keskiviikko 16. marraskuuta 2016

222. Italialaista kauneutta - Alfa Romeo Giulia

222.
Valmistaja: Alfa Romeo
Malli: Giulia 4Q
Vuosimalli: 2016
Moottori: 2.2 turbodiesel
Vaihteisto: 8-v automaatti

Sanonnan mukaan mies, tai nainen, ei voi pitää itseään todellisena autoharrastajana, jos ei ole koskaan omistanut Alfa Romeota. Minun kohdalle semmoista ei ole vielä sattunut, mutta nyt olen päässyt jo kohtuullisen lähelle sitä. Rooman lentokentältä kuittasin 3 päivää sitten vuokralle Alfa Romeo Giulian. Valmistajat mainostavat uusia mallejaan autovuokraamoiden kautta ja vuokraamani Giulia kuulunee siihen ryhmään, sillä se ominaisuuksiensa puolesta sovi oikein mihinkään julkaistuun Alfan malliin.

Kyseessä on 2,2-litrainen turbodiesel, josta on puristettu turvalliset 150 italialaista hevosta, vaikka samasta koneesta saadaan irti jopa 210 pollea. Lisäksi autossa on Alfa Romeon oma 4Q neliveto, 8-vaihteinen automaattilaatikko, puuttuvat istuinten lämmittimet ja erittäin seksikäs ulkonäkö. Jos olisin saanut valita itse värin, niin olisin vielä parantanut ulkonäköä punaisella värillä, mutta kyllä Giulia harmaanakin on ilo silmälle.

Onko Giulia muuta kuin ilo silmälle? Lyhyesti summattuna; ehdottomasti on. En rehellisesti tiennyt mitä odottaa autolta, mutta ajotuntuma on ollut joka tapauksessa vain positiivinen yllätys. Ajoin auton heti ensimmäisenä iltana reilut 200 kilometriä Roomasta pohjoiseen Montevarchiin ja autostradalla Giulia on kuin kotonaan. Alusta on jämpti olematta kuitenkaan kivireki. Pienet rypyt ja pomput eivät ajoa haittaa ja isommat tien muodot tuntuvat vain hyvältä auton kiitäessä niiden yli pehmeästi. En kokeillut auton rajoja, mutta ainakin italilaisilla moottoritienopeuksilla sitä on ilo taittaa hieman jyrkempäänkin mutkaan. Ajotiloja on valittavissa 3 erilaista, loogisesti d, n ja a - tietenkin. d on selkeästi sport-asetus ja silloin auto myös tuntuu sporttiselta. Ohjaus on tarkka ja kevyt, reagointi kaasuun nopeaa ja jarrut erityisen herkät. n-asetuksella Giulia on mukavampi kaupungissa ja moottoritielläkin ja a-asetuksella ohjelma koittaa säästää dieseliä siinä määrin, että ajaminen ei ole edes mukavaa.

Pääsin testaamaan Giuliaa myös pienellä vuoristotiellä ja siellä d-asetuksella ajaminen on täyttä nautintoa. Pesässä on aina sopivan pieni vaihde ja kun neulansilmän on taittanut ja kaasua polkaisee, niin auto syöksyy ylämäkeen keveästi. Vuoristotien loppupäässä oli myös päällystämätöntä hiekka/kivitietä ja yllättävää kyllä Giulia kulkee semmoisellakin miellyttävän pehmeästi.

Kun kyseessä on italialainen auto, niin kyllä Giuliasta huomautettavaakin löytyy. Vaikka ratti ja ohjauslaitteet on tyylitelty hienosti ja ne toimivat hienosti, niin hassuja epäloogisuuksia löytyy mm. vaihteistosta. Peruutusvaihdetta ei pysty laittamaan suoraan silmään liikkeelle lähdettäessä pysäköintivaihteelta. Ensin on kytkettävä D ja sitten vasta R. Käynnistäminen tapahtuu napista, mutta välillä se tarvitsee kaksi painallusta ja välillä vain yhden, enkä ole onnistunut keksimään syytä mistä ero johtuu. Viihdejärjestelmässä on iso näyttö ja kaikenlaiset informaatiot kyllä löytyvät kohtuu helposti sen kätköistä, mutta ulkolämpötilaa ei etsimälläkään. Mittariston näytölle en löytänyt mitään säätömahdollisuuksia, vaan se tuntuu näyttävän vain yhtä näkymää. Ilmastointi tuntuu omituisen tehottomalta ja jos sen asettaa tehokkaimpaan asentoon, niin suuttimista lähtee semmoinen vihellys, että korvissa soi.

Nelivetojärjestelmän elämää en ole päässyt tutkimaan esimerkiksi liukkaalla pinnalla, mutta yksi omituisuus siinäkin on. Takana on Torsen-tasauspyörästö ja keskellä viskolukko. Edessä ei käsittääkseni ole lukkoa ollenkaan, mutta autoa jyrkästi kääntäessä tuntuu kuin semmoinen kuitenkin olisi. Täyskäännöksessä auto muljahtelee puskien eteenpäin ja tunne on kovin epämiellyttävä, mutta oletettavasti vain ominaisuus. Yhden kerran koin saman epämiellyttävän muljahduksen myös moottoritien kaarteessa, kun tien poikki meni joko bitumivanoja tai vastaavia, mutta onneksi auto kuitenkin pysyi hyvin hallussa.

Paljon hyvää ja hieman jotain huonoa Alfa Romeo Giulia siis tarjoaa, mutta käsittääkseni se onkin Alfan omistamisen ydin. Hyvät ominaisuudet, erinomainen ajettavuus ja kaunis ulkonäkö kyllä lyövät kaikki heikkoudet ja siksi Giulia on erittäin miellyttävä auto. Jos rahaa olis, niin voisin melkein harkita, jos Rooman lentokentän sijasta ajaisinkin pohjoiseen kohti Suomea samalla autolla.

EDIT: Matkalla Montevarchista Roomaan löysin kytkimen, jolla mittariston näytön sai näyttämään myös  ulkolämpötilan ja economy, eli a-tilassa, myös mystisiä graafisia kuviota liittyen vaihteistoon ja johonkin muuhun, josta en nähnyt pennin jenin vertaa mitää hyötyä.
Joko ilmastointi tuossa 10000 km ajetussa yksilössä on rikki tai sitten se vain on surkea, sillä autolla voi ajaa 2 henkilöä 280km ilmastoinnin asetuksella +18 astetta ja hikoilla kuumuutta. Ilmastoinnin vääntäminen täysille käynnistää vanhaa imuria vastaavan ulinan ja silti lämpötila ei paljon putoa.