253. Skoda Kodiaq RS

253. 
Valmistaja: Skoda
Malli: Kodiaq RS
Vuosimalli: 2019
Moottori: 2.0TDI
Vaihteisto: A7

Skoda mainostaa tehneensä jonkun ennätyksen Nürburgringillä Kodiaq RS katumaasturilla. Ennätys taisi olla virallisesti 7-paikkaisten katumaasturien nopein kierros "Ringin" pohjoislenkillä. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että ennätys saadaan aikaan vaikka millä autolla, kunhan vaan tarpeeksi hyvin määritellään vaatimukset. Jos BMW tai Audi esim. innostuisivat ajamaan M5:lla tai Q7:lla nopeamman kierroksen, minkä uskoisin olevan mahdollista kohtuu helposti, niin sitten Skoda voisi ajaa nopeimman 7-paikkaisen, 2-litraisen dieselmoottorisen katumaasturin kierroksen ja jos se ei riitä, niin vaatimuksena voisi olla, että auto olisi tshekkiläinen.

No, joka tapauksessa minä kävin myös ajamassa Kodiaq RS:ä ihan vain puhtaasta mielenkiinnosta. Myyjän mukaan RS:ssä on sama dynaaminen alusta, mikä minulla on autossani ja moottorikin on sama, mutta siitä on puristettu ulos 49 hevosta enemmän käsittääkseni kahdella ahtimella. En nyt ole lukenut auton mainostekstejä, joten teen tässä oletuksen, joten jos vähäisiä lukijoitani asia hiertää, niin saa korjata virheeni, enkä minä suutu.

Kodiaq RS on ulkoisesti komiamman näköinen kuin esim. oma karvalakkini erilaisen etuspoilerin ja etenkin isompien aluvanteiden ansiosta. Lisäksi kromiosat on vaihdettu mustilla ja jotenkin sekin näyttää paremmalta, kun krominkiiltoisia listoja on aikansa omassa autossa katsellut. Sisällä viehätystä lisää tumma verhoilu kattoa myöten - musta vain näyttää paremmalta. Nahkaiset istuimet on astetta urheilullisemmat, mutta ei niissäkään kuitenkaan ole jatkettavaa reisitukea, jota minä monessa autossa kaipailen. Mittaristo on täysin digitaalinen ja siihen saa valittua erilaisia näkymiä kuten pelkän kierroslukumittarin ja nopeusnäytön numeroina, pelkän nopeusnäytön numerona tai nopeus- ja kierrolukumittarit rinnakkain vanhaa analogista näkymää jäljitellen. Minä en reilun puolen tunnin päristelyn aikana tottunut mittaristoon, koska analogiajäljitelmässä on vähemmän pykäliä, kuin tavallisessa mittarissa. 50km/h tulee 70km/h ja sitten 90km/h, mutta entä jos haluan ajaa 60 km/h?

Muuten auto on hyvin tuttu omaani verrattuna, eli ei muuta kuin ajamaan. Heti käynnistämisen jälkeen tuleekin jotain uutta ja outoa, sillä äänimaailma on sporttinen. En ole varma tulee urheilullinne pörpötys ihan vain pakoputkista, mutta epäilen, että se on ainakin osittain lähtöisin kaiuttimista, sillä auto hiljenee ihan tavalliseksi, kun sen asettaa Eco-tilaan. Hetken aikaa kuitenkin matalaa pörinää on mukava kuunnella kiihdytellessä ja ajossa, mutta lopulta minä vaihdoin pysyvästi Eco-tilan päälle, sillä olen näemmä niin vanha.

Lähes 50 hevosta enemmän on helppo huomata ja RS kiihtyy oikein  mukavasti risteyksistä ja ohitukseen lähdöt on myös mukavampia. Sainpa kitkarenkaat ulisemaan ja hieman sutimaan, kun lähdin paikaltani märällä asfaltilla. Tehoja ja koristeita lukuunottamatta Kodiaq RS on hyvin samanlainen kuin esim. oma Kodiaqini on. Sport asetuksella äänet ovat komeat ja alusta on jämäkkä, mutta ei kuitenkaan mikään kivireki. Normal- tai Comfort-asetuksella pörinä on hieman hillitympää ja meno mukavan pehmeää.

Lisätehot ottaisin siis omaan autoon hyvin mielelläni, mutta en ihan niin paljon haluaisi niistä maksaa, kuin RS maksaa. Esittelyauton hinta oli 70900€ ja se on reilusti enemmän kuin minun auto. Olihan siinä joitain varusteita, jotka minulta puuttuu, mutta esim. peruutuskameran todellisen hyödyllisyyden Suomen talvessa huomasin peruuttaessani ajon jälkeen takaisin autoliikkeen pihaan, kun kameran linssissä oli lunta ja vettä niin, että siitä ei nähnyt mitään.

252. Fiat Ducato - ja matka taittuu niinkuin polvikin

252. 
Valmistaja: Fiat
Malli: Ducato
Vuosimalli: 2008
Moottori: 2.3 Multijet
Vaihteisto: M6

Jotain erilaista tällä kertaa. Sain lainaan Fiat Ducaton mopojen kuljettelua varten. Olen aikaisemmin ajanut Ducaton alustalle rakennettua matkailuautoa ja odotin, että tämä pakettiautoversio olisi melko samanlainen. Kyseessä oli kuitenkin tuoreempi versio, vaikka en vuosimallia tiedäkään, mutta toisin kuin asuntoautossa, niin tästä löytyi varusteina mm. vakionopeudensäädin ja penkinlämmitin.

Kuskin penkille päästyäni oli pakko todeta, että kyseessä ei kuitenkaan ole samanlainen ohjaamo. Penkin ollessa taka-asennossa sääreni olivat aivan pystysuorassa ja vaihdekeppi kolisteli polveani parillisilla vaihteilla. Kaasupolkimen vieressä oli joku muoviosan reuna, johon vaelluskenkäni pohja jäi kiinni ja kun kaasupoljin muutenkin oli todella kevyt, niin kesti useamman risteyksen, että pääsin liikkeelle luonnollisen oloisesti ilman hurjaa kaasuttelua.

Tavaratilassa olleet kaksi mopoa ja hieman muuta satunnaista tavaraa eivät selkeästi vielä olleet lähellä Ducaton kantokykyä, sillä niin kepeästi auto liikkui kaasua painettaessa ja myöskin niin kova oli alusta. Löysin tutusta maantiestä lukemattoman määrän uusia epätasaisuuksia siitä ajaessani. Täryytyksestä huolimatta kulku on kuitenkin junamaisen vakaata, eikä rattia paljon heilutella tarvitse. Pitkänkin matkan ajaisi epäilemättä autolla hyvin, jos vaan ajoasennon saa hyväksi. Minä en siinä onnistunut ja suorakulmassa vanhat jalkani viihtyivät niin huonosti, että oikeaa polvea piti hieroa pitkin matkaa, koska se yksinkertaisesti kipeytyi sietämättömälle tasolle.

Tykästyin kyllä kovasti pakettiauton tärkeimpään ominaisuuteen, eli tavaratilaan. Isompi Derbi mopo ja vanhempi kovin tuttu Suzuki PV mahtuivat molemmat kivuttomasti sisälle ja tilaa jäi vielä vaikka kuinka paljon kaikelle tarpeelliselle. Lattiassa ja seinissä on lenkkejä, joihin liinat saa kiinni tavaran kiinnittämiseksi. Malli ei vissiin ollut ihan täyskorkea, sillä minun 188 senttinen varteni ei sinne suorana mahtunut, mutta pienessä kumarassa mahduin siellä hyvin liikkumaan ja puuhaamaan.

251. Renault Kadjarilla Euroopassa

251. 
Valmistaja: Renault
Malli: Kadjar
Vuosimalli: 2018
Moottori: 1.5 dCI
Vaihteisto: A6

Ranskalaisia autoja ei tule koeajettua tarkoituksella oikeastaan koskaan, joten semmoisen saaminen vuokra-autona on mukavaa vaihtelua. Kun tiedossa oli vielä ajamista puolalaisilla teillä, jotka tiesin huonokuntoisiksi, niin olin jopa iloinen saadessani oletettavasti pehmeän ranskalaisen auton alleni.

Sisätiloiltaan Kadjar on hyvin moderni ja muunmuassa mittaristo on täysin digitaalinen ja sen lisäksi löytyy vielä kosketusnäyttö keskipaneelista. Käynnistys tapahtuu napista, mutta jostain ranskalaisesta syystä avain, jota pitää kantaa vain mukana, on suunniteltu pienen korttilompakon kokoiseksi ja se muistuttaakin enemmän jonkun yksinkertaisen laitteen kaukosäädintä, kuin auton avainta. En tiedä onko vuokra-autoissa joku perusasetus, että käynnistäessä näytöllä näkyy valikko, josta voi valita järjestelmän kielen, mutta minä en jättänyt käyttämättä mahdollisuutta hämmentää mahdollisia tulevia vuokraajia ja siksi asetin Renaultin puhumaan ja kirjoittamaan ihan suomea. Navigaattori, joka ei ole ihan kaikkein käyttäjäystävällisin, neuvoi minua suomeksi ja perille kaikkiin vierailemiini paikkoihin.

Omaa laiskuuttani, tai ehkä mukavuudenhaluisuuttani, palvellakseni olin valinnnut automaattivaihteisen auton javaikka se olikin oman Kodiaqini tapaan kaksoiskytkimellinen versio, niin ei se ollut takuulla DSG. Vaihtaminen kyllä sujui sulavasti, mutta ensimmäisellä ja toisella vaihteella kierrokset nousivat aivan tarpeettoman korkealle ennen vaihtamista, jolloin kone mylvi turhan äänekkäästi. Isommilla vaihteilla meno oli parempaa, vaikka 115 hevosta eivät siitä mitään huippu vauhdikasta tehneetkään. Slovakian tasaisella moottoritiellä 138 km/h vakkariin asetettuna meno kuitenkin oli sujuvaa, jos nyt hieman äänekästä. Alusta on enemmän saksalainen kuin japanilainen, eli kopperotestissä jännäkakka ei uhkaa, vaan rattia voi heiluttaa puolelta toiselle ilman pelkoa kaatumisesta.

Kuskille Kadjar tarjoaa hyvät tilat, vaikka penkki voisi ollakin paljon parempi, mutta kuskin takana ei valtavia jalkatiloja ole. Peräkontti vetää hyvin neljän ihmisen kevyet matkatavarat.

250. Ei niin hyvä Volvo V40

250. 
Valmistaja: Volvo
Malli: V40
Vuosimalli: 2018
Moottori: D2
Vaihteisto: M6

Olisi ollut hauskaa, jos kahdessadasviideskymmenes ajamani auto olisi ollut joku hieman erikoisempi menopeli, mutta kun aina ei voi voittaa, niin se olikin  Arlandan lentokentältä vuokrattu Volvo V40 rumilla peltivanteilla. Niin on minunkin silmät tottuneet alumiinivanteisiin, että mustat peltivanteet ilman pölykapseleita suorastaan hyppivät silmille.

Ajettavuudeltaan Volvoa ei voi moittia, sillä se kulki näppärästi ja ison auton tuntuisesti. Vaihteisto oli toinen osa-alue, jota saattaa kehua, sillä vaihtaminen oli sulavaa ja lähes ajatuksenomaista.

Huonolle puolelle minä tässä lyhyessä "arvostelussa" kirjaan sisämelun, joka oli mielestäni, ja vieressä istuneen apukuskin mielestä, turhan kova premiumluokan autoon. Alla oli nastarenkaat, joten niistä kyllä ääntä lähtee, mutta myös moottorin ääni ja suhinat olivat yllättävän kovia.