi eri värisiä Hyundai Sonatoja, Kioja ja Mazdoja, joten meidän valinta oli helppo Hyundai Sonata.
Sonata, tai leikkisästi Sonta, oli selkeästi tutumman oloinen kuin esim. sitä ennen ajettu Impala. Ohjaamo muistuttaa japanilaisia autoja, tilaa ei ollut ihan yhtä paljon kuin Impalassa ja penkit olivat mukavan jämäkät ja hyvin tukevat. Jenkkityyliin Sonata kuitenkin oli automaattivaihteinen, mutta ei ihan niin pirteästi toimiva kuten esim. Impala. Huomattava ero Impalaan oli myös sisustan yleisilme ja tuoksu, jotka olivat eri vuosituhannelta, eli selkeästi 2000-luvulta
Alusta Sonatassa oli heti jäykemmän tuntuinen ja sillä puikkelehtiminen moottoritiellä oli mukavaa ja helppoa. Moottorin koko jäi selviämättä, mutta nelisylinterisenä se voi olla joko 1.6-, 2.0- tai 2.4-litrainen. Itse veikkaan 2.4-litraista vapaasti hengittelevää versiota, sillä turboa koneessa ei kyllä ollut ja meno oli laiskan oloista.
Järkevä ja ilmeetön olisivat parhaat sanat Sonatan kuvaamiseen ja vielä järkevämmän siitä varmasti saisi turbokoneen kanssa.
tiistai 18. huhtikuuta 2017
229. Kauheahko Chevy Impala
229.
Valmistaja: Chevrolet
Malli: Impala
Vuosimalli: 2016
Moottori: 3.6 V6
Vaihteisto: automaatti
Ehkä se on Trumpin ansiota tai ansiottomuutta, mutta Amerikka on minun näkökulmastani hieman muuttunut. Maahan oli helppo ja mukava päästä, mutta myös vuokra-auto, jonka sieltä sai oli erilainen kuin ennen. Se ei ollut valtavan kokoinen katumaasturi, jonka ratissa tuntee yhtä aikaa itsensä pieneksi ja suureksi, kun saa ohjata semmoista laivaa katuja ja teitä pitkin.
Tällä kertaa vuokra-auto oli itse asiassa minun kollegani vuokraama, mutta minäkin sillä ajoin. Auto oli siis vuosimallin 2016 Chevrolet Impala, eli varsinainen amerikkalainen klassikko, joka täyttää ensi vuonna 60 vuotta mallinimenä. Jos 50-luvun ja 60-luvun mallit ovat olleet näyttäviä maantielaivoja, joilla on ollut leveyttä 2 metriä tai hieman ylikin ja peräkontin päällä evämäiset siivet kuin Batmobiilissa konsanaan, niin meidän vuokraamamme Impala on lähinnä surullisen näköinen reppana. Se herättää ulkonäöllään sääliä, mutta on kuitenkin niin saamattoman näköinen, että sille ei tahdo näyttää sääliä, etteivät muut autoilijat pitäisi sinua ihan nynnynä.
Itse asiassa ajamamme versio on 9. sukupolven malli alunperin vuodelta 2006, jonka valmistusta on jatkettu nimenomaan vuokrafirmojen ja muiden vastaavien käyttöön, vaikka uudempi, ja paremman näköinen, malli on tullut markkinoille jo 2014.
Impala on iso auto, joten sisällä on tilaa, mutta ulkoa se ei näytä kokoiseltaan, joten ehkä Chevrolet on keksinyt madonreiän, joita hyödynnetään Impalan sisätilojen rakentamisessa. Istuimet ovat amerikkalaiseen tyyliin tilavat ja pehmeät. On oikeastaan hämmästyttävää, että miten vuosimallin 2016 (olkoonkin alkuperäisesti vuodelta 2006) auto voi olla sisältä saman näköinen, tuntuinen ja jopa hajuinen kuin eurooppalaiset ja japanilaiset autot olivat 80-luvulla. Madonreikä vei siis oletettavasti myös ajassa taaksepäin, sillä tunne oli hyvin autenttinen.
Ajamassamme Impalassa ei valitettavasti ollut V8 moottoria, vaan pellin alle oli laitettu 3.6-litrainen V6, mutta onneksi siitä oli kuitenkin puristettu pihalle 305 hevosta ja 355 väännöstä, joten se oli ajoittain hauska moottori. Automaattivaihteisto on perinteisempää mallia, eli liikkeelle lähtemiseksi ei tarvitse kuin nostaa jalka jarrulta ja auto lähtee välittömästi vierimään toisin kuin esim. DSG-automaateilla, joilla pitää käytännössä antaa kaasua, jos haluaa lähteä välittömästi liikkeelle tai sitten vain odottaa, että vaihde kytkeytyy ja liike alkaa. Impalan automaatti tuntui kyllä toimivan jotenkin epäjohdonmukaisesti tai sitten kyse oli vain vaihteiden määrästä, sillä joillakin nopeuksilla kaasun painaminen pohjaan synnytti miellyttävän kiihtyvyyden ja ihan menemisen tunteen, mutta sitten esim. isommilla nopeuksilla kaasun polkaisu ei tuntunut tekevän juuri mitään erikoista.
Alusta on amerikkalainen, eli pehmeä ja käyttäisin niinkin hienoa sanaa kuin löllyvä. Hitailla nopeuksilla se tietenkin on erinomaisen mukava, kun töyssyt ei töksäyttele, mutta nopeammassa menossa ja etenkin moottoritiellä pujotellessa ajo ei tunnu niin luotettavalta, kun kallistelua tapahtuu turhan paljon.
Impala on kotimaansa hyvä edustaja. Hieman ylikokoinen ja ylipainoinen, alussa sporttinen, mutta vanhemmiten, eli nopeammassa ajossa, laiskahko, ärsyttävän vanhoillinen, mutta silti helppo tutustua ja kohtuullisen mukava.
Valmistaja: Chevrolet
Malli: Impala
Vuosimalli: 2016
Moottori: 3.6 V6
Vaihteisto: automaatti
Ehkä se on Trumpin ansiota tai ansiottomuutta, mutta Amerikka on minun näkökulmastani hieman muuttunut. Maahan oli helppo ja mukava päästä, mutta myös vuokra-auto, jonka sieltä sai oli erilainen kuin ennen. Se ei ollut valtavan kokoinen katumaasturi, jonka ratissa tuntee yhtä aikaa itsensä pieneksi ja suureksi, kun saa ohjata semmoista laivaa katuja ja teitä pitkin.
Tällä kertaa vuokra-auto oli itse asiassa minun kollegani vuokraama, mutta minäkin sillä ajoin. Auto oli siis vuosimallin 2016 Chevrolet Impala, eli varsinainen amerikkalainen klassikko, joka täyttää ensi vuonna 60 vuotta mallinimenä. Jos 50-luvun ja 60-luvun mallit ovat olleet näyttäviä maantielaivoja, joilla on ollut leveyttä 2 metriä tai hieman ylikin ja peräkontin päällä evämäiset siivet kuin Batmobiilissa konsanaan, niin meidän vuokraamamme Impala on lähinnä surullisen näköinen reppana. Se herättää ulkonäöllään sääliä, mutta on kuitenkin niin saamattoman näköinen, että sille ei tahdo näyttää sääliä, etteivät muut autoilijat pitäisi sinua ihan nynnynä.Itse asiassa ajamamme versio on 9. sukupolven malli alunperin vuodelta 2006, jonka valmistusta on jatkettu nimenomaan vuokrafirmojen ja muiden vastaavien käyttöön, vaikka uudempi, ja paremman näköinen, malli on tullut markkinoille jo 2014.
Impala on iso auto, joten sisällä on tilaa, mutta ulkoa se ei näytä kokoiseltaan, joten ehkä Chevrolet on keksinyt madonreiän, joita hyödynnetään Impalan sisätilojen rakentamisessa. Istuimet ovat amerikkalaiseen tyyliin tilavat ja pehmeät. On oikeastaan hämmästyttävää, että miten vuosimallin 2016 (olkoonkin alkuperäisesti vuodelta 2006) auto voi olla sisältä saman näköinen, tuntuinen ja jopa hajuinen kuin eurooppalaiset ja japanilaiset autot olivat 80-luvulla. Madonreikä vei siis oletettavasti myös ajassa taaksepäin, sillä tunne oli hyvin autenttinen.
Ajamassamme Impalassa ei valitettavasti ollut V8 moottoria, vaan pellin alle oli laitettu 3.6-litrainen V6, mutta onneksi siitä oli kuitenkin puristettu pihalle 305 hevosta ja 355 väännöstä, joten se oli ajoittain hauska moottori. Automaattivaihteisto on perinteisempää mallia, eli liikkeelle lähtemiseksi ei tarvitse kuin nostaa jalka jarrulta ja auto lähtee välittömästi vierimään toisin kuin esim. DSG-automaateilla, joilla pitää käytännössä antaa kaasua, jos haluaa lähteä välittömästi liikkeelle tai sitten vain odottaa, että vaihde kytkeytyy ja liike alkaa. Impalan automaatti tuntui kyllä toimivan jotenkin epäjohdonmukaisesti tai sitten kyse oli vain vaihteiden määrästä, sillä joillakin nopeuksilla kaasun painaminen pohjaan synnytti miellyttävän kiihtyvyyden ja ihan menemisen tunteen, mutta sitten esim. isommilla nopeuksilla kaasun polkaisu ei tuntunut tekevän juuri mitään erikoista.
Alusta on amerikkalainen, eli pehmeä ja käyttäisin niinkin hienoa sanaa kuin löllyvä. Hitailla nopeuksilla se tietenkin on erinomaisen mukava, kun töyssyt ei töksäyttele, mutta nopeammassa menossa ja etenkin moottoritiellä pujotellessa ajo ei tunnu niin luotettavalta, kun kallistelua tapahtuu turhan paljon.
Impala on kotimaansa hyvä edustaja. Hieman ylikokoinen ja ylipainoinen, alussa sporttinen, mutta vanhemmiten, eli nopeammassa ajossa, laiskahko, ärsyttävän vanhoillinen, mutta silti helppo tutustua ja kohtuullisen mukava.
maanantai 27. maaliskuuta 2017
228. Ensimmäinen Range Rover
228.
Valmistaja: Range Rover
Malli: Evoque
Vuosimalli: 2017
Moottori: 2.0 Diesel
Vaihteisto: automaatti
Aina välillä autovuokraamot yllättää hyvin positiivisesti ja tällä reissulla Hertz teki niin Frankfurtin kentällä. Olin varannut Opel Insignia, tai vastaavan, mutta parkkiruudussa odottikin uusi Range Rover Evoque ja kun en ole koskaan ajanut yhtään Range Roveria aikaisemmin, niin olin enemmän kuin tyytyväinen Hertzin valintaan.
Istumaan nousu Evoqueiin oli helppoa ja sähköisesti säädettävällä istuimella sain ajoasennon muotoiltua nopeasti. Seuraavassa vaiheessa Range Rover epäonnistui pahasti, sillä navigaattorin käyttö osoittautui haastavaksi. Muutaman minuutin pähkäilyn jälkeen olin olevinaan asettanut kohteen, mutta parkkihallista poistuessani huomasin, että kohdetta ei ole ollenkaan ja se piti asettaa uudestaan ja pidemmän kaavan kautta.
Ajossa Evoque tuntui aluksi tehottomalta ja laiskaltakin ja ehdin jo harmitella sitä kunnes huomioni kiinnittyi nopeusmittariin, joka näytti epäilyttävän korkeita lukemia. Minun täytyi puhelimella tarkistaa ajamani nopeus ja todeta, että mittari näytti riittävän oikein ja allani oli auto, jossa vauhti ei tunnu ollenkaan siltä, mitä se oikeasti on. Kaikista ajamistani autoista Evoque peitti todellisen nopeutensa parhaiten ja ajaminen oli ainoastaan mukavan pehmeää. Alusta on samaan aikaan jämäkkä, mutta pehmeä ja pienet töyssyt katoavat kokonaan.
Laiskuus oli silti todellisuutta, sillä autobahnille päästyäni totesin, että vaikka kiihtyvyyttä ei tunnukaan kaasun pohjaan painaessa, niin se johtuu siitä, että sitä ei juurikaan ole. Pienemmillä nopeuksilla Evoque liikku ns. normaalisti, mutta moottoritien nopeuksilla vauhdin muutokset ei päätä huimaa, ellei paina jarrua. Pitkän suoran ja pitkän ns. talla pohjassa -ajamisen seurauksena sain mittariin tasan 200 km/h ennen kuin auto tuli eteeni. En usko, että paljon oli enää varaa tasaisella vauhtia kasvattaa.
Tiloiltaan Evouq on pieni ja enemmän kahden hengen auto, kuin mikään perheauto. En vertaisi sitä missään tapauksessa Opel Insigniaan tilojen puolesta. Ajokokemus oli kuitenkin siinä määrin positiivinen, että mieleni tekisi kovasti kokeilla saman firman isompia autoja, eli ihan oikeita maastureita kuten Land Rover Discovery tai Range Rover
Valmistaja: Range Rover
Malli: Evoque
Vuosimalli: 2017
Moottori: 2.0 Diesel
Vaihteisto: automaatti
Aina välillä autovuokraamot yllättää hyvin positiivisesti ja tällä reissulla Hertz teki niin Frankfurtin kentällä. Olin varannut Opel Insignia, tai vastaavan, mutta parkkiruudussa odottikin uusi Range Rover Evoque ja kun en ole koskaan ajanut yhtään Range Roveria aikaisemmin, niin olin enemmän kuin tyytyväinen Hertzin valintaan.
Istumaan nousu Evoqueiin oli helppoa ja sähköisesti säädettävällä istuimella sain ajoasennon muotoiltua nopeasti. Seuraavassa vaiheessa Range Rover epäonnistui pahasti, sillä navigaattorin käyttö osoittautui haastavaksi. Muutaman minuutin pähkäilyn jälkeen olin olevinaan asettanut kohteen, mutta parkkihallista poistuessani huomasin, että kohdetta ei ole ollenkaan ja se piti asettaa uudestaan ja pidemmän kaavan kautta.
Ajossa Evoque tuntui aluksi tehottomalta ja laiskaltakin ja ehdin jo harmitella sitä kunnes huomioni kiinnittyi nopeusmittariin, joka näytti epäilyttävän korkeita lukemia. Minun täytyi puhelimella tarkistaa ajamani nopeus ja todeta, että mittari näytti riittävän oikein ja allani oli auto, jossa vauhti ei tunnu ollenkaan siltä, mitä se oikeasti on. Kaikista ajamistani autoista Evoque peitti todellisen nopeutensa parhaiten ja ajaminen oli ainoastaan mukavan pehmeää. Alusta on samaan aikaan jämäkkä, mutta pehmeä ja pienet töyssyt katoavat kokonaan.
Laiskuus oli silti todellisuutta, sillä autobahnille päästyäni totesin, että vaikka kiihtyvyyttä ei tunnukaan kaasun pohjaan painaessa, niin se johtuu siitä, että sitä ei juurikaan ole. Pienemmillä nopeuksilla Evoque liikku ns. normaalisti, mutta moottoritien nopeuksilla vauhdin muutokset ei päätä huimaa, ellei paina jarrua. Pitkän suoran ja pitkän ns. talla pohjassa -ajamisen seurauksena sain mittariin tasan 200 km/h ennen kuin auto tuli eteeni. En usko, että paljon oli enää varaa tasaisella vauhtia kasvattaa.
Tiloiltaan Evouq on pieni ja enemmän kahden hengen auto, kuin mikään perheauto. En vertaisi sitä missään tapauksessa Opel Insigniaan tilojen puolesta. Ajokokemus oli kuitenkin siinä määrin positiivinen, että mieleni tekisi kovasti kokeilla saman firman isompia autoja, eli ihan oikeita maastureita kuten Land Rover Discovery tai Range Rover
227. Volkswagen Passat Alltrack
227.
Valmistaja: Volkwagen
Malli: Passat Alltrack
Vuosimalli: 2016
Moottori: 2.0 TDI
Vaihteisto: 7-v DSG
Ajettuani Skoda Kodiaqia toisen kerran halusin testata saman konsernin toista ainakin hieman maastoon suunnattuna ja suurinpiirtein saman hintaluokan autoa, eli alustaltaan korotettua Passatia. Harkitsin Passattia jo edellisellä kerralla, kun hankin nykyisen autoni, mutta se oli vasta silloin tulossa markkinoille ja Alltrack mallia ei ollut julkaistu ollenkaan.
Koeajossa ollut versio oli 190-hevosvoimainen 2-litrainen ja tuttu diesel, joten hetken aikaisemmin ajamani Kodiaq ei ollut suoraan vertailukelpoinen.
Sisältä Passat on loppujen lopuksi hämmästyttävän samanlainen kuin moni Skoda on, mutta parin vuoden iän huomaa esim. siinä, että kosketusnäyttö on resistiivinen muovisella näytöllä ja sivunäppäimillä varustettu, kun Kodiaqissa on kapasitiivinen lasinen näyttö, johon sivunäppäimet on integroitu kosketusnäppäiminä. En tahtoisi tunnustaa itseäni niin pinnalliseksi, mutta Passatin ohjaamo näytti vanhalta.
Alusta Passatissa oli hyvin samanlainen kuin Kodiaqissa, mutta ajokorkeuden ero on huomattava ja Skodan eduksi. Äänimaisemien vertailu oli hankalaa, sillä Skodassa oli kitkarenkaat ja Passatissa alla nastat. Nastojen rallatus kuului hyvin selkeästi sisälle ja peitti mahdolliset moottoriäänet alleen. Moottori on riittävän väkevä 190 hevosen turvin ja ehkä isommasta massasta tai tukevammasta alusta johtuen kiihtyvyys ei tunnu niin voimakkaana kuin omassa Octaviassa, jossa on 184-hevosvoimainen versio samasta moottorista.
Passatin sisätilat ovat isot ja takapenkillä mahtuu hyvin istumaan mittaiseni mies samanlaisen körilään istuessa kuskin paikalla. Tilat ovat isomman tuntuiset kuin Kodiaqissa. Sama pätee peräkonttiin ainakin silmämääräisesti ja numeroita tarkastamatta.
Kokonaisuudessaan Passat oli kuitenkin pettymys minulle. Odotin sen tuntuvan ns. yhtä luokkaa paremmalta kuin halvemman brändin Skoda hetkeä aikaisemmin, mutta tilanne oli päinvastainen. Skoda Kodiaq tuntui paremmalta ajaa ja oli muutenkin miellyttävämpi kokonaisuus.
Valmistaja: Volkwagen
Malli: Passat Alltrack
Vuosimalli: 2016
Moottori: 2.0 TDI
Vaihteisto: 7-v DSG
Ajettuani Skoda Kodiaqia toisen kerran halusin testata saman konsernin toista ainakin hieman maastoon suunnattuna ja suurinpiirtein saman hintaluokan autoa, eli alustaltaan korotettua Passatia. Harkitsin Passattia jo edellisellä kerralla, kun hankin nykyisen autoni, mutta se oli vasta silloin tulossa markkinoille ja Alltrack mallia ei ollut julkaistu ollenkaan.
Koeajossa ollut versio oli 190-hevosvoimainen 2-litrainen ja tuttu diesel, joten hetken aikaisemmin ajamani Kodiaq ei ollut suoraan vertailukelpoinen.
Sisältä Passat on loppujen lopuksi hämmästyttävän samanlainen kuin moni Skoda on, mutta parin vuoden iän huomaa esim. siinä, että kosketusnäyttö on resistiivinen muovisella näytöllä ja sivunäppäimillä varustettu, kun Kodiaqissa on kapasitiivinen lasinen näyttö, johon sivunäppäimet on integroitu kosketusnäppäiminä. En tahtoisi tunnustaa itseäni niin pinnalliseksi, mutta Passatin ohjaamo näytti vanhalta.
Alusta Passatissa oli hyvin samanlainen kuin Kodiaqissa, mutta ajokorkeuden ero on huomattava ja Skodan eduksi. Äänimaisemien vertailu oli hankalaa, sillä Skodassa oli kitkarenkaat ja Passatissa alla nastat. Nastojen rallatus kuului hyvin selkeästi sisälle ja peitti mahdolliset moottoriäänet alleen. Moottori on riittävän väkevä 190 hevosen turvin ja ehkä isommasta massasta tai tukevammasta alusta johtuen kiihtyvyys ei tunnu niin voimakkaana kuin omassa Octaviassa, jossa on 184-hevosvoimainen versio samasta moottorista.
Passatin sisätilat ovat isot ja takapenkillä mahtuu hyvin istumaan mittaiseni mies samanlaisen körilään istuessa kuskin paikalla. Tilat ovat isomman tuntuiset kuin Kodiaqissa. Sama pätee peräkonttiin ainakin silmämääräisesti ja numeroita tarkastamatta.
Kokonaisuudessaan Passat oli kuitenkin pettymys minulle. Odotin sen tuntuvan ns. yhtä luokkaa paremmalta kuin halvemman brändin Skoda hetkeä aikaisemmin, mutta tilanne oli päinvastainen. Skoda Kodiaq tuntui paremmalta ajaa ja oli muutenkin miellyttävämpi kokonaisuus.
226. Skoda Kodiaq bensamoottorilla
226.
Valmistaja: Skoda
Malli: Kodiaq
Vuosimalli: 2017
Moottori: 1.4 TSI
Vaihteisto: 7-v DSG
Paikallinen Skoda-kauppias sai rekisteriin oman Kodiaqin ja minä halusin tutustua autoon hieman lisää pikaisen koeajon lisäksi, joka siis tapahtui hieman aiemmin virallisella koeajokiertueella. Siitä kirjoitin tarinan tänne Skoda Kodiaq
Nyt ajossa oli siis 1.4-litrainen, kaksoisahdettu, TSI-moottori, josta Skoda ottaa ulos 150 hevosvoimaa. Moottoria täytyy kyllä jokaisella saman konsernin koeajolla ihmetelllä, sillä se on erittäin väkevän tuntuinen kokoonsa nähden ja menisi helposti dieselmoottorista vääntönsä ja tehon puolesta. Jostain syystä itse kuitenkin karsasta kyseistä moottoria sen alkutaipaleen huonohkon maineen takia ja en semmoista ottaisi omaan autoon.
Mielikuvani Kodiaqista erittäin hyvänä autona vahvistui entisestään hieman pidemmällä ajolenkillä. Alusta on tukeva ja tuntuu syövän pienet rypyt ja pomput erittäin hyvin, joten meno on mukavan tuntuista korkean ajoasennon saattelemana. Ensimmäisen koeajon tunne lievästä hitaudesta alustan suhteen ei muuttunut, mutta ominaisuus ei ole mitenkään häiritsevä.
Rehellisesti sanottuna olen erittäin kiinnostunut vaihtamaan Octaviani uuteen Kodiaqiin, joten ei muuta kuin rahaa säästämään.
Valmistaja: Skoda
Malli: Kodiaq
Vuosimalli: 2017
Moottori: 1.4 TSI
Vaihteisto: 7-v DSG
Paikallinen Skoda-kauppias sai rekisteriin oman Kodiaqin ja minä halusin tutustua autoon hieman lisää pikaisen koeajon lisäksi, joka siis tapahtui hieman aiemmin virallisella koeajokiertueella. Siitä kirjoitin tarinan tänne Skoda Kodiaq
Nyt ajossa oli siis 1.4-litrainen, kaksoisahdettu, TSI-moottori, josta Skoda ottaa ulos 150 hevosvoimaa. Moottoria täytyy kyllä jokaisella saman konsernin koeajolla ihmetelllä, sillä se on erittäin väkevän tuntuinen kokoonsa nähden ja menisi helposti dieselmoottorista vääntönsä ja tehon puolesta. Jostain syystä itse kuitenkin karsasta kyseistä moottoria sen alkutaipaleen huonohkon maineen takia ja en semmoista ottaisi omaan autoon.
Mielikuvani Kodiaqista erittäin hyvänä autona vahvistui entisestään hieman pidemmällä ajolenkillä. Alusta on tukeva ja tuntuu syövän pienet rypyt ja pomput erittäin hyvin, joten meno on mukavan tuntuista korkean ajoasennon saattelemana. Ensimmäisen koeajon tunne lievästä hitaudesta alustan suhteen ei muuttunut, mutta ominaisuus ei ole mitenkään häiritsevä.
Rehellisesti sanottuna olen erittäin kiinnostunut vaihtamaan Octaviani uuteen Kodiaqiin, joten ei muuta kuin rahaa säästämään.
225. Ford Focus Saksan autobahnilla
225.
Valmistaja: Ford
Malli: Focus STW
Vuosimalli: 2017
Moottori: 1.5
Vaihteisto: manuaali 6
Vuokra-auton Münchenin lentokentältä oli tällä kertaa uudenkarhea Ford Focus farmari mittarissaan vasta reilut 3000 km. Moottorina oli 1,5-litrainen bensamoottori, mutta tehoja en saanut vuokra-auton lapuista selville. Suomessa on myynnissä 150- ja 182-heppaiset versiot kyseisestä moottorista ja jos noista pitäisi ns. takapuolituntumalla valita, niin sanoisin, että allani oli 150 hevosta, sillä meno oli mukavan ripeää, mutta ei ehkä 182 hevosen verran.
Pisteet täytyy antaa Fordille informaatiojärjestelmän toimivuudesta, sillä onnistuin kytkemään puhelimeni Bluetoothin kautta ja asettamaan navigaattoriin kohteen parissa minuutissa. Mielestäni hyvä mittari järjestelmälle on nimenomaan tilanne, kun astut autoon järjestelmää ennestään tuntematta, niin kuinka hankala siinä on navigoida ja esim. juurikin asettaa navigaattorin kohde.
Ajotuntuma Focuksessa oli fordmaisen hyvä ja hallintalaitteet loogisia ja helppo käyttää. Autobahnilla testattuna sain huippunopeudeksi aikaan 207 km/h puhelimen GPS:llä mitattuna ja vaikka meno oli sujuvaa, niin hieman epävarmuutta tuossa nopeudessa alkoi jo tuntua. Nopeampaakin auto olisi varmaan kulkenut, jos vapaata kaistaa olisi ollut enemmän. Huippujen ajamisen jälkeen puikkelehtiminen autojen virrassa 160 - 180 km/h nopeudella tuntui luonnolliselta ja täysin turvalliselta.
Valmistaja: Ford
Malli: Focus STW
Vuosimalli: 2017
Moottori: 1.5
Vaihteisto: manuaali 6
Vuokra-auton Münchenin lentokentältä oli tällä kertaa uudenkarhea Ford Focus farmari mittarissaan vasta reilut 3000 km. Moottorina oli 1,5-litrainen bensamoottori, mutta tehoja en saanut vuokra-auton lapuista selville. Suomessa on myynnissä 150- ja 182-heppaiset versiot kyseisestä moottorista ja jos noista pitäisi ns. takapuolituntumalla valita, niin sanoisin, että allani oli 150 hevosta, sillä meno oli mukavan ripeää, mutta ei ehkä 182 hevosen verran.
Pisteet täytyy antaa Fordille informaatiojärjestelmän toimivuudesta, sillä onnistuin kytkemään puhelimeni Bluetoothin kautta ja asettamaan navigaattoriin kohteen parissa minuutissa. Mielestäni hyvä mittari järjestelmälle on nimenomaan tilanne, kun astut autoon järjestelmää ennestään tuntematta, niin kuinka hankala siinä on navigoida ja esim. juurikin asettaa navigaattorin kohde.
Ajotuntuma Focuksessa oli fordmaisen hyvä ja hallintalaitteet loogisia ja helppo käyttää. Autobahnilla testattuna sain huippunopeudeksi aikaan 207 km/h puhelimen GPS:llä mitattuna ja vaikka meno oli sujuvaa, niin hieman epävarmuutta tuossa nopeudessa alkoi jo tuntua. Nopeampaakin auto olisi varmaan kulkenut, jos vapaata kaistaa olisi ollut enemmän. Huippujen ajamisen jälkeen puikkelehtiminen autojen virrassa 160 - 180 km/h nopeudella tuntui luonnolliselta ja täysin turvalliselta.
sunnuntai 22. tammikuuta 2017
224. Skoda Kodiaq - menestystarina tulollaan
224.
Valmistaja: Skoda
Malli: Kodiaq
Vuosimalli: 2017
Moottori: 2.0 TDI
Vaihteisto: 7-v DSG
Toinen auto mikä minua viime vuonna kovin kiinnosti oli Skodan uusi isompi katumaasturi. Täytyy myöntää, että seurasin siihen liittyviä uutisia enemmän kuin minkään muun auton uutisia aiemmin. Syynä yksinkertaisesti oli se, että Octavia on ollut hyvä ja järkevä ajokki, mutta olisi vielä mukavampaa autoon istumisen sijasta nousta autoon ja ajaa hieman korkeammalla.
Kodiaq on vissiin myynyt hyvin ja time-to-markettiin on painotettu, sillä Suomeen ei saatu alkuvuodesta liikkeiden omia autoja vaan maahantuoja teki koeajokierroksen kahden auton voimin. Kun kiertue saapui paikalliseen Skoda-liikkeeseen, niin pakkohan paikalle oli mennä. Ensin koeajo meinasi jäädä väliin, kun en innostunut jonottamisesta, mutta lopulta sain heitettyä pienen lenkin.
Kodiaq ei ulkoapäin minun silmää miellytä sen enempää kuin Octaviakaan, mutta olen oppinut arvostamaan käytännöllisyyttä ja Kodiaqissa sitä on riittävästi. Kuskin istuin on mukavan tukeva ja kun siirrän sen omaan ajoasentoon sopivaksi, niin takana istuvalla on tilaa lähes yhtä paljon kuin Superbissa. Minä mahdun liikuttamaan jalkoja huolettomasti, eikä minun tarvitse istua jalat harallaan selkänoja jalkojen välissä kuten esim. uudessa Audi Q5:ssä. Peräkontti näyttää vähintään saman kokoiselta kuin Octaviassa, ehkä hieman isommalta. Tämä koskee 5-paikkaista versiota, sillä en ehtinyt kiireessä katsoa 7-paikkaisen version konttiin.
Ajossa Kodiaq on keveämmän tuntuinen kuin Q5 ja vaikka alusta tuntuu todella hyvältä, niin heiluttelemalla autossa on hieman enemmän hitautta mitä tulee asettumiseen. Q5 tuntuu vakaammalta, mutta Kodiaq ei jää kauas taakse. Myös kiihtyvyys tuntuu herkemmin, vaikka molemmissa on sama 190-heppainen moottori. Jarrut ovat tutut Octaviasta eivätkä säikäytä niin pahasti kuin Audissa.
Koeajo oli lyhyt, mutta toivon, että kunhan Rinta-Jouppi saa omat autot ajoon, niin saan tehdä hieman pidemmän lenkin. Sillä aikaa voisi vaikka säästää rahaa uuden Kodiaqin hankkimiseen. En yllättyisi yhtään, jos Kodiaq nousisi myydyimpien autojen joukkoon. 250 kpl niitä on kuulemma jo tilattu ja 6 kpl minunkin kaupunkiin.
Valmistaja: Skoda
Malli: Kodiaq
Vuosimalli: 2017
Moottori: 2.0 TDI
Vaihteisto: 7-v DSG
Toinen auto mikä minua viime vuonna kovin kiinnosti oli Skodan uusi isompi katumaasturi. Täytyy myöntää, että seurasin siihen liittyviä uutisia enemmän kuin minkään muun auton uutisia aiemmin. Syynä yksinkertaisesti oli se, että Octavia on ollut hyvä ja järkevä ajokki, mutta olisi vielä mukavampaa autoon istumisen sijasta nousta autoon ja ajaa hieman korkeammalla.
Kodiaq on vissiin myynyt hyvin ja time-to-markettiin on painotettu, sillä Suomeen ei saatu alkuvuodesta liikkeiden omia autoja vaan maahantuoja teki koeajokierroksen kahden auton voimin. Kun kiertue saapui paikalliseen Skoda-liikkeeseen, niin pakkohan paikalle oli mennä. Ensin koeajo meinasi jäädä väliin, kun en innostunut jonottamisesta, mutta lopulta sain heitettyä pienen lenkin.
Kodiaq ei ulkoapäin minun silmää miellytä sen enempää kuin Octaviakaan, mutta olen oppinut arvostamaan käytännöllisyyttä ja Kodiaqissa sitä on riittävästi. Kuskin istuin on mukavan tukeva ja kun siirrän sen omaan ajoasentoon sopivaksi, niin takana istuvalla on tilaa lähes yhtä paljon kuin Superbissa. Minä mahdun liikuttamaan jalkoja huolettomasti, eikä minun tarvitse istua jalat harallaan selkänoja jalkojen välissä kuten esim. uudessa Audi Q5:ssä. Peräkontti näyttää vähintään saman kokoiselta kuin Octaviassa, ehkä hieman isommalta. Tämä koskee 5-paikkaista versiota, sillä en ehtinyt kiireessä katsoa 7-paikkaisen version konttiin.
Ajossa Kodiaq on keveämmän tuntuinen kuin Q5 ja vaikka alusta tuntuu todella hyvältä, niin heiluttelemalla autossa on hieman enemmän hitautta mitä tulee asettumiseen. Q5 tuntuu vakaammalta, mutta Kodiaq ei jää kauas taakse. Myös kiihtyvyys tuntuu herkemmin, vaikka molemmissa on sama 190-heppainen moottori. Jarrut ovat tutut Octaviasta eivätkä säikäytä niin pahasti kuin Audissa.
Koeajo oli lyhyt, mutta toivon, että kunhan Rinta-Jouppi saa omat autot ajoon, niin saan tehdä hieman pidemmän lenkin. Sillä aikaa voisi vaikka säästää rahaa uuden Kodiaqin hankkimiseen. En yllättyisi yhtään, jos Kodiaq nousisi myydyimpien autojen joukkoon. 250 kpl niitä on kuulemma jo tilattu ja 6 kpl minunkin kaupunkiin.
223. Uusi Audi Q5
223.
Valmistaja: Audi
Malli: Q5
Vuosimalli: 2017
Moottori: 2.0 TDI
Vaihteisto: 7-v DSG
Entisenä Q5-kuskina uusi malli on ollut mielessä usein ja olen jokseenkin innostuneena sitä odottanut. Audin quattro-tour jäi tänä talvena työkiireiden takia väliin, mutta onneksi paikallisessa liikkessä oli jo oma Q5 esittelyautonsa, joten pääsin sitä testaamaan.
Q5 on saanut uuden keulan ja vaikka en suuri ihailija ollut vanhallekaan designille, niin kestää varmaan hetken ennen kuin ryhdyn pitämään uutta keulaa hyvän näköisenä. Kauneus on kuitenkin katsojan silmissä, joten jätän ulkonäön arvostelun mahdollisille lukijoille.
Sisältä uusi Q5 näyttää tutulta Audilta ja tyylikkäältä semmoiselta. Läpi kojelaudan jatkuu sama linja jakaen sen selkeästi ylä- ja alaosiin. Yläpuolella on vain ilmastoinnin venttiilit ja alapuolella kaikki näppäimet ja hanskalokero, joka on yllättävän pieni. Esittelyauton urheiluistuimet olivat erittäin hyvin tukevat ja etenkin minun pitkille jaloille niistä löytyi tärkeä ominaisuus, eli reisituki, jolla istuinosaa voi jatkaa pidemmäksi. Keskikonsoli on huomattavan leveä ja osaltaan tekee koko ohjaamosta todella tilavan tuntuisen.
Takapenkit on myös mukavan tukevat istua, mutta jos kuski on minun mittainen, eli 188cm, niin saman mittaisen aikuisen jalat eivät mahdu etupenkin taakse suoraan, vaan takana istuja joutuu istumaan jalat harallaan. Istuintilat ovat karvan verran pienemmät kuin esim. Skoda Octaviassa.
Peräkontti on myös Octaviaa pienempi ja esimerkiksi meillä käytössä oleva siirreltävä koirahäkki hyvin todennäköisesti ei mahdu pituussuunnassa Q5:n konttiin niinkuin se mahtuu Octaviaan.
Moottori käyntiin napista, vyö kiinni, vaihde silmään leveäkahvaisesta kepistä ja hieman kaasua, niin pysäköintijarru lähtee pois päältä ja Q5 vyöryy kepeästi eteenpäin. Heti ensimmäisestä jarrun polkaisusta käy selväksi, että jarrut ovat tehokkaat ja herkät. Ajettu auto oli 190-hevosvoimainen, eli tehokkainen 2-litrainen diesel mallistossa ja aluksi tuntui, että tehoja ei ole läheskään riittävästi. Kaasu pohjaan ja Q5 tuntuu kiihtyvän hvin maltillisesti, mutta katsaus nopeusmittariin kertoo muuta. Tukeva alusta ja jousitus saa kiihdytyksen tuntumaan pehmeältä, vaikka se numeroiden valossa on samaa luokka kuin omassa Octaviassa.
Jämäkkyys on jälleen se sana, jolla voi kuvata alustaa. Maantievauhdissa ratin veivaaminen edestakaisin ei heiluta autoa juuri ollenkaan, mutta nopea ohjausliike tarpeen vaatiessa muuttaa auton suuntaa tehokkaasti. Jousitus kuitenkin nielee pienet töyssyt ja epätasaisuudet tehokkaasti. Rengasmelu kuuluu sisälle, mutta ei ärsyttävissä määrin. Moottorin ääni on renkaisiin verrattuna olematon.
Odotukset uudesta Q5:sta olivat minulla melko korkeat, eikä Audi niitä pettänyt mitä tulee sisätiloihin ja autosta tulevaan tunteeseen. Ajaminen autolla olisi varmasti mukavaa pitkälläkin matkalla, mutta valitettavasti kyytiin ei mahtuisi tavaraa yhtä paljon kuin meillä on totuttu ottamaan. Koirahäkki takakontissa veisi leijonanosan, joten paljon muuta ei sinne mahtuisi.
Valmistaja: Audi
Malli: Q5
Vuosimalli: 2017
Moottori: 2.0 TDI
Vaihteisto: 7-v DSG
Entisenä Q5-kuskina uusi malli on ollut mielessä usein ja olen jokseenkin innostuneena sitä odottanut. Audin quattro-tour jäi tänä talvena työkiireiden takia väliin, mutta onneksi paikallisessa liikkessä oli jo oma Q5 esittelyautonsa, joten pääsin sitä testaamaan.
Q5 on saanut uuden keulan ja vaikka en suuri ihailija ollut vanhallekaan designille, niin kestää varmaan hetken ennen kuin ryhdyn pitämään uutta keulaa hyvän näköisenä. Kauneus on kuitenkin katsojan silmissä, joten jätän ulkonäön arvostelun mahdollisille lukijoille.
Sisältä uusi Q5 näyttää tutulta Audilta ja tyylikkäältä semmoiselta. Läpi kojelaudan jatkuu sama linja jakaen sen selkeästi ylä- ja alaosiin. Yläpuolella on vain ilmastoinnin venttiilit ja alapuolella kaikki näppäimet ja hanskalokero, joka on yllättävän pieni. Esittelyauton urheiluistuimet olivat erittäin hyvin tukevat ja etenkin minun pitkille jaloille niistä löytyi tärkeä ominaisuus, eli reisituki, jolla istuinosaa voi jatkaa pidemmäksi. Keskikonsoli on huomattavan leveä ja osaltaan tekee koko ohjaamosta todella tilavan tuntuisen.
Takapenkit on myös mukavan tukevat istua, mutta jos kuski on minun mittainen, eli 188cm, niin saman mittaisen aikuisen jalat eivät mahdu etupenkin taakse suoraan, vaan takana istuja joutuu istumaan jalat harallaan. Istuintilat ovat karvan verran pienemmät kuin esim. Skoda Octaviassa.
Peräkontti on myös Octaviaa pienempi ja esimerkiksi meillä käytössä oleva siirreltävä koirahäkki hyvin todennäköisesti ei mahdu pituussuunnassa Q5:n konttiin niinkuin se mahtuu Octaviaan.
Moottori käyntiin napista, vyö kiinni, vaihde silmään leveäkahvaisesta kepistä ja hieman kaasua, niin pysäköintijarru lähtee pois päältä ja Q5 vyöryy kepeästi eteenpäin. Heti ensimmäisestä jarrun polkaisusta käy selväksi, että jarrut ovat tehokkaat ja herkät. Ajettu auto oli 190-hevosvoimainen, eli tehokkainen 2-litrainen diesel mallistossa ja aluksi tuntui, että tehoja ei ole läheskään riittävästi. Kaasu pohjaan ja Q5 tuntuu kiihtyvän hvin maltillisesti, mutta katsaus nopeusmittariin kertoo muuta. Tukeva alusta ja jousitus saa kiihdytyksen tuntumaan pehmeältä, vaikka se numeroiden valossa on samaa luokka kuin omassa Octaviassa.
Jämäkkyys on jälleen se sana, jolla voi kuvata alustaa. Maantievauhdissa ratin veivaaminen edestakaisin ei heiluta autoa juuri ollenkaan, mutta nopea ohjausliike tarpeen vaatiessa muuttaa auton suuntaa tehokkaasti. Jousitus kuitenkin nielee pienet töyssyt ja epätasaisuudet tehokkaasti. Rengasmelu kuuluu sisälle, mutta ei ärsyttävissä määrin. Moottorin ääni on renkaisiin verrattuna olematon.
Odotukset uudesta Q5:sta olivat minulla melko korkeat, eikä Audi niitä pettänyt mitä tulee sisätiloihin ja autosta tulevaan tunteeseen. Ajaminen autolla olisi varmasti mukavaa pitkälläkin matkalla, mutta valitettavasti kyytiin ei mahtuisi tavaraa yhtä paljon kuin meillä on totuttu ottamaan. Koirahäkki takakontissa veisi leijonanosan, joten paljon muuta ei sinne mahtuisi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)