196.
Valmistaja: Nissan
Malli: Leaf
Vuosimalli: 2013
Moottori: sähkö
Vaihteisto:automaatti
Hybridiautoa pääsin ajamaan muutama viikko takaperin ja siitä hieman raapustelinkin auton numero 193. kohdalle. Tänään pääsin kokeilemaan sitten ihan virallista sähköautoa, joka ei päästä minkäänlaisia kaasuja putkistaan. Sen moottorista syntyy kesäisin vain pieniä perhosia ja valkoturkkisia kaneja, niin ympäristöystävällinen se on.
Vitsit sikseen.Tiesin jo aiemmin, että tänään pääsisin ajamaan sähköistä Nissan Leafia, mutta säätä en tiennyt etukäteen ja kun eilen tuli päivällä vettä ihan kunnolla, illalla sitten räntää ihan tosissaan ja tänäaamuna oli pakkasta, niin tiesin heti, että pääsen tutustumaan oikeasti talviautoiluun sähköautolla. Tunnustan, että minulla ei ollut aikaa tutustua auton ominaisuuksiin etukäteen ja vasta netistä luin, että ainakin teoriassa olisi ollut mahdollista, että auton olisi saanut lämpiämään itsesään ajovalmiiksi. Valmistautumattomana minä kävin 5-senttisen kohmeisen lumen kimppuu harjan kanssa manaten tallin puuttumista. Ehkä auton olisi voinut laittaa päällekin, jotta se olisi puhkunut lämmintä ilmaa ikkunoihinsa ja sisätiloihin, mutta koska tiesin kuitenkin sen suoraan vaikuttavan akun varaukseen ja jäljellä olevaan ajomatkaan, niin en tehnyt sitä. Bensa- tai dieselkäyttöisellä autollahan olisin laittanut auton käyntiin puhkumaan sillä aikaa kun skrapaan ikkunat, koska jotenkin on helpompi luottaa siihen, että bensaa tai dieseliä on tankissa kuin varausta akussa.
Siksipä sanoisinkin, että sähköautoilu Suomen talvessa vaatii vähintään autokatoksen ja mieluummin lämpimän autotallin.
Skrapaamisen jälkeen auto laitetaan päälle nappulaa painamalla ja käynnistymisestä kertoo vain mittaristoon syttyvät valot ja kaiuttimista kuuluva lyhyt melodia. Tuulilasin puhallin käynnistyy napista ihan normaalisti ja vaikka minun ja kyydissä olleiden vieraiden kärsivällisyys ei riittänytkään odottamaan lasin sisäpuolelle kertyneen jään poistamista, vaan se skraapatiin myös, niin ajossa auto tuntui itseasiassa lämpenevän yllättävän nopeasti. Lämpeneminen tulee kyllä sitten ajomatkan kustannuksella, sillä ensimmäiset 300 metriä söivät jäljellä olevasta matkasta heti 3 km pois. Kokonaisuudessaan ajamani lenkin pituus oli 9km, mutta se lyhensi jäljellä olevaa matkaa 23km. Akku oli lähtiessä lähes täynnä ja range oli 96km ja ajon jälkeen se oli 73km. Jos kulutus olisi pysynyt vakiona, niin noilla luvuilla voi olettaa, että oikeasti 96km range olisi tämän päivän sään vallitessa ollut 37 km. Todennäköisesti se olisi ollut hieman enemmän, mutta ei ainakaan enempää kuin 96km. Polttomoottoriautoilla noissa lukemissa yleensä syttyy jo varoitusvalo, että tankata pitäisi piakkoin.
Oletin, että Leaf olisi ollut hiljainen, mutta talvisesta säästä ja jäisistä teistä johtuen sen äänentaso oli aivan tavallisen auton luokkaa. Puhallin puhisi, jäinen tie rapisi ja renkaat rallattivat niin, että olisivat helposti peittäneet pienen bensamoottorin äänen. Kesällä juttu on vamasti toinen sileällä asfaltilla ja silloin voisin kuvitella menon olevan hiljaista.
Vaihdekeppiä ei Leafissa ole, vaan enemmänkin vaihdenuppi. Sen avulla voi valita joko D tai R, eli eteen tai taakse. Muita vaihteita ei ole ja ajossa sen huomaa täydellisenä nykimättömyytenä. Muuten ajo on samanlaista kuin millä tahansa automaattivaihteisella autolla, eli hyvin vaivatonta. Varusteita ainakin ajamastani versiosta löytyy ja nekin helpottavat menoa. En huomannut peruutuskameraa autoa harjatessani, mutta joka tapauksessa se näytti hyvin kuvaa, eli ainakaan taivaalta alas tuleva lumi ei sotke kameran linssiä. Ajoviiman pyörteet niin ehkä tekisivät.
Alusta on pehmeä, mutta silti tukevan tuntuinen. Leaf tuntuu astetta isommalta kuin se on. Sisustus on melko futuristinen valoineen ja näyttöineen, mutta hyvällä tavalla. Tilaakin sisällä on hyvin.
En syttynyt millään tavalla sähköautoiluun, mutta ei se huonokaan kokemus olllut. Jos Leafiin saisi lisättyä pienen polttoainetankin ja Webaston huolehtimaan sisälämmityksestä ja sitten vielä jättäisi kaikki pidemmät reissut kokonaan julkisen liikenteen varaan, niin kai sillä pärjäisi Suomessa ympäri vuoden, mutta sen saa selvittää joku muu kuin minä
keskiviikko 17. joulukuuta 2014
maanantai 15. joulukuuta 2014
29. Suomen suosituimpia - Toyota Corolla
Valmistaja: Toyota
Malli: Corolla hatchback
Vuosimalli: 2005
Moottori, 1.6 bensa
Vaihteisto: manuaali
On pakko palata hetkeksi historiaan ja kirjoittaa autosta, jonka olen jo aiemmin listannut ja maininnut äskettäinkin. Kyseessä on yksi Suomen suosituimmista autoista, eli yhdeksännen sukupolven Toyota Corolla.Olen sattuneesta syystä ajanut semmoisella viime aikoina enemmän ja se onkin syynä tähän kirjoitukseen.
Kyseiseen autoon tutustuin ensimmäisen kerran jo heti pian sen syntymisen jälkeen, eli vuonna 2005. Ulkonäöltään hatchback Corolla on ihan mukiinmenvän näköinen etenkin, jos sitä vertaa porrasperäiseen tai farkkuperäiseen veljeensä. Vaikka en koskaan suuri Toyota fani olekaan ollut, niin 7. ja 8. malliversiot Corollasta olivat harvinaisen rumia ja 9. oli paluu parempaan.
Mitä ajamiseen tulee, niin ensi kokemuksesta asti muistan, että itseasiassa tuo erittäin suosittu auto ei ole mitenkään helppo ajaa. Kun ensimmäisen kerran ajoin autolla, niin oma autoni oli silloin Toyota Corolla Verso, jossa oli hyvin helpot kytkin ja kaasu, eli molempien liike oli tarpeeksi pitkä ja dynaaminen. Pikku Corollassa kytkintä voisi kuvailla sanalla binäärinen ja kaasua vähintäänkin kevytkenkäiseksi. Kun hyppäsin automaattivaihteisesta Audista Corollan rattiin, niin kyllä useampi risteys nauratti koko perhettä, kun liikkeelle lähdettiin ihan tarpeeksi korkeilla kierroksilla. En millään tahtonut oppia kytkimen toimintaa ja kun takapenkillä istuvan lapsen takia penkki on pakko pitää hieman edessä, niin kaasua tulee painettua aina hieman liikaa.
Nyt parin viikon jälkeen olen jo hieman parempi, mutta myöntää täytyy, että jos kaikki vastaavat Corollat ovat samanlaisia ja niiden kuskit monesti vanhempia naisihmisiä, niin kyllä se ajoittainen kytkimen tuoksu pysäköintihalleissa on ihan ok.
Ohjaustehostinta Corollassa ei ole, eikä ohjaus ihan höyhenenkevyt ole, mutta auton pienestä koosta ja painosta johtuen sen kanssa kyllä tulee toimeen yhdelläkin kädellä. Vaihdekeppi ainakin yhdeksän ikävuoden jälkeen on jo hieman hämmennettävä, eli vaihteet ei itsestään mene silmään paikoillaan ollessa, mutta kun liikkeelle päästään, niin vaihtaminen on kevyttä ja sujuvaa.
Kaupungissa pieni koko on etu ja pyörittely ja pysäköinti on helppoa. Alusta on pehmeähkö ja sen ansiosta hidastetöyssyjen yli voi ajaa nopeammin kuin esim. Audi Q5:lla. Maantiellä Corolla menee kevyesti, mutta turhaa veivausta ratista ei voi suositella, sillä olo käy hyvin pian pelottavaksi. 100km/h vauhdissa suurimmalla, eli 5-vaihteella kierroksia on jo 3000 rpm ja se kyllä kuuluu sisälle nastojen rallatuksen säestämänä.
Näin lumen puuttuessa nastarenkaat eivät ehkä tarjoa parasta pitoa ja siksi varmaan Corolla onkin hyvin aliohjaava pienelläkin nopeudella. Nopeampi ajaminen, mihin kyseistä autoa ei varmasti ole suunniteltu, vaatisi varmaankin "liimaamista" vasemman jalan jarrutuksella.
Sisusta on sinällään toimiva, vaikka penkkejä ei olekaan tehty pitkiä matkoja varten. Suunnittelusta näkee myös, että se ei ole eurooppalaista. Penkinlämmittimien kytkimet ja ajovalojen pesukytkin on vaihdekepin juurella sen etupuolella omassa kytkinpaneelissa ja sieltä ei mitenkään helposti hallittavissa. Ajotietokoneen tiedot näytetään keskipaneelin näytössä sen vieressä olevilla nappuloilla, mutta nappuloissa ei lue mitään sen ohjaamiseen liityvää, joten kokeilemalla ne oppii. Radion ohjaukseen nappuloissa kyllä on merkinnät.
Mikään oma suosikkini Corolla ei ole, mutta kun kytkimen ja kaasupolkimen saa haltuunsa, niin kaupunpyörittelyyn Corolla on hyvä. Nelosvaihteella voi ajaa leppoisasti nopeudesta 50km/h ylöspäin. En ole tarkistanut virallisia kulutuslukemia, mutta ainakin kyseinen yksilö on yllättävän janoinen. Ajotietokone ilmoittaa pitkän ajan keskikulutukseksi 8,2l/100km ja se on ainakin nykyisin vastaavalta autolta todella paljon.
Malli: Corolla hatchback
Vuosimalli: 2005
Moottori, 1.6 bensa
Vaihteisto: manuaali
On pakko palata hetkeksi historiaan ja kirjoittaa autosta, jonka olen jo aiemmin listannut ja maininnut äskettäinkin. Kyseessä on yksi Suomen suosituimmista autoista, eli yhdeksännen sukupolven Toyota Corolla.Olen sattuneesta syystä ajanut semmoisella viime aikoina enemmän ja se onkin syynä tähän kirjoitukseen.
Kyseiseen autoon tutustuin ensimmäisen kerran jo heti pian sen syntymisen jälkeen, eli vuonna 2005. Ulkonäöltään hatchback Corolla on ihan mukiinmenvän näköinen etenkin, jos sitä vertaa porrasperäiseen tai farkkuperäiseen veljeensä. Vaikka en koskaan suuri Toyota fani olekaan ollut, niin 7. ja 8. malliversiot Corollasta olivat harvinaisen rumia ja 9. oli paluu parempaan.
Mitä ajamiseen tulee, niin ensi kokemuksesta asti muistan, että itseasiassa tuo erittäin suosittu auto ei ole mitenkään helppo ajaa. Kun ensimmäisen kerran ajoin autolla, niin oma autoni oli silloin Toyota Corolla Verso, jossa oli hyvin helpot kytkin ja kaasu, eli molempien liike oli tarpeeksi pitkä ja dynaaminen. Pikku Corollassa kytkintä voisi kuvailla sanalla binäärinen ja kaasua vähintäänkin kevytkenkäiseksi. Kun hyppäsin automaattivaihteisesta Audista Corollan rattiin, niin kyllä useampi risteys nauratti koko perhettä, kun liikkeelle lähdettiin ihan tarpeeksi korkeilla kierroksilla. En millään tahtonut oppia kytkimen toimintaa ja kun takapenkillä istuvan lapsen takia penkki on pakko pitää hieman edessä, niin kaasua tulee painettua aina hieman liikaa.
Nyt parin viikon jälkeen olen jo hieman parempi, mutta myöntää täytyy, että jos kaikki vastaavat Corollat ovat samanlaisia ja niiden kuskit monesti vanhempia naisihmisiä, niin kyllä se ajoittainen kytkimen tuoksu pysäköintihalleissa on ihan ok.
Ohjaustehostinta Corollassa ei ole, eikä ohjaus ihan höyhenenkevyt ole, mutta auton pienestä koosta ja painosta johtuen sen kanssa kyllä tulee toimeen yhdelläkin kädellä. Vaihdekeppi ainakin yhdeksän ikävuoden jälkeen on jo hieman hämmennettävä, eli vaihteet ei itsestään mene silmään paikoillaan ollessa, mutta kun liikkeelle päästään, niin vaihtaminen on kevyttä ja sujuvaa.
Kaupungissa pieni koko on etu ja pyörittely ja pysäköinti on helppoa. Alusta on pehmeähkö ja sen ansiosta hidastetöyssyjen yli voi ajaa nopeammin kuin esim. Audi Q5:lla. Maantiellä Corolla menee kevyesti, mutta turhaa veivausta ratista ei voi suositella, sillä olo käy hyvin pian pelottavaksi. 100km/h vauhdissa suurimmalla, eli 5-vaihteella kierroksia on jo 3000 rpm ja se kyllä kuuluu sisälle nastojen rallatuksen säestämänä.
Näin lumen puuttuessa nastarenkaat eivät ehkä tarjoa parasta pitoa ja siksi varmaan Corolla onkin hyvin aliohjaava pienelläkin nopeudella. Nopeampi ajaminen, mihin kyseistä autoa ei varmasti ole suunniteltu, vaatisi varmaankin "liimaamista" vasemman jalan jarrutuksella.
Sisusta on sinällään toimiva, vaikka penkkejä ei olekaan tehty pitkiä matkoja varten. Suunnittelusta näkee myös, että se ei ole eurooppalaista. Penkinlämmittimien kytkimet ja ajovalojen pesukytkin on vaihdekepin juurella sen etupuolella omassa kytkinpaneelissa ja sieltä ei mitenkään helposti hallittavissa. Ajotietokoneen tiedot näytetään keskipaneelin näytössä sen vieressä olevilla nappuloilla, mutta nappuloissa ei lue mitään sen ohjaamiseen liityvää, joten kokeilemalla ne oppii. Radion ohjaukseen nappuloissa kyllä on merkinnät.
Mikään oma suosikkini Corolla ei ole, mutta kun kytkimen ja kaasupolkimen saa haltuunsa, niin kaupunpyörittelyyn Corolla on hyvä. Nelosvaihteella voi ajaa leppoisasti nopeudesta 50km/h ylöspäin. En ole tarkistanut virallisia kulutuslukemia, mutta ainakin kyseinen yksilö on yllättävän janoinen. Ajotietokone ilmoittaa pitkän ajan keskikulutukseksi 8,2l/100km ja se on ainakin nykyisin vastaavalta autolta todella paljon.
keskiviikko 10. joulukuuta 2014
195. Ford S-Max
195.
Valmistaja: Ford
Malli: S-Max
Vuosimalli: 2014
Moottori: 2.0TDCi
Vaihteisto: 6spd manuaali
Minä kyllä varasin säästäväisenä miehen Düsseldorfin lentokentältä alleni Seat Leonin, tai vastaavan, mutta jostain syystä kentällä ei ollutkaan Seatia, eikä palkon muitakaan autoja, joten sain vuokralle samaan hintaan uuden Ford S-Maxin. Siitä kun on aikaa jo 8 vuotta, kun olen viimeksi ajanut S-Maxia, joten yllätys oli kaikinpuolin positiivinen.
Rehellisyyden nimessä on sanottava, että en tiedä oliko kyseissä autossa 140- vai 163-hevosvoimainen versio 2-litraisesta dieselistä, mutta ihan mukavasti auto kuitenkin liikkui. Vaihteita oli kuusi kappaletta ja pienimmät on miellytävän lyhyitä, joten mateluvauhdin pitäminen on helppoa. Kuutosvaihteella voi huristaa n. 80km/h nopeudesta ylöspäin ainakin 170 km/h saakka, sillä sen verran tuli kokeiltua autobahnilla. Viitonen on hieman lyhyempi, mutta tuntui myös hieman siltä, että 80km/h alapuolella hidastellessa ja kiihdyteltäessä vaihteita piti vaihtaa usein.
Sisusta S-Maxissa on miellyttävä. Nappuloita on ehkä nykytrendiin liian monta, mutta kyllä niiden kanssa kuitenkin selviää. Kosketusnäyttö helpotti mm. navigoinnin asettamista ja menun kielen vaihtamista paljon. En tiedä oliko varusteena jotkut erikoisistuimet, mutta penkit olivat todella hyvät. Tuki oli reisille ja selälle, niin ettei penkiltä pudonnut pois. Vaihteet, kytkin ja kaasu -yhdistelmä on ensiluokkainen. Turhia kierroshuudatteluja ei tapahtunut ja vaihteet aina 1:stä 4:een menevät silmään kuin itsestään. 5:sta varten pitää vääntää hieman oikealle ja sitten taas kutonen putoaa pesään kuin tyhjää vaan. Käsijarru ansaitsee kyllä maininnan. Se ei ole nappi, niinkuin monessa autossa nykyään, mutta ei myöskään perinteinen keppi. Se oli kahva, joka on auton meno suuntaan poikittain ja vedetään ylös, kun joku lentokoneen pysäköintijarru. Pieni yksityiskohta, mutta aina sitä kiskoessa tai vapauttaessa tuli hymy huulille, koska se oli jotain erilaista.
S-Max oli aikoinaankin hyvin jämäkkä isoksi autoksi ja tuo ominaisuus on säilynyt. Ajossa sen hyvin tarkka ohjata, vaikka auton kulmia ei osaakana hahmottaa ja mm. autobahnilla loivan mutkan ajaminen 160km/h ei tuntunut juurikaan pelottavalta, toisin kuin voisi kuvitella korkeasta autosta. Kaupungissa auto on myös hyvin hiljainen ja hieman isommassakin vauhdissa meteli oli hyvin hillittyä johtuen varmasti osittain alla olleista kitkarenkaista. Vasta kierrosten noustessa 2000 rpm paikkeille alkaa murina lisääntyä moottoritilasta.
Valmistaja: Ford
Malli: S-Max
Vuosimalli: 2014
Moottori: 2.0TDCi
Vaihteisto: 6spd manuaali
Minä kyllä varasin säästäväisenä miehen Düsseldorfin lentokentältä alleni Seat Leonin, tai vastaavan, mutta jostain syystä kentällä ei ollutkaan Seatia, eikä palkon muitakaan autoja, joten sain vuokralle samaan hintaan uuden Ford S-Maxin. Siitä kun on aikaa jo 8 vuotta, kun olen viimeksi ajanut S-Maxia, joten yllätys oli kaikinpuolin positiivinen.
Rehellisyyden nimessä on sanottava, että en tiedä oliko kyseissä autossa 140- vai 163-hevosvoimainen versio 2-litraisesta dieselistä, mutta ihan mukavasti auto kuitenkin liikkui. Vaihteita oli kuusi kappaletta ja pienimmät on miellytävän lyhyitä, joten mateluvauhdin pitäminen on helppoa. Kuutosvaihteella voi huristaa n. 80km/h nopeudesta ylöspäin ainakin 170 km/h saakka, sillä sen verran tuli kokeiltua autobahnilla. Viitonen on hieman lyhyempi, mutta tuntui myös hieman siltä, että 80km/h alapuolella hidastellessa ja kiihdyteltäessä vaihteita piti vaihtaa usein.
Sisusta S-Maxissa on miellyttävä. Nappuloita on ehkä nykytrendiin liian monta, mutta kyllä niiden kanssa kuitenkin selviää. Kosketusnäyttö helpotti mm. navigoinnin asettamista ja menun kielen vaihtamista paljon. En tiedä oliko varusteena jotkut erikoisistuimet, mutta penkit olivat todella hyvät. Tuki oli reisille ja selälle, niin ettei penkiltä pudonnut pois. Vaihteet, kytkin ja kaasu -yhdistelmä on ensiluokkainen. Turhia kierroshuudatteluja ei tapahtunut ja vaihteet aina 1:stä 4:een menevät silmään kuin itsestään. 5:sta varten pitää vääntää hieman oikealle ja sitten taas kutonen putoaa pesään kuin tyhjää vaan. Käsijarru ansaitsee kyllä maininnan. Se ei ole nappi, niinkuin monessa autossa nykyään, mutta ei myöskään perinteinen keppi. Se oli kahva, joka on auton meno suuntaan poikittain ja vedetään ylös, kun joku lentokoneen pysäköintijarru. Pieni yksityiskohta, mutta aina sitä kiskoessa tai vapauttaessa tuli hymy huulille, koska se oli jotain erilaista.
S-Max oli aikoinaankin hyvin jämäkkä isoksi autoksi ja tuo ominaisuus on säilynyt. Ajossa sen hyvin tarkka ohjata, vaikka auton kulmia ei osaakana hahmottaa ja mm. autobahnilla loivan mutkan ajaminen 160km/h ei tuntunut juurikaan pelottavalta, toisin kuin voisi kuvitella korkeasta autosta. Kaupungissa auto on myös hyvin hiljainen ja hieman isommassakin vauhdissa meteli oli hyvin hillittyä johtuen varmasti osittain alla olleista kitkarenkaista. Vasta kierrosten noustessa 2000 rpm paikkeille alkaa murina lisääntyä moottoritilasta.
torstai 27. marraskuuta 2014
194. Skoda Octavia Kombi Scout 4x4
194.
Valmistaja: Skoda
Malli: Octavia Kombi Scout
Vuosimalli: 2014
Moottori: 2.0 TDI
Vaihteisto: 6spd DSG
Olen viime päivinä ajanut autolla, jonka sivuutin hyvin nopeasti jo aikaa sitten postissani autoista numerot 21-62. Allani on ollut Toyota Corolla hatchback vuodelta 2005. Autoilun historiassa tuo paljon myynyt auto ei varmasti ole kovinkaan merkittävä virstanpylväs muuten kuin myymiensä lukujen puolesta, mutta kyllä se varmaan pidemmänkin tekstin ansaitsisi. Ainakin minulla on ollut tarpeeksi haastetta sen kytkimen ja kaasun kehittämisessä, kun olen viimeiset 2,5 vuotta ajanut automaattivaihteisella autolla.
No, anyway, itse aiheeseen. Kuulin huhun, että paikalliseen myymälään oli saapunut koeajomalliksi uusi Skoda Octavia Scout ja tietystä syystä, josta toivottavasti lisää myöhemmin, kyseinen auto kiinnosti minua kovasti. Aikaa minulla ei ollut paljon koeajoon, mutta kävin ottamassa pikaiset tyypit kuitenkin.
Kyseessä oli siis tarkemmin sanottuna Skoda Octavia Kombi Scout 4x4, moottorina 2.0TDI 184hp ja vaihteistona 6-pykäläinen DSG laatikko. Moottori oli siis minulle ennestään tuttu 2-litrainen voimanlähde, mutta uusimmassa kehitysversiossa Volkswagen, Skoda ja Seat ovat puristaneet siitä ulos 135kW tehoa, kun Audille on sitten annettu vielä pikkaisen enemmän uusimmissa versioissa, eli 140kW. Vaihteistokin oli tuttu sinänsä, että se on kaksoiskytkin DSG-vaihteisto, mutta ei aivan sama kuin Audissani oli.
DSG:llä on huono maine joissain piireissä ja toiset taas sitä ylistää. Minun käsityksen mukaan huonomaineinen versio on 7-vaihteinen versio, DQ200, jossa on kuivakytkin ja pieni öljytilavuus. Audi Q5:ssani oli versio DQ500, jossa on taas märkäkytkin ja siksi enemmän öljyä. Saman ratkaisun on Skoda ottanut käyttöön Scoutissa, mutta 6-vaihteisena DQ250 versiona.
Eikun ajamaan. Scoutissa on Skodan KESSY avaimeton käynnistysjärjestelmä, eli riittää, että avaimet ovat kuskilla mukana, niin käynnistäminen onnistuu nappia painamalla. Kylmä diesel hyrähti nätisti käyntiin yllättävän kovalla käyntiäänellä. Ehdin jo hetken miettiä, että onpas surkea äänieristys, mutta heti kun lähdin liikkeelle, niin moottorin käyntiääni heikkeni huomattavasti. Eihän se kylmä diesel koskaan ole kuulostanut mitenkään kauniilta.
Tuntui kuin 1. vaihde olisi ollut melko pitkä, mutta kuitenkin kun kyseessä on 1. vaihde, niin vauhtia sillä ei juurikaan kerry ja siitä johtuen liikkeelle lähtö tuntui ikäänkuin laiskalta risteyksistä. Oletan kyllä, että tuo ominaisuus on vain aivan uudessa autossa ja, että vaihteisto ns. "oppii" uusille tavoille, kun ajoa kertyy.
184 heppaa ja 380 väännöstä kyllä tuntuvat ja löytyvät moottorista ja niiden voimalla Scout liikkuu hyvinkin ketterästi. Ohitukseen lähtö käy ripeästi ja tuntuu jopa mukavasti istuinta vasten etenkin, jos ennen kaasun polkaisua laittaa vaihteiston S-tilaan, jolloin pienempi vaihde menee silmään ja kierrokset nousevat hieman ylös. Muutoin kiihdytyksessä on pientä viivettä, kun laatikko tiputtaa ensin alas pykälän tai kaksi.
Normaalissa hitaammassa ajossa alaspäin vaihtaminen tuntui viipyilevän, ehkä johtuen hyvin vähäisistä ajokilometreista, ja kierrosten laskiessa 1100-1200 välille sisälle kuului kova alaväännön jurnutus.
Ohjaus on pehmeä ja alusta, kuten ehkä joku arvasikin, jämäkkä. Rattia saa vaivata edestakas ja auto kulkee silti suoraan, mutta jos haluaa nopeasti väistää, niin ei rattia kuitenkaan tarvitse sen enempää kääntää ja Octavia vaihtaa rivakasti kaistaa.
Koeajoauton alla oli kitkarenkaat ja meno olikin siitä johtuen miellyttävän hiljaista. Moottorin ääntä ei ajossa kuulu ja takaa kaikuu hyvin heikko humina, joka oletettavasti syntyy isohkosta perätilasta, mutta ei ole mitenkään häiritsevä.
Koeajoni oli siis pikainen, mutta minä pidin Scoutista erittäin paljon. Ehkä osasyynä on tällä hetkellä käyttämäni Corolla, jonka ero Scoutiin on SUURI, mutta vertaa Scoutia mihin vaan, niin se tuntui erittäin hyvältä autolta, jolla kyllä ehtii mukavasti paikasta toiseen.
Valmistaja: Skoda
Malli: Octavia Kombi Scout
Vuosimalli: 2014
Moottori: 2.0 TDI
Vaihteisto: 6spd DSG
Olen viime päivinä ajanut autolla, jonka sivuutin hyvin nopeasti jo aikaa sitten postissani autoista numerot 21-62. Allani on ollut Toyota Corolla hatchback vuodelta 2005. Autoilun historiassa tuo paljon myynyt auto ei varmasti ole kovinkaan merkittävä virstanpylväs muuten kuin myymiensä lukujen puolesta, mutta kyllä se varmaan pidemmänkin tekstin ansaitsisi. Ainakin minulla on ollut tarpeeksi haastetta sen kytkimen ja kaasun kehittämisessä, kun olen viimeiset 2,5 vuotta ajanut automaattivaihteisella autolla.
No, anyway, itse aiheeseen. Kuulin huhun, että paikalliseen myymälään oli saapunut koeajomalliksi uusi Skoda Octavia Scout ja tietystä syystä, josta toivottavasti lisää myöhemmin, kyseinen auto kiinnosti minua kovasti. Aikaa minulla ei ollut paljon koeajoon, mutta kävin ottamassa pikaiset tyypit kuitenkin.
Kyseessä oli siis tarkemmin sanottuna Skoda Octavia Kombi Scout 4x4, moottorina 2.0TDI 184hp ja vaihteistona 6-pykäläinen DSG laatikko. Moottori oli siis minulle ennestään tuttu 2-litrainen voimanlähde, mutta uusimmassa kehitysversiossa Volkswagen, Skoda ja Seat ovat puristaneet siitä ulos 135kW tehoa, kun Audille on sitten annettu vielä pikkaisen enemmän uusimmissa versioissa, eli 140kW. Vaihteistokin oli tuttu sinänsä, että se on kaksoiskytkin DSG-vaihteisto, mutta ei aivan sama kuin Audissani oli.
DSG:llä on huono maine joissain piireissä ja toiset taas sitä ylistää. Minun käsityksen mukaan huonomaineinen versio on 7-vaihteinen versio, DQ200, jossa on kuivakytkin ja pieni öljytilavuus. Audi Q5:ssani oli versio DQ500, jossa on taas märkäkytkin ja siksi enemmän öljyä. Saman ratkaisun on Skoda ottanut käyttöön Scoutissa, mutta 6-vaihteisena DQ250 versiona.
Eikun ajamaan. Scoutissa on Skodan KESSY avaimeton käynnistysjärjestelmä, eli riittää, että avaimet ovat kuskilla mukana, niin käynnistäminen onnistuu nappia painamalla. Kylmä diesel hyrähti nätisti käyntiin yllättävän kovalla käyntiäänellä. Ehdin jo hetken miettiä, että onpas surkea äänieristys, mutta heti kun lähdin liikkeelle, niin moottorin käyntiääni heikkeni huomattavasti. Eihän se kylmä diesel koskaan ole kuulostanut mitenkään kauniilta.
Tuntui kuin 1. vaihde olisi ollut melko pitkä, mutta kuitenkin kun kyseessä on 1. vaihde, niin vauhtia sillä ei juurikaan kerry ja siitä johtuen liikkeelle lähtö tuntui ikäänkuin laiskalta risteyksistä. Oletan kyllä, että tuo ominaisuus on vain aivan uudessa autossa ja, että vaihteisto ns. "oppii" uusille tavoille, kun ajoa kertyy.
184 heppaa ja 380 väännöstä kyllä tuntuvat ja löytyvät moottorista ja niiden voimalla Scout liikkuu hyvinkin ketterästi. Ohitukseen lähtö käy ripeästi ja tuntuu jopa mukavasti istuinta vasten etenkin, jos ennen kaasun polkaisua laittaa vaihteiston S-tilaan, jolloin pienempi vaihde menee silmään ja kierrokset nousevat hieman ylös. Muutoin kiihdytyksessä on pientä viivettä, kun laatikko tiputtaa ensin alas pykälän tai kaksi.
Normaalissa hitaammassa ajossa alaspäin vaihtaminen tuntui viipyilevän, ehkä johtuen hyvin vähäisistä ajokilometreista, ja kierrosten laskiessa 1100-1200 välille sisälle kuului kova alaväännön jurnutus.
Ohjaus on pehmeä ja alusta, kuten ehkä joku arvasikin, jämäkkä. Rattia saa vaivata edestakas ja auto kulkee silti suoraan, mutta jos haluaa nopeasti väistää, niin ei rattia kuitenkaan tarvitse sen enempää kääntää ja Octavia vaihtaa rivakasti kaistaa.
Koeajoauton alla oli kitkarenkaat ja meno olikin siitä johtuen miellyttävän hiljaista. Moottorin ääntä ei ajossa kuulu ja takaa kaikuu hyvin heikko humina, joka oletettavasti syntyy isohkosta perätilasta, mutta ei ole mitenkään häiritsevä.
Koeajoni oli siis pikainen, mutta minä pidin Scoutista erittäin paljon. Ehkä osasyynä on tällä hetkellä käyttämäni Corolla, jonka ero Scoutiin on SUURI, mutta vertaa Scoutia mihin vaan, niin se tuntui erittäin hyvältä autolta, jolla kyllä ehtii mukavasti paikasta toiseen.
lauantai 4. lokakuuta 2014
193. Peugeot 508 RXH hybridi
193.
Valmistaja: Peugeot
Malli: 508 RXH
Vuosimalli: 2014
Moottori: 2.0 HDI + sähkömoottorit
Vaihteisto: robottivaihteisto
Peugeotin koeajokiertuuella ei ollut ruuhkaa ja minäkin satuin paikalle etsiessäni Mazda 6:sta koeajettavaksi. Hieman epätoivoiselta kuulostaa koeajoon houkuttelu, kun koeajaja saa lahjaksi 3 numeroa jotain lehteä, lapsille annetaan leikkiauto ja vielä Tähdet, tähdet -ohjelman kokoelma cd, mutta eihän se minua haitannut, sillä pihalla parkissa oleva 508 RXH näytti mielenkiintoiselta. Se ei ole citymaasturi, vaan Alltrackin, Freetrackin tai Allroadin kaltainen korotetun alustan omaava farmariauto.
Kuulin vasta esittelijältä, että 508 RXH on itseasiassa hybridi ja myöskin neliveto. Etuakselille voimaa syöttää 160-heppainen dieselmoottori ja takarenkaita pyörittää aina tarpeen tullen kaksi sähkömoottoria. Automaattivaihteiston sijaa toimittaa ns. robottivaihteisto, eli minun käsityksen mukaan perinteinen vaihdelaatikko, jossa vain robotiikka hoitaa vaihtamisen.
Sisäpuolelta 508 RXH on siistin näköinen ja vaikka kojelaudassa ei kovin paljon nappuloita olekaan, niin rattiin niitä on tungettu senkin edestä. 12 nappulaa ja 2 ohjausrullaa ratissa on minusta aivan liikaa, vaikka sekin ehkä on tottumiskysymys. Omassa autossani on 2 rullaa ja 6 näppäintä ja käytän kuitenkin mieluummin radion ohjaukseen kojelaudan nappuloita. Kun kuskin penkille asettelen hyvät tilat, niin takana on yllättävän pienet tilat. Itse en mahtunut istumaan taakse ilman, että polvet hinkkasivat penkkiä, jos etupenkki oli asetettu minun mittaiselle.
Paikaltaan lähtiessä 508 RXH on todella hiljainen, koska liikkeelle lähdetään vain sähkön voimin. Diesel hörähtää käyntiin, jos voimaa tarvitaan enemmän, mutta käynnistymisessä on selkeä viive ja jos risteyksestä lähtee ryömimään rauhallisesti sähköllä, mutta haluaakin sitten kiihdyttää alta pois reippaammin, niin kaasun painamisen ja auton ripeämmän liikahtamisen välillä on aika, joka saa turboviiveen tuntumaan salamannopealta. Ajon aikana diesel sammuilee ja käynnistyy koko ajan, mutta sitä ei huomaa samalla tavalla kuin em. liikkeelle lähdössä. Minut tuo jatkuva käynnistely kyllä sai epäilemään, että miten moottori ja starttimoottori sitä kestää käytännön ajossa vuosi vuoden jälkeen?
Alusta autossa on peugeotmaisen mukava. Jämäkkyys ei ehkä tällä kerta olekaan oikea sana, mutta mukavaa ajo on. Moottoriäänet kuuluvat kyllä sisälle ja renkaatkin hieman rallattavat, mutta silti meno on enemmän hiljaista kuin meluisaa. Hyvän tuntuinen auto, mutta minä en vielä luota ranskalaiseen hybridteknologiaan Pohjolan pakkasissa.
Valmistaja: Peugeot
Malli: 508 RXH
Vuosimalli: 2014
Moottori: 2.0 HDI + sähkömoottorit
Vaihteisto: robottivaihteisto
Peugeotin koeajokiertuuella ei ollut ruuhkaa ja minäkin satuin paikalle etsiessäni Mazda 6:sta koeajettavaksi. Hieman epätoivoiselta kuulostaa koeajoon houkuttelu, kun koeajaja saa lahjaksi 3 numeroa jotain lehteä, lapsille annetaan leikkiauto ja vielä Tähdet, tähdet -ohjelman kokoelma cd, mutta eihän se minua haitannut, sillä pihalla parkissa oleva 508 RXH näytti mielenkiintoiselta. Se ei ole citymaasturi, vaan Alltrackin, Freetrackin tai Allroadin kaltainen korotetun alustan omaava farmariauto.
Kuulin vasta esittelijältä, että 508 RXH on itseasiassa hybridi ja myöskin neliveto. Etuakselille voimaa syöttää 160-heppainen dieselmoottori ja takarenkaita pyörittää aina tarpeen tullen kaksi sähkömoottoria. Automaattivaihteiston sijaa toimittaa ns. robottivaihteisto, eli minun käsityksen mukaan perinteinen vaihdelaatikko, jossa vain robotiikka hoitaa vaihtamisen.
Sisäpuolelta 508 RXH on siistin näköinen ja vaikka kojelaudassa ei kovin paljon nappuloita olekaan, niin rattiin niitä on tungettu senkin edestä. 12 nappulaa ja 2 ohjausrullaa ratissa on minusta aivan liikaa, vaikka sekin ehkä on tottumiskysymys. Omassa autossani on 2 rullaa ja 6 näppäintä ja käytän kuitenkin mieluummin radion ohjaukseen kojelaudan nappuloita. Kun kuskin penkille asettelen hyvät tilat, niin takana on yllättävän pienet tilat. Itse en mahtunut istumaan taakse ilman, että polvet hinkkasivat penkkiä, jos etupenkki oli asetettu minun mittaiselle.
Paikaltaan lähtiessä 508 RXH on todella hiljainen, koska liikkeelle lähdetään vain sähkön voimin. Diesel hörähtää käyntiin, jos voimaa tarvitaan enemmän, mutta käynnistymisessä on selkeä viive ja jos risteyksestä lähtee ryömimään rauhallisesti sähköllä, mutta haluaakin sitten kiihdyttää alta pois reippaammin, niin kaasun painamisen ja auton ripeämmän liikahtamisen välillä on aika, joka saa turboviiveen tuntumaan salamannopealta. Ajon aikana diesel sammuilee ja käynnistyy koko ajan, mutta sitä ei huomaa samalla tavalla kuin em. liikkeelle lähdössä. Minut tuo jatkuva käynnistely kyllä sai epäilemään, että miten moottori ja starttimoottori sitä kestää käytännön ajossa vuosi vuoden jälkeen?
Alusta autossa on peugeotmaisen mukava. Jämäkkyys ei ehkä tällä kerta olekaan oikea sana, mutta mukavaa ajo on. Moottoriäänet kuuluvat kyllä sisälle ja renkaatkin hieman rallattavat, mutta silti meno on enemmän hiljaista kuin meluisaa. Hyvän tuntuinen auto, mutta minä en vielä luota ranskalaiseen hybridteknologiaan Pohjolan pakkasissa.
maanantai 29. syyskuuta 2014
192. Volkswagen Tiguan 4Motion R-edition
192.
Valmistaja: Volkswagen
Malli: Tiguan 4Motion
Vuosimalli: 2014
Moottori: 2.0 TDI
Vaihteisto:DSG automaatti
Tiguan on karvan verran Audin Q3:sta pidempi ja selkeästi Q5:sta lyhyempi. Autoliikkeen pihalla ollut versio oli R-edition malli, eli myyjän sanoin "täyttä blingiä". R-edition vastaa Audin S-linea ja Skodan RS-malleja, eli sporttisemman näköisiä, mutta sisuskaluiltaan melko tavallisia autoja.
Auton pienen koon huomaa kyllä heti sisällä. Mukana olleet lapseni ihastuivat ensin takapenkkien varusteina olevista pöydistä, jotka taittuivat lentokonetyyliin etupenkin selkämyksestä, tosin ylöspäin, eikä niin kuin lentokoneessa alaspäin. Kun minä sitten kohtuu pitkinen koipineni laitoin istuimen sopivaan asentoon, niin nuoremman pojan huvi jäi lyhyeksi, sillä penkki oli niin lähellä hänen jalkojaan, että hä ei voinut enää taittaa pöytää ylös. Kun minun asento oli hyvä jalkojen suhteen, niin sain myös vetää ratin ihan ulommaiseen asentoon, eli säädöt olivat riittävät, mutta ei yhtään enempää.
Jos Passat oli laiska, niin kyllä 2-litrainen diesel vauhditti pientä Tiguaania huomattavasti vauhdikkaammin. Myös äänet olivat vauhdikkaammat ja samalla kovemmat kuin Passatissa. Parkkipaikan pomppuinen pyörittely paljasti myös katumaastureita vaivaavan ominaisuuden, eli oletettavasti korkeammasta painopisteestä johtuen ajo-ominaisuuksia koitetaan säilyttää jäykistämällä jousitusta ja kallistuksen vakausta. Ajo onkin asfaltilla hyvin samanlaista kuin henkilöautolla ja se on mukavaa aina siihen saakka kunnes tullaan hitaalla vauhdilla töyssyihin, jolloin auto pomppii hervottomasti kykenemättömänä syömään pomppuja.
Valmistaja: Volkswagen
Malli: Tiguan 4Motion
Vuosimalli: 2014
Moottori: 2.0 TDI
Vaihteisto:DSG automaatti
Tiguan on karvan verran Audin Q3:sta pidempi ja selkeästi Q5:sta lyhyempi. Autoliikkeen pihalla ollut versio oli R-edition malli, eli myyjän sanoin "täyttä blingiä". R-edition vastaa Audin S-linea ja Skodan RS-malleja, eli sporttisemman näköisiä, mutta sisuskaluiltaan melko tavallisia autoja.
Auton pienen koon huomaa kyllä heti sisällä. Mukana olleet lapseni ihastuivat ensin takapenkkien varusteina olevista pöydistä, jotka taittuivat lentokonetyyliin etupenkin selkämyksestä, tosin ylöspäin, eikä niin kuin lentokoneessa alaspäin. Kun minä sitten kohtuu pitkinen koipineni laitoin istuimen sopivaan asentoon, niin nuoremman pojan huvi jäi lyhyeksi, sillä penkki oli niin lähellä hänen jalkojaan, että hä ei voinut enää taittaa pöytää ylös. Kun minun asento oli hyvä jalkojen suhteen, niin sain myös vetää ratin ihan ulommaiseen asentoon, eli säädöt olivat riittävät, mutta ei yhtään enempää.
Jos Passat oli laiska, niin kyllä 2-litrainen diesel vauhditti pientä Tiguaania huomattavasti vauhdikkaammin. Myös äänet olivat vauhdikkaammat ja samalla kovemmat kuin Passatissa. Parkkipaikan pomppuinen pyörittely paljasti myös katumaastureita vaivaavan ominaisuuden, eli oletettavasti korkeammasta painopisteestä johtuen ajo-ominaisuuksia koitetaan säilyttää jäykistämällä jousitusta ja kallistuksen vakausta. Ajo onkin asfaltilla hyvin samanlaista kuin henkilöautolla ja se on mukavaa aina siihen saakka kunnes tullaan hitaalla vauhdilla töyssyihin, jolloin auto pomppii hervottomasti kykenemättömänä syömään pomppuja.
sunnuntai 28. syyskuuta 2014
191. Volkswagen Passat Variant
191.
Valmistaja: Volkswagen
Malli: Passat Variant
Vuosimalli: 2014
Moottori: 1.6 TDI
Vaihteisto: manuaali
Olen lähiaikoina jo testannut VAG-yhtymän kalleinta merkkiä ja kahta ns. halpismerkkiä, eli Seatia ja Skodaa. Jostain syystä Volkswagen ei ole minua houkutellut suuresti. Syynä on ehkä edellisen autohuollon aikana lainaksi saamani Volkswagen Golf Variant, joka oli ihan persiistä. Lisää kyseisestä autosta tästä linkistä http://elamaniautot.blogspot.fi/2014/02/176-volkswagen-golf-variant-14tsi.html
Nyt kuitenkin aikaa tappaakseni kurvasin Volkkarikaupan pihaan, koska Passatista minulla on parempi muistoja kuin Golfista. En tiennyt, että malli on juuri uudistumassa, mutta myyjä piti heti huolen, että sain tiedon. Uusi malli on tulossa ennen vuoden loppua myyntiin ja tästä johtuen maahantuoja on pudottanut vanhojen mallien hintoja jopa 4000 euroa. Muutenkin nyrkkisääntö on, että automalli on parhaimmillaan juuri ennen kuin uusi malli tulee, koska siihen mennessä suunnittelun lapsukset on korjattu ja kiinnostuksen ylläpitämiseksi vakiovarusteita on lisätty. Kun uusi malli on ihan jo huulilla, niin vanhoja ei enää saakaan ihan miten vaan, vaan käytännössä saatavilla olevat mallit ovat varastossa olevia.
Yksi suosituimpia Passatin malleja onkin koeajossa ollut versio, eli farmarimalli pienellä dieselmoottorilla ja manuaalilaatikolla. 1,6-litrainen diesel puskee ulos 105 heppaa ja 250 vääntöä. Luxline varustetaso on käsittääkseni karvalakista seuraava ja semmoisenaan ihan toimiva. Mielenkiintoinen yksityiskohta oli autossa oleva Webasto kauko-ohjauksella. Sen hinta varusteena on 465€, kun vastaavan extran laittaminen Audiin maksaa yli 2000€. Tosin tällä hetkellä Eberspächerin saa ilmaiseksi A4 ja A5 malleihin, jos ostat uuden.
Ajossa Passat on hiljainen ja mukava. Ero Golfiin on suuri ja se on hyvä juttu. Mitään tykkiä autosta ei kyseisellä moottorilla saa, eli kiihdyttelyt vaativat kärsivällisyyttä ja ohittaminen epäilemättä suunnitelmallisuutta. Jämäkkä on jälleen taikasana, joka tuntuu sopivan autolle kuin autolle, mutta jousitus on silti mukava. Kuhmuisella parkkipaikalla pyöriessä jousitus syö kuhmut nätisti, eikä paikat hampaista putoile ainakaan suusta pihalle.
Skoda Octavia on hyvä, mutta kyllä Passat on selkeästi asteen ylempänä konsernin hierarkiassa.
Valmistaja: Volkswagen
Malli: Passat Variant
Vuosimalli: 2014
Moottori: 1.6 TDI
Vaihteisto: manuaali
Olen lähiaikoina jo testannut VAG-yhtymän kalleinta merkkiä ja kahta ns. halpismerkkiä, eli Seatia ja Skodaa. Jostain syystä Volkswagen ei ole minua houkutellut suuresti. Syynä on ehkä edellisen autohuollon aikana lainaksi saamani Volkswagen Golf Variant, joka oli ihan persiistä. Lisää kyseisestä autosta tästä linkistä http://elamaniautot.blogspot.fi/2014/02/176-volkswagen-golf-variant-14tsi.html
Nyt kuitenkin aikaa tappaakseni kurvasin Volkkarikaupan pihaan, koska Passatista minulla on parempi muistoja kuin Golfista. En tiennyt, että malli on juuri uudistumassa, mutta myyjä piti heti huolen, että sain tiedon. Uusi malli on tulossa ennen vuoden loppua myyntiin ja tästä johtuen maahantuoja on pudottanut vanhojen mallien hintoja jopa 4000 euroa. Muutenkin nyrkkisääntö on, että automalli on parhaimmillaan juuri ennen kuin uusi malli tulee, koska siihen mennessä suunnittelun lapsukset on korjattu ja kiinnostuksen ylläpitämiseksi vakiovarusteita on lisätty. Kun uusi malli on ihan jo huulilla, niin vanhoja ei enää saakaan ihan miten vaan, vaan käytännössä saatavilla olevat mallit ovat varastossa olevia.
Yksi suosituimpia Passatin malleja onkin koeajossa ollut versio, eli farmarimalli pienellä dieselmoottorilla ja manuaalilaatikolla. 1,6-litrainen diesel puskee ulos 105 heppaa ja 250 vääntöä. Luxline varustetaso on käsittääkseni karvalakista seuraava ja semmoisenaan ihan toimiva. Mielenkiintoinen yksityiskohta oli autossa oleva Webasto kauko-ohjauksella. Sen hinta varusteena on 465€, kun vastaavan extran laittaminen Audiin maksaa yli 2000€. Tosin tällä hetkellä Eberspächerin saa ilmaiseksi A4 ja A5 malleihin, jos ostat uuden.
Ajossa Passat on hiljainen ja mukava. Ero Golfiin on suuri ja se on hyvä juttu. Mitään tykkiä autosta ei kyseisellä moottorilla saa, eli kiihdyttelyt vaativat kärsivällisyyttä ja ohittaminen epäilemättä suunnitelmallisuutta. Jämäkkä on jälleen taikasana, joka tuntuu sopivan autolle kuin autolle, mutta jousitus on silti mukava. Kuhmuisella parkkipaikalla pyöriessä jousitus syö kuhmut nätisti, eikä paikat hampaista putoile ainakaan suusta pihalle.
Skoda Octavia on hyvä, mutta kyllä Passat on selkeästi asteen ylempänä konsernin hierarkiassa.
keskiviikko 24. syyskuuta 2014
190. Skoda Octavia 1.4TSI
190.
Valmistaja: Skoda
Malli: Octavia LB
Vuosimalli: 2014
Moottori: 1.4 TSI
Vaihteisto: 7spd DSG
RS-testin jälkeen liikkeessä ei vieläkään ollut Elegance varustelulla diesel-versiota paikalla, mutta oli ns. flunssamoottori, eli 1.4 (a)TSI(i), jossa oli tuo mainittu Elegance-varustelu, joten otimme sen testiin.
RS:än verrattuna meno oli heti pehmeämpää ja hiljaisempaa. Omituista kyllä meno tuntui myös nopeammalta, mutta luultavasti se oli vain tunne, sillä vaikka 1.4-litrainen kaksoisahdettu moottori on hämmästyttävän vääntävä ja tehokas, niin kuitenkin ero 2-litraiseen dieseliin on selkeä. Niin hyvältä tuntui tuo 1.4 TSI, että kiinnostukseni heräsi päästä kokeilemaan vastaavaa isompaa. Skodahan käyttää myös 1.8TSI ja 2.0TSI moottoreita.
Elegance-varustelu oli kuitenkin se, mitä arvioimme ja se on kyllä kattava varustelu hintaansa nähden. Halvempaan Ambition varusteluun verrattuna kaikki ikkunat liikkuu sähköisesti, penkkien pinnat on hieman parempia, radion näyttö on värillinen ja sisältää kosketusohjauksen, pysäköintitutkat ja mm. jäähdytettävän hanskalokeron.
Valmistaja: Skoda
Malli: Octavia LB
Vuosimalli: 2014
Moottori: 1.4 TSI
Vaihteisto: 7spd DSG
RS-testin jälkeen liikkeessä ei vieläkään ollut Elegance varustelulla diesel-versiota paikalla, mutta oli ns. flunssamoottori, eli 1.4 (a)TSI(i), jossa oli tuo mainittu Elegance-varustelu, joten otimme sen testiin.
RS:än verrattuna meno oli heti pehmeämpää ja hiljaisempaa. Omituista kyllä meno tuntui myös nopeammalta, mutta luultavasti se oli vain tunne, sillä vaikka 1.4-litrainen kaksoisahdettu moottori on hämmästyttävän vääntävä ja tehokas, niin kuitenkin ero 2-litraiseen dieseliin on selkeä. Niin hyvältä tuntui tuo 1.4 TSI, että kiinnostukseni heräsi päästä kokeilemaan vastaavaa isompaa. Skodahan käyttää myös 1.8TSI ja 2.0TSI moottoreita.
Elegance-varustelu oli kuitenkin se, mitä arvioimme ja se on kyllä kattava varustelu hintaansa nähden. Halvempaan Ambition varusteluun verrattuna kaikki ikkunat liikkuu sähköisesti, penkkien pinnat on hieman parempia, radion näyttö on värillinen ja sisältää kosketusohjauksen, pysäköintitutkat ja mm. jäähdytettävän hanskalokeron.
189. Skoda Octavia RS TDI
189.
Valmistaja: Skoda
Malli: Octavia LB
Vuosimalli: 2014
Moottori: 2.0 TDI
Vaihteisto:manuaali
Demokratian nimissä vein vaimonkin kokeilemaan Skodaa, jotta syy ei olisi ainakaan kokonaan minun tilanteessa, jossa olisimme vaihtaneet Audin Skodaan ja Skoda olisikin ihan perseestä. Demokratiassa myös epäonnistumiset jaetaan.
No, paikalla ei ollutkaan aikaisemmin ajamaani 1.6 TDI Kombia, mutta pihassa oli kuitenkin Octavia RS, jossa on sama 2-litrainen ja 184 heppainen moottori, jota minä olen himoinnut nelivetomallina. Kävimme siis testaamassa RS Oskun, vaikka tiesin kyllä jo odottaa, että urheilullinen alusta ei ole sitä mitä minä haluan. Urheilullisuus on kyllä ok, mutta kovan ja madalletun alustan kiroja on kova rengasmelu, epämukavat töyssyjen ylitykset ja raapivat helmat kynnyksissä ja talvisäässä.
RS Octavia on kyllä tyylikäs ulkoa ja sisältä. Sisällä on nahkaa istuimissa ja punaiset ompeleet tuomassa lisää ilmettä. RS-logoja on kylvetty istuimiin ja hyvältähän se näyttää.Ulkoinen ilme on myös selkeän sporttinen ja onkin minun mielestä parhaan näköinen Octavia.
Ajossa kaikki on urheilullisen jäykkää ja jämäkkää. Alusta ei turhia pehmoile ja vaikka se saakin aikaan hyvän tuntuman ajamiseen, niin seuraamukset ovat myös nuo yllä mainitsemani asiat. Koeajoversiossa oli 6-vaihteinen manuaali ja vaihtaminen sujui jouhevasti. Aski ikäänkuin imaisi uuden vaihteen silmään, vaikka kepin liikkeessä tuntuikin jotain määrittelemätöntä karheutta. Ehkä se oli vain sitä urheilullisuutta. Vaihdekepin edestä löytyy VRS-nappi, jonka avulla auton ominaisuuksia voi säädellä, ainakin teoriassa. Valittavissa on sport-, normal-, eco- ja modified-asennot, joissa kaikissa on hieman erilaiset asetukset moottorinohjaukselle, ohjaukselle, vaihteistolle ja alustalle. Olin kuulevani, että ainakin pakoäänet muuttuivat, kun eco-moodista siirtyi sport-moodiin, mutta muuta eroja en huomannut. Ehkä radalla ajaessa noilla asetuksilla on jotain merkitystä, mutta en usko, että 184-heppaisessa etuvedossa niillä käytännössä tekee yhtään mitään muuta, kuin tyydyttää pikkupoikamaisen teknonörtin itsessään.
Paperille Octavia RS on dieselinäkin yksi nopeimpia Octavia malleja, mutta rehellisyyden nimissä on sanottava, että odotin autoa nopeammn tuntuiseksi. Eihän sisäänajossa ollutta autoa voinut revittää määrättömästi, mutta silti kiihdyttelyt tuntuivat lähes laiskoilta. Ehkä urheilualusta ja hyvä ajotuntuma piilottivat tuntemusta, mutta minä ainakin petyin.
Ajomelu RS:ssä oli meidän makuun selkeästi liian kova ja vaikka auto muuten oli lyhyessä ajossa mukavan tuntuinen, niin ajoimme vaimon kanssa auton parkkiin selkeän yksimielisinä, että ei ole RS meidän malli.
Valmistaja: Skoda
Malli: Octavia LB
Vuosimalli: 2014
Moottori: 2.0 TDI
Vaihteisto:manuaali
Demokratian nimissä vein vaimonkin kokeilemaan Skodaa, jotta syy ei olisi ainakaan kokonaan minun tilanteessa, jossa olisimme vaihtaneet Audin Skodaan ja Skoda olisikin ihan perseestä. Demokratiassa myös epäonnistumiset jaetaan.
No, paikalla ei ollutkaan aikaisemmin ajamaani 1.6 TDI Kombia, mutta pihassa oli kuitenkin Octavia RS, jossa on sama 2-litrainen ja 184 heppainen moottori, jota minä olen himoinnut nelivetomallina. Kävimme siis testaamassa RS Oskun, vaikka tiesin kyllä jo odottaa, että urheilullinen alusta ei ole sitä mitä minä haluan. Urheilullisuus on kyllä ok, mutta kovan ja madalletun alustan kiroja on kova rengasmelu, epämukavat töyssyjen ylitykset ja raapivat helmat kynnyksissä ja talvisäässä.
RS Octavia on kyllä tyylikäs ulkoa ja sisältä. Sisällä on nahkaa istuimissa ja punaiset ompeleet tuomassa lisää ilmettä. RS-logoja on kylvetty istuimiin ja hyvältähän se näyttää.Ulkoinen ilme on myös selkeän sporttinen ja onkin minun mielestä parhaan näköinen Octavia.
Ajossa kaikki on urheilullisen jäykkää ja jämäkkää. Alusta ei turhia pehmoile ja vaikka se saakin aikaan hyvän tuntuman ajamiseen, niin seuraamukset ovat myös nuo yllä mainitsemani asiat. Koeajoversiossa oli 6-vaihteinen manuaali ja vaihtaminen sujui jouhevasti. Aski ikäänkuin imaisi uuden vaihteen silmään, vaikka kepin liikkeessä tuntuikin jotain määrittelemätöntä karheutta. Ehkä se oli vain sitä urheilullisuutta. Vaihdekepin edestä löytyy VRS-nappi, jonka avulla auton ominaisuuksia voi säädellä, ainakin teoriassa. Valittavissa on sport-, normal-, eco- ja modified-asennot, joissa kaikissa on hieman erilaiset asetukset moottorinohjaukselle, ohjaukselle, vaihteistolle ja alustalle. Olin kuulevani, että ainakin pakoäänet muuttuivat, kun eco-moodista siirtyi sport-moodiin, mutta muuta eroja en huomannut. Ehkä radalla ajaessa noilla asetuksilla on jotain merkitystä, mutta en usko, että 184-heppaisessa etuvedossa niillä käytännössä tekee yhtään mitään muuta, kuin tyydyttää pikkupoikamaisen teknonörtin itsessään.
Paperille Octavia RS on dieselinäkin yksi nopeimpia Octavia malleja, mutta rehellisyyden nimissä on sanottava, että odotin autoa nopeammn tuntuiseksi. Eihän sisäänajossa ollutta autoa voinut revittää määrättömästi, mutta silti kiihdyttelyt tuntuivat lähes laiskoilta. Ehkä urheilualusta ja hyvä ajotuntuma piilottivat tuntemusta, mutta minä ainakin petyin.
Ajomelu RS:ssä oli meidän makuun selkeästi liian kova ja vaikka auto muuten oli lyhyessä ajossa mukavan tuntuinen, niin ajoimme vaimon kanssa auton parkkiin selkeän yksimielisinä, että ei ole RS meidän malli.
torstai 18. syyskuuta 2014
188. Opel Astra wagon
188.
Valmistaja: Opel
Malli: Astra wagon
Vuosimalli: 2014
Moottori: 1.6 turbo
Vaihteisto: 6spd manuaali
Heti Nissan liikkeen vieressä on myynnissä Opelit ja siksi minä marssin sinne seuraavaksi. Kiinnostavat mallit olivat Insignia ja Astra farmari. Niistä paikalla koeajettavana oli vain jälkimmäinen, joten sillä mentiin.
Kyseinen versio oli 1,6-litrainen turbo, jossa hevosia oli pellin alla noin 170 kappaletta. Auton tunnistikin saksalaiseksi siitä, että vaikka se kiihtyi nopeammin kuin pienempi tehoinen X-trail, niin se ei tuntunut siltä. Alustaa ja ohjausta voi jälleen kuvata sanalla jämäkkä ja vauhti ei tunnu helposti ja turhat kallistelut loistavat vain poissaolollaan.
Astrassa on hyvät tilat kuskille, takapenkkiläisille ja peräkontissa tavaroille.
Valmistaja: Opel
Malli: Astra wagon
Vuosimalli: 2014
Moottori: 1.6 turbo
Vaihteisto: 6spd manuaali
Heti Nissan liikkeen vieressä on myynnissä Opelit ja siksi minä marssin sinne seuraavaksi. Kiinnostavat mallit olivat Insignia ja Astra farmari. Niistä paikalla koeajettavana oli vain jälkimmäinen, joten sillä mentiin.
Kyseinen versio oli 1,6-litrainen turbo, jossa hevosia oli pellin alla noin 170 kappaletta. Auton tunnistikin saksalaiseksi siitä, että vaikka se kiihtyi nopeammin kuin pienempi tehoinen X-trail, niin se ei tuntunut siltä. Alustaa ja ohjausta voi jälleen kuvata sanalla jämäkkä ja vauhti ei tunnu helposti ja turhat kallistelut loistavat vain poissaolollaan.
Astrassa on hyvät tilat kuskille, takapenkkiläisille ja peräkontissa tavaroille.
187. Nissan X-trail
187.
Valmistaja: Nissan
Malli: X-Trail Tekna
Vuosimalli: 2014
Moottori: 1.6 dCi
Vaihteisto: 6spd manuaali
Tänään jatkoin ennakkoluulottomasti koeajamistani jälleen uudessa liikkeessä. Tarkoituksenani oli alunperin testata Nissan Cashcowta, mutta pihassa olikin parkissa myös uusi X-trail, joka näytti hyvältä. Liikkeen myyjä ei tuntunut oikein pitävän minusta tai oli muuten vaan vähän mulkukka. Keskeytin myyjien keskinäisen munkin syönnin ja ilmoitin olevani kiinnostunut kokeilemaan Cashcowta ja X-trailia. Myyjä kysyi, että millainen auto kiinnostaa ja totesin, että diesel neliveto ja automaatti on ultimaattinen targetti. Hän ilmoitti ykskantaan, että X-trailia saa nelivetona aikaisintaan vuoden päästä, jos silloinkaan. Cashcowta ei saa ollenkaan ja plaa plaa plaa. Minua kevyesti ketutti, mutta pidin hymyntapaisen naamalla ja myötäilin ukkelia, sillä halusin ajaa X-trailia.
X-trail on hieman isompi kuin Q5 ja siihen olikin mukava nousta istumaan. Lapseni olivat mukana ja he pitivät autosta välittömästi isojen tilojen takia. Koeajomalli oli luultavasti varustetasoltaan Tekna, sillä siinä tuntui olevan melkein kaikki herkut peruutuskamerasta ja lintuperspektiivin peruutusavusta lähtien navigaattoriin ja kaksoisilmastointiin.Muuten sisustus on yksinkertainen ja toimiva.
Moottorina oli vain piskuinen 1,6-litrainen diesel, mutta ainakin siitä lähti maasturimaisen miehekkäät äänet sisälle. Ne eivät kuulostaneet pahalta, vaan jotenkin ne kuuluivat kuvaan tuossa autossa. Moottorissa oli kuitenkin yllättävän paljon potkua tai ainakin sen tuntua, sillä muutamasta risteyksestä lähdin kakkosella sisäkurvin rengas iloisesti sutien. Vaikka kyseessä oli etuveto ja sutiminen oli siis yhtä hyödyllistä kuin nännit sonnilla, niin olihan se silti hauskaa. Vaihdelaatikko tuntui hieman kankealta ja nelosvaihdetta sovittelin useampaan otteeseen silmään ennen kuin se suostui sinne menemään, mutta muuten vaihteisto ja kytkin toimivat hyvin helposti.
Tyhjäkäyntimelun lisäksi X-trailiin kantautuu muukin melu, mutta kuten aiemmin sanoin, niin tuossa autossa se jotenkin tuntui kuuluvan kuvaan. Moottoritielle en ehtinyt kääntymään, joten en tiedä minkälaiset äänimaisemat sielä olisi ollut tarjolla.
Miellyttävä auto kaikin puolin. Myyjä sanoi, että Suomeen ei nelivetoja saa, koska kaikki menevät Amerikkaan ja koeajon jälkeen ymmärrän kyllä miksi. Edullinen siisti maasturi!
Valmistaja: Nissan
Malli: X-Trail Tekna
Vuosimalli: 2014
Moottori: 1.6 dCi
Vaihteisto: 6spd manuaali
Tänään jatkoin ennakkoluulottomasti koeajamistani jälleen uudessa liikkeessä. Tarkoituksenani oli alunperin testata Nissan Cashcowta, mutta pihassa olikin parkissa myös uusi X-trail, joka näytti hyvältä. Liikkeen myyjä ei tuntunut oikein pitävän minusta tai oli muuten vaan vähän mulkukka. Keskeytin myyjien keskinäisen munkin syönnin ja ilmoitin olevani kiinnostunut kokeilemaan Cashcowta ja X-trailia. Myyjä kysyi, että millainen auto kiinnostaa ja totesin, että diesel neliveto ja automaatti on ultimaattinen targetti. Hän ilmoitti ykskantaan, että X-trailia saa nelivetona aikaisintaan vuoden päästä, jos silloinkaan. Cashcowta ei saa ollenkaan ja plaa plaa plaa. Minua kevyesti ketutti, mutta pidin hymyntapaisen naamalla ja myötäilin ukkelia, sillä halusin ajaa X-trailia.
X-trail on hieman isompi kuin Q5 ja siihen olikin mukava nousta istumaan. Lapseni olivat mukana ja he pitivät autosta välittömästi isojen tilojen takia. Koeajomalli oli luultavasti varustetasoltaan Tekna, sillä siinä tuntui olevan melkein kaikki herkut peruutuskamerasta ja lintuperspektiivin peruutusavusta lähtien navigaattoriin ja kaksoisilmastointiin.Muuten sisustus on yksinkertainen ja toimiva.
Moottorina oli vain piskuinen 1,6-litrainen diesel, mutta ainakin siitä lähti maasturimaisen miehekkäät äänet sisälle. Ne eivät kuulostaneet pahalta, vaan jotenkin ne kuuluivat kuvaan tuossa autossa. Moottorissa oli kuitenkin yllättävän paljon potkua tai ainakin sen tuntua, sillä muutamasta risteyksestä lähdin kakkosella sisäkurvin rengas iloisesti sutien. Vaikka kyseessä oli etuveto ja sutiminen oli siis yhtä hyödyllistä kuin nännit sonnilla, niin olihan se silti hauskaa. Vaihdelaatikko tuntui hieman kankealta ja nelosvaihdetta sovittelin useampaan otteeseen silmään ennen kuin se suostui sinne menemään, mutta muuten vaihteisto ja kytkin toimivat hyvin helposti.
Tyhjäkäyntimelun lisäksi X-trailiin kantautuu muukin melu, mutta kuten aiemmin sanoin, niin tuossa autossa se jotenkin tuntui kuuluvan kuvaan. Moottoritielle en ehtinyt kääntymään, joten en tiedä minkälaiset äänimaisemat sielä olisi ollut tarjolla.
Miellyttävä auto kaikin puolin. Myyjä sanoi, että Suomeen ei nelivetoja saa, koska kaikki menevät Amerikkaan ja koeajon jälkeen ymmärrän kyllä miksi. Edullinen siisti maasturi!
keskiviikko 17. syyskuuta 2014
186. Seat Leon ST
186.
Valmistaja:Seat
Malli: Leon ST
Vuosimalli: 2014
Moottori: 1.2 TSI
Vaihteisto:DSG 7sp
Audien jälkeen halusin kokeilla saman konsernin toista päätä, sillä Seat tuntuu tarjoavan samalle alustalle rakennetuista autoista halvimmat. Seat Leon ST on uusi farmariversio jo vanhasta Leon nimisestä mallista. Kun Audi A4:en perustunut Exeo poistui mallistosta, niin Leon ST ennen Leonista onkin pitänyt hypätä suoraan tila-auto Alteaan, mutta nyt Leon ST on kooltaan ikäänkuin puolivälissä.
105 heppainen ja vain 1.2-litrainen TSI moottori on hämmentävän vääntävä ja voimakas. Ei ajo urheilullista ole, mutta kyllä 1.2 litraakin autoa hyvin kiidättää. Ajomelu on korvakuulolta samaa luokkaa kuin esim. A3:ssa, mutta meno ei ole aivan yhtä tukevan tuntuista.Ohjaus on nopeassa vauhdissa liian kevyt ja se tekee ajotuntumasta pikkuautomaisen. DSG-vaihteisto toimii hyvin, mutta Start-Stop pysähdyksen jälkeen liikkeelle lähtö oli helposti omituisen nykivää.
Sisusta on pelkistetyn toimiva. Kulmia ei ole turhaan pyöristetty kuten Audissa vaan linjoissa on hieman 80-lukua, eli kantti kertaa kantti -meininkiä. Vaikka vedin penkin kuskille sopivaan asentoon, niin kuskin penkin taakse mahduin itsekin vielä kohtuu vaivatta istumaan. Peräkontti on myös iso. Mukava auto, mutta niin minun makuun.
Valmistaja:Seat
Malli: Leon ST
Vuosimalli: 2014
Moottori: 1.2 TSI
Vaihteisto:DSG 7sp
Audien jälkeen halusin kokeilla saman konsernin toista päätä, sillä Seat tuntuu tarjoavan samalle alustalle rakennetuista autoista halvimmat. Seat Leon ST on uusi farmariversio jo vanhasta Leon nimisestä mallista. Kun Audi A4:en perustunut Exeo poistui mallistosta, niin Leon ST ennen Leonista onkin pitänyt hypätä suoraan tila-auto Alteaan, mutta nyt Leon ST on kooltaan ikäänkuin puolivälissä.
105 heppainen ja vain 1.2-litrainen TSI moottori on hämmentävän vääntävä ja voimakas. Ei ajo urheilullista ole, mutta kyllä 1.2 litraakin autoa hyvin kiidättää. Ajomelu on korvakuulolta samaa luokkaa kuin esim. A3:ssa, mutta meno ei ole aivan yhtä tukevan tuntuista.Ohjaus on nopeassa vauhdissa liian kevyt ja se tekee ajotuntumasta pikkuautomaisen. DSG-vaihteisto toimii hyvin, mutta Start-Stop pysähdyksen jälkeen liikkeelle lähtö oli helposti omituisen nykivää.
Sisusta on pelkistetyn toimiva. Kulmia ei ole turhaan pyöristetty kuten Audissa vaan linjoissa on hieman 80-lukua, eli kantti kertaa kantti -meininkiä. Vaikka vedin penkin kuskille sopivaan asentoon, niin kuskin penkin taakse mahduin itsekin vielä kohtuu vaivatta istumaan. Peräkontti on myös iso. Mukava auto, mutta niin minun makuun.
185. Audi A4 Avant 2.0TDI Ultra
185.
Valmistaja: Audi
Malli: A4 Avant
Vuosimalli: 2014
Moottori: 2.0 TDI 100kW ultra
Vaihteisto: manuaali
A4 on minulle tuttu, mutta halusin sen ajaa heti A3:n jälkeen, jotta voisin vertailla äänimaailmaa. Koeajoversio oli ultrataloudellinen 2-litrainen diesel, jonka keskikulutus on 4,2l/100km. Kyseiseen malliin ei kuulemma saa edes laittaa peräkoukkua, kun se on hienosäädetty pihiksi.
Mikään sisätiloissa ei ole muuttunut juurikaan siitä kun itse omistin A4:n joten se siitä. Moottorin äänet ovat huomattavasti vaimeammat kuin A3:ssa ja ne kuuluvatkin vasta kiihdyttäessä. Totesin, että rengasmelu on todella hankala määritellä korvakuulolla, joten olkoon se A4:ssa samaa luokkaa kuin Q5:ssa.
Valmistaja: Audi
Malli: A4 Avant
Vuosimalli: 2014
Moottori: 2.0 TDI 100kW ultra
Vaihteisto: manuaali
A4 on minulle tuttu, mutta halusin sen ajaa heti A3:n jälkeen, jotta voisin vertailla äänimaailmaa. Koeajoversio oli ultrataloudellinen 2-litrainen diesel, jonka keskikulutus on 4,2l/100km. Kyseiseen malliin ei kuulemma saa edes laittaa peräkoukkua, kun se on hienosäädetty pihiksi.
Mikään sisätiloissa ei ole muuttunut juurikaan siitä kun itse omistin A4:n joten se siitä. Moottorin äänet ovat huomattavasti vaimeammat kuin A3:ssa ja ne kuuluvatkin vasta kiihdyttäessä. Totesin, että rengasmelu on todella hankala määritellä korvakuulolla, joten olkoon se A4:ssa samaa luokkaa kuin Q5:ssa.
184. Audi A3 Sportpack
184.
Valmistaja: Audi
Malli: A3 Sportpack
Vuosimalli: 2014
Moottori: 1.6 TDI
Vaihteisto: manuaali
Halusin muistuttaa itseäni, että millaista on ajaminen aivan uudella Audilla, koska minusta on tuntunut, että oman Audini rengasmelu on noussut. Halusin myös testata uuden A3:n koska en ole sitä aiemmin ehtinyt tehdä. Koeajossa oleva versio oli kahdesta1,6-litraisesta TDI koneesta pienempi tehoinen, eli 105 heppainen.
Audit ovat malleiltaan tuttuja, vaikka A:ta seuraava numero vaihtuukin. Siksi A3 Sportpack oli myös helppo istahtaa sisään. Kontrollit ovat tutuilla paikoillaan ja ainakin minun silmää muodot miellyttää. Pyöreät ilmastoinnin suuttimet sopivat pyöreisiin mittareihin ja kojelaudan päältä esiin nouseva näyttö kertoo tarpeellisen informaation. Siinä ei kuitenkaan ole kosketusohjausta kuten Skodassa. Kuskille on hyvät tilat viritettävissä ja ainakin meidän 8-vuotias sai jalkansa mahtumaan kuskin taakse, vaikka vedin penkin todella taakse.
Ajossa A3 tuntuu itseään isommalta ja erittäin jämptiltä. Ohjaus on miellyttävän tukeva. Kytkin on audimaisen tuttu, mutta jostain syystä kuusivaihteinen vaihteisto ei tuntunut ihan parhaalta. Kyllä vaihteet löytyi, mutta jotenkin niitä piti hieman hakea. Autolla oli ajettu vain 12 km, joten ehkä vaihteisto vaatii vain sisäänajon. Ainakaan moottorin tyhjäkäynti ei seilannut kuten vastaavat kilometrit sisältävä Avensis aiemmin.
Mikään tykki ei A3 ole 105 hevosen turvin, mutta kyllähän se eteenpäin liikkuu. Ohitukseen pudottaisin kutoselta kolmoselle, jos kiireellä pitäisi lähteä 80km/h nopeudesta ohittamaan.
Moottorin äänet kuuluvat sisälle melko reilusti ja rengasmelukin on kuultavissa. Ei niin, että se ainakaan lyhyessä ajossa häiritsisi, mutta onpa kuitenkin.
Valmistaja: Audi
Malli: A3 Sportpack
Vuosimalli: 2014
Moottori: 1.6 TDI
Vaihteisto: manuaali
Halusin muistuttaa itseäni, että millaista on ajaminen aivan uudella Audilla, koska minusta on tuntunut, että oman Audini rengasmelu on noussut. Halusin myös testata uuden A3:n koska en ole sitä aiemmin ehtinyt tehdä. Koeajossa oleva versio oli kahdesta1,6-litraisesta TDI koneesta pienempi tehoinen, eli 105 heppainen.
Audit ovat malleiltaan tuttuja, vaikka A:ta seuraava numero vaihtuukin. Siksi A3 Sportpack oli myös helppo istahtaa sisään. Kontrollit ovat tutuilla paikoillaan ja ainakin minun silmää muodot miellyttää. Pyöreät ilmastoinnin suuttimet sopivat pyöreisiin mittareihin ja kojelaudan päältä esiin nouseva näyttö kertoo tarpeellisen informaation. Siinä ei kuitenkaan ole kosketusohjausta kuten Skodassa. Kuskille on hyvät tilat viritettävissä ja ainakin meidän 8-vuotias sai jalkansa mahtumaan kuskin taakse, vaikka vedin penkin todella taakse.
Ajossa A3 tuntuu itseään isommalta ja erittäin jämptiltä. Ohjaus on miellyttävän tukeva. Kytkin on audimaisen tuttu, mutta jostain syystä kuusivaihteinen vaihteisto ei tuntunut ihan parhaalta. Kyllä vaihteet löytyi, mutta jotenkin niitä piti hieman hakea. Autolla oli ajettu vain 12 km, joten ehkä vaihteisto vaatii vain sisäänajon. Ainakaan moottorin tyhjäkäynti ei seilannut kuten vastaavat kilometrit sisältävä Avensis aiemmin.
Mikään tykki ei A3 ole 105 hevosen turvin, mutta kyllähän se eteenpäin liikkuu. Ohitukseen pudottaisin kutoselta kolmoselle, jos kiireellä pitäisi lähteä 80km/h nopeudesta ohittamaan.
Moottorin äänet kuuluvat sisälle melko reilusti ja rengasmelukin on kuultavissa. Ei niin, että se ainakaan lyhyessä ajossa häiritsisi, mutta onpa kuitenkin.
sunnuntai 14. syyskuuta 2014
183. Skoda Superb Kombi 1.6 TDI DSG
183.
Valmistaja: Skoda
Malli: SuperB Kombi
Vuosimalli: 2014
Moottori: 1.6 TDI
Vaihteisto: DSG 7-spd
Ajoin Superbin heti Octavian jälkeen. Autoa mainostetaan luxuksena, mutta ei se kuitenkaan ihan sitä ole. Moottorin ääni on kyllä häivytetty lähes kokonaan, mutta pitkä farmari, jossa tilaa on ruhtinaallisesti, kumisee kyllä ajossa tavalla, joka ei kuulu luxusautoon. Sama moottori kuin Octaviassa, eli vain 1.6-litrainen diesel riittää Superbiinkin, ainakin, jos autossa on vain kuski. VOisin kuvitella, että täydellä kuormalla tehoa kaipaisi hieman jo lisää.
Valmistaja: Skoda
Malli: SuperB Kombi
Vuosimalli: 2014
Moottori: 1.6 TDI
Vaihteisto: DSG 7-spd
Ajoin Superbin heti Octavian jälkeen. Autoa mainostetaan luxuksena, mutta ei se kuitenkaan ihan sitä ole. Moottorin ääni on kyllä häivytetty lähes kokonaan, mutta pitkä farmari, jossa tilaa on ruhtinaallisesti, kumisee kyllä ajossa tavalla, joka ei kuulu luxusautoon. Sama moottori kuin Octaviassa, eli vain 1.6-litrainen diesel riittää Superbiinkin, ainakin, jos autossa on vain kuski. VOisin kuvitella, että täydellä kuormalla tehoa kaipaisi hieman jo lisää.
182. Skoda Octavia Kombi 1,6TDI
182.
Valmistaja: Skoda
Malli: Octavia Kombi
Vuosimalli: 2014
Moottori: 1.6 TDI
Vaihteisto: DSG 7-spd
Olen ajanut Octaviaa ennenkin, mutta sen uusinta inkarnaatiota en ole aiemmin kokeillut. Octavia oli hyvä ajaa, hiljainen ja saksalaisen jämäkkä ohjaukseltaan ja alustaltaan. Vain 1,6-litrainen dieselmoottori on yllättävän vahva. Autossa on sama 7-lovinen DSG-laatikko, joka minulla on omassa autossa ja ehkä se johtuu autojen painoerosta tai sitten Audi ei ole antanut Skodalle ihan kaikkea ohjausohjelmistoa, sillä vaihdot tuntuvat reilussa kiihdytyksessä selkeinä nykäyksinä Skodassa, kun Audissa niitä ei juuri huomaa muualta kuin kierroslukumittarista.
Octavia on tilava ja tyylikäs sisältä. Takapenkille mahtuu aikuinen istumaan, vaikka 188-senttinen kuski olisi säätänyt olonsa mukavaksi omalla istuimellaan. Peräkontti on myös suuri ja siitä Octavia tunnetaankin.
Radiossa on kosketusnäyttö, jonka kautta ohjataan muutkin auton asetukset. Audissa moisesta lisävarusteesta pitäisi epäilemättä maksaa monta sataa euroa. Toisaalta taas Audiin saa kuskille ja apukuskille penkin, jossa pitkille reisille voi säätää lisätukea, mutta Skodaan vastaavaa istuinta ei saa. Konserni pitää ohjat hallussa, jotta merkit eivät kilpaile liikaa keskenään.
Valmistaja: Skoda
Malli: Octavia Kombi
Vuosimalli: 2014
Moottori: 1.6 TDI
Vaihteisto: DSG 7-spd
Olen ajanut Octaviaa ennenkin, mutta sen uusinta inkarnaatiota en ole aiemmin kokeillut. Octavia oli hyvä ajaa, hiljainen ja saksalaisen jämäkkä ohjaukseltaan ja alustaltaan. Vain 1,6-litrainen dieselmoottori on yllättävän vahva. Autossa on sama 7-lovinen DSG-laatikko, joka minulla on omassa autossa ja ehkä se johtuu autojen painoerosta tai sitten Audi ei ole antanut Skodalle ihan kaikkea ohjausohjelmistoa, sillä vaihdot tuntuvat reilussa kiihdytyksessä selkeinä nykäyksinä Skodassa, kun Audissa niitä ei juuri huomaa muualta kuin kierroslukumittarista.
Octavia on tilava ja tyylikäs sisältä. Takapenkille mahtuu aikuinen istumaan, vaikka 188-senttinen kuski olisi säätänyt olonsa mukavaksi omalla istuimellaan. Peräkontti on myös suuri ja siitä Octavia tunnetaankin.
Radiossa on kosketusnäyttö, jonka kautta ohjataan muutkin auton asetukset. Audissa moisesta lisävarusteesta pitäisi epäilemättä maksaa monta sataa euroa. Toisaalta taas Audiin saa kuskille ja apukuskille penkin, jossa pitkille reisille voi säätää lisätukea, mutta Skodaan vastaavaa istuinta ei saa. Konserni pitää ohjat hallussa, jotta merkit eivät kilpaile liikaa keskenään.
181. Avensis, joka oli ehjä
181.
Valmistaja: Toyota
Malli: Avensis
Vuosimalli: 2014
Moottori: 2.0 D-4D
Vaihteisto: 6-spd manuaali
Palasin Toyota liikkeeseen, kun myyjä ilmoitti, että oli saanut lainaan paikalle samanlaisen uusikorisen Avensis farmarin, mutta diesel-moottorilla. Paikalle päästyäni kysyin, että löytyikö ajamastani bensakoneesta joku vika, kun sen tyhjäkäynti niin seilasi. Sain selityksen, että auto on kuulemma vielä niin uusi, että moottori säätää itse itseään ja siksi tyhjäkäynti seilaa. En ole ennen moista kokenut, mutta en minä ole Toyota Timo, joten en tiedä onko se mahdollista.
Mutta dieseliin. Nyt kytkin oli jo tutumpi ja liikkeelle lähtö oli helppoa. Diesel tarjosi mukavasti vääntöä ja ja oli äänimaailmaltaan hyvin vaihteleva. Lämmin moottori tyhjäkäynnillä on hiljainen ja melko huomaamaton, matalilla kierroksilla ajaessa matala murina on jopa huolestuttavan kuuloista, mutta vaatinee vain tottumista, 2k rpm paikkeilla moottori on taas hiljainen ja ajo mukavaa ja sitten kun kaasua polkaisee kunnolla, niin moottori ulvoo niinkuin Toyota vain osaa, mutta dieselmäisesti.
Valmistaja: Toyota
Malli: Avensis
Vuosimalli: 2014
Moottori: 2.0 D-4D
Vaihteisto: 6-spd manuaali
Palasin Toyota liikkeeseen, kun myyjä ilmoitti, että oli saanut lainaan paikalle samanlaisen uusikorisen Avensis farmarin, mutta diesel-moottorilla. Paikalle päästyäni kysyin, että löytyikö ajamastani bensakoneesta joku vika, kun sen tyhjäkäynti niin seilasi. Sain selityksen, että auto on kuulemma vielä niin uusi, että moottori säätää itse itseään ja siksi tyhjäkäynti seilaa. En ole ennen moista kokenut, mutta en minä ole Toyota Timo, joten en tiedä onko se mahdollista.
Mutta dieseliin. Nyt kytkin oli jo tutumpi ja liikkeelle lähtö oli helppoa. Diesel tarjosi mukavasti vääntöä ja ja oli äänimaailmaltaan hyvin vaihteleva. Lämmin moottori tyhjäkäynnillä on hiljainen ja melko huomaamaton, matalilla kierroksilla ajaessa matala murina on jopa huolestuttavan kuuloista, mutta vaatinee vain tottumista, 2k rpm paikkeilla moottori on taas hiljainen ja ajo mukavaa ja sitten kun kaasua polkaisee kunnolla, niin moottori ulvoo niinkuin Toyota vain osaa, mutta dieselmäisesti.
maanantai 8. syyskuuta 2014
180. Avensis, joka ei ollut ehjä
180.
Valmistaja: Toyota
Malli: Avensis
Vuosimalli: 2014
Moottori: 1.8 Valvematic
Vaihteisto: 6-spd manuaali
Avensiksen halusin kokeilla, koska se on silmää miellytävän sulava linjoiltaan, tiesin sen isoksi sisätiloiltaan ja kohtuulliseksi hinnaltaan. Linjat ovat jopa niin sulavat, että autoja katsellessani autoliikkeen pihassa kävelin kaksi kertaa Avensiksen ohitse luullen sitä Corollaksi. Vai onko ne Auriksia nykyään, mutta kaikki kuitenkin tietää mistä puhutaan.
Koeajoauto oli ihan brand new, sillä mittarissa oli vasta 46 km. Moottori oli 1.8-litrainen Valvematic ja sen seurana oli 6-lovinen manuaalilaatikko. Ennen koeajoa en hetkeen ollut ajanut manuaalivaihteisella autolla ja Avensiksen pitkä kytkin saikin minut epäilemään itseäni, sillä pitkän noston jälkeen auto ei tahtonut liikkua vielä mihinkään vaan kytkin otti kiinni vasta ihan ylhäällä. Kuitenkin kytkin oli helppo hallita verrattuna esimerkiksi vanhaan Corollaan, jossa kytkin on enemmänkin on-off kytkin.
RAV4:n jälkeen Avensiksen sisustus näytti tyylitellyltä ja eurooppalaiselta. Penkin tuki pitkille jaloille oli lyhyen tuntuinen, mutta en päässyt testaamaan miten se pitkässä ajossa toimisi, sillä hyvin nopeasti kävi selväksi, että ajamassani Anjoviksessa ei ollut kaikki kunnossa. Risteykseen tullessa ehdin hetken ihmetellä vaeltelevaa kierroslukumittaria ennen kuin minua rupesi hävettämään istua kuskin paikalla. Kytkin pohjassa kierrokset seilasivat 800 ja 2500 välillä satunnaisen tuntuisesti ja ainoa konsti pidätellä moottoria hirnumasta olikin jarruttaa menoa kytkimen luistatuksella.
Päätin koeajoni lyhyeen ja palautin auton liikkeeseen. Sen verran mukavan tuntuinen auto kuitenkin oli, että sitä pitänee mennä ajamaan uudestaan, jos saataville tulee dieselmoottorilla varustettu versio.
Valmistaja: Toyota
Malli: Avensis
Vuosimalli: 2014
Moottori: 1.8 Valvematic
Vaihteisto: 6-spd manuaali
Avensiksen halusin kokeilla, koska se on silmää miellytävän sulava linjoiltaan, tiesin sen isoksi sisätiloiltaan ja kohtuulliseksi hinnaltaan. Linjat ovat jopa niin sulavat, että autoja katsellessani autoliikkeen pihassa kävelin kaksi kertaa Avensiksen ohitse luullen sitä Corollaksi. Vai onko ne Auriksia nykyään, mutta kaikki kuitenkin tietää mistä puhutaan.
 |
| Ehkä vika korjattiin heti, sillä auto jäi riviin muiden kanssa |
RAV4:n jälkeen Avensiksen sisustus näytti tyylitellyltä ja eurooppalaiselta. Penkin tuki pitkille jaloille oli lyhyen tuntuinen, mutta en päässyt testaamaan miten se pitkässä ajossa toimisi, sillä hyvin nopeasti kävi selväksi, että ajamassani Anjoviksessa ei ollut kaikki kunnossa. Risteykseen tullessa ehdin hetken ihmetellä vaeltelevaa kierroslukumittaria ennen kuin minua rupesi hävettämään istua kuskin paikalla. Kytkin pohjassa kierrokset seilasivat 800 ja 2500 välillä satunnaisen tuntuisesti ja ainoa konsti pidätellä moottoria hirnumasta olikin jarruttaa menoa kytkimen luistatuksella.
Päätin koeajoni lyhyeen ja palautin auton liikkeeseen. Sen verran mukavan tuntuinen auto kuitenkin oli, että sitä pitänee mennä ajamaan uudestaan, jos saataville tulee dieselmoottorilla varustettu versio.
179. Toyota RAV4
179.
Valmistaja: Toyota
Malli: RAV4
Vuosimalli: 2014
Moottori: 2.0 Valvematic
Vaihteisto: automaatti 6 spd
Kutsuttakoon sitä downshiftingiksi autotermeillä tai ihan vaan varovaisuudeksi, niin kuitenkin minulle on herännyt vahva ajatus, että autoni olisi vaihdettava pienempään ja edullisempaan versioon.
Siinä hengessä marssinkin paikalliseen Toyota- myymälään halutessani testata paria Toyotaa. Kun nelivedosta luopuminen on melkein se kipein asia, niin ensiksi otinkin ajoon melkein nelivedon, eli RAV4:n.
RAV4 on uudistunut ihan äskettäin ja tuosta johtuen näyttääkin uudelta ja hetkittäin jopa hyvältä, vaikka Toyotan muotoiluvalinnat eivät minua ole juuri miellyttäneet poislukien GT86. Minun koeajoautossa oli 2-litrainen bensakone ja 6-lovinen automaattiaski.
Moottori on pienillä kierroksilla äänetön ja vaihteisto toimii nätisti, jos ne saa pysymään päällä. Varmaan käyttäjästä johtuvaa, mutta minä pari kertaa stiflasin pakkia laittaessani. Kovalla kiihdytyksellä hiljainenkin moottori ulvoo, niinkuin vain Toyota voi ulvoa - ei miehekkäästi, mutta sitkeästi. Rengasmelu on kohtuullista, mutta epätasaisella asfaltilla sisälle kantatui omituista rallatusta ja meno tuntui melkein siltä, kuin renkaissa olisi ollut soikeutta. Laitoin tuon kuitenkin huonon tien piikkiin, koska se ei ollut jatkuvaa.
Jos ohjaus on miellyttävän kevyt parkkipaikoilla pyöriessä, niin maantieajossa se on liiankin kevyt, eli dynamiikka puuttuu. Pienellä ohjausliikkeellä auton saa heittelehtimään voimakkaasti, jos ei ole varovainen. Sisustusta voisi kuvailla pelkistetyn toimivaksi, sillä se ei herättänyt ainakaan minussa suuria tunteita, mutta kaikki oli kuitenkin kohdallaan.
Kaikenkaikkiaan RAV4 oli kuitenkin positiivinen yllätys. Esim. Honda CR-V:n verrattuna RAV4 tuntui isommalta mitä on ja miellytävän jämäkältä.
Valmistaja: Toyota
Malli: RAV4
Vuosimalli: 2014
Moottori: 2.0 Valvematic
Vaihteisto: automaatti 6 spd
Kutsuttakoon sitä downshiftingiksi autotermeillä tai ihan vaan varovaisuudeksi, niin kuitenkin minulle on herännyt vahva ajatus, että autoni olisi vaihdettava pienempään ja edullisempaan versioon.
Siinä hengessä marssinkin paikalliseen Toyota- myymälään halutessani testata paria Toyotaa. Kun nelivedosta luopuminen on melkein se kipein asia, niin ensiksi otinkin ajoon melkein nelivedon, eli RAV4:n.
RAV4 on uudistunut ihan äskettäin ja tuosta johtuen näyttääkin uudelta ja hetkittäin jopa hyvältä, vaikka Toyotan muotoiluvalinnat eivät minua ole juuri miellyttäneet poislukien GT86. Minun koeajoautossa oli 2-litrainen bensakone ja 6-lovinen automaattiaski.
Moottori on pienillä kierroksilla äänetön ja vaihteisto toimii nätisti, jos ne saa pysymään päällä. Varmaan käyttäjästä johtuvaa, mutta minä pari kertaa stiflasin pakkia laittaessani. Kovalla kiihdytyksellä hiljainenkin moottori ulvoo, niinkuin vain Toyota voi ulvoa - ei miehekkäästi, mutta sitkeästi. Rengasmelu on kohtuullista, mutta epätasaisella asfaltilla sisälle kantatui omituista rallatusta ja meno tuntui melkein siltä, kuin renkaissa olisi ollut soikeutta. Laitoin tuon kuitenkin huonon tien piikkiin, koska se ei ollut jatkuvaa.Jos ohjaus on miellyttävän kevyt parkkipaikoilla pyöriessä, niin maantieajossa se on liiankin kevyt, eli dynamiikka puuttuu. Pienellä ohjausliikkeellä auton saa heittelehtimään voimakkaasti, jos ei ole varovainen. Sisustusta voisi kuvailla pelkistetyn toimivaksi, sillä se ei herättänyt ainakaan minussa suuria tunteita, mutta kaikki oli kuitenkin kohdallaan.
Kaikenkaikkiaan RAV4 oli kuitenkin positiivinen yllätys. Esim. Honda CR-V:n verrattuna RAV4 tuntui isommalta mitä on ja miellytävän jämäkältä.
tiistai 15. heinäkuuta 2014
178. Audi Q5 beefed up
178.
Valmistaja: Audi
Malli: Q5
Vuosimalli: 2014
Moottori: 2.0TDI (140kW)
Vaihteisto:DSG
Oma Q5 täyttää ensi talvena jo 3 vuotta ja tämä on varmasti tiedossa myös sen myyneessä liikkeessä, joten kun heille tuli ajoon uusin versio samasta kärrystä, niin sain soiton ja kutsun kokeilemaan kevyesti uudistettua Q5.
Muutokset on hillittyjä kaikinpuolin. Moottorista on puristettu 13 pollea lisää ja väännöksiä vissiin 50Nm lisää, eli lukemat ovat jo 190hv ja 400Nm. Piristymisen huomaa liikkeelle lähdössä, joka tuntui hieman ripeämmältä, mutta ero on kuitenkin niin pieni, että se saattaa johtua ihan yleisestä uuden auton tunnusta. Tein muutaman ohituksen moottoritiellä eri nopeuksista ja noissa tilanteissa en huomannut lisätehojen vaikutusta, vaikka odotin lisäväännön tuntuvan jossain. Ehkä kello kertoisi toisin. Moottori kuulostaa myös marginaalisesti hiljaisemmalta, mutta muuten ajomelu on identtinen oman koslani kanssa.
Sisätiloissa muutoksia on tullut hieman esim. ohjauspyörän viiksien muotoihin, multimedianäytön näkymiin ja penkinlämmittimien ohjauksiin. Kun vanhemmassa autossa säätää ilmastoinnin asetuksia, niin se varaa koko näytön säätöjen näyttämiseen, mutta uudessa softaversiossa säädöt näkyvät pienemmässä ikkunassa samassa näytössä. Penkin lämmitys säädetään vanhemmassa versiossa 6-portaisesti näytön kautta, mutta uudessa 3-portaisesti nappulaa painamalla.
Kaikista ärsyttävin uudistus oli varoitusääni, joka huusi korvaan, jos auto on käynnissä ja ovi avataan. Vaikka vaihde on P-asennossa ja käsijarru päällä, niin oven avaaminen aiheuttaa silti ärsyttävän piippaavan äänen ja viestin näyttöön, notta auto tulisi sammuttaa. Täydellisen turha ja idioottimainen hälytys.
Muutokset olivat vielä tässä vaiheessa niin pieniä verrattuna omaan autooni, että minussa ei herännyt suuria himoja vaihtaa autoa. Ei se varmaan olisi mahdollistakaan, joten hyvä niin :-)
Valmistaja: Audi
Malli: Q5
Vuosimalli: 2014
Moottori: 2.0TDI (140kW)
Vaihteisto:DSG
Oma Q5 täyttää ensi talvena jo 3 vuotta ja tämä on varmasti tiedossa myös sen myyneessä liikkeessä, joten kun heille tuli ajoon uusin versio samasta kärrystä, niin sain soiton ja kutsun kokeilemaan kevyesti uudistettua Q5.
Muutokset on hillittyjä kaikinpuolin. Moottorista on puristettu 13 pollea lisää ja väännöksiä vissiin 50Nm lisää, eli lukemat ovat jo 190hv ja 400Nm. Piristymisen huomaa liikkeelle lähdössä, joka tuntui hieman ripeämmältä, mutta ero on kuitenkin niin pieni, että se saattaa johtua ihan yleisestä uuden auton tunnusta. Tein muutaman ohituksen moottoritiellä eri nopeuksista ja noissa tilanteissa en huomannut lisätehojen vaikutusta, vaikka odotin lisäväännön tuntuvan jossain. Ehkä kello kertoisi toisin. Moottori kuulostaa myös marginaalisesti hiljaisemmalta, mutta muuten ajomelu on identtinen oman koslani kanssa.
Sisätiloissa muutoksia on tullut hieman esim. ohjauspyörän viiksien muotoihin, multimedianäytön näkymiin ja penkinlämmittimien ohjauksiin. Kun vanhemmassa autossa säätää ilmastoinnin asetuksia, niin se varaa koko näytön säätöjen näyttämiseen, mutta uudessa softaversiossa säädöt näkyvät pienemmässä ikkunassa samassa näytössä. Penkin lämmitys säädetään vanhemmassa versiossa 6-portaisesti näytön kautta, mutta uudessa 3-portaisesti nappulaa painamalla.
Kaikista ärsyttävin uudistus oli varoitusääni, joka huusi korvaan, jos auto on käynnissä ja ovi avataan. Vaikka vaihde on P-asennossa ja käsijarru päällä, niin oven avaaminen aiheuttaa silti ärsyttävän piippaavan äänen ja viestin näyttöön, notta auto tulisi sammuttaa. Täydellisen turha ja idioottimainen hälytys.
Muutokset olivat vielä tässä vaiheessa niin pieniä verrattuna omaan autooni, että minussa ei herännyt suuria himoja vaihtaa autoa. Ei se varmaan olisi mahdollistakaan, joten hyvä niin :-)
tiistai 3. kesäkuuta 2014
177. Mercedes-Benz Vito
177.
Valmistaja: Mercedes-Benz
Malli: Vito
Vuosimalli: 20xx?
Moottori: ??
Vaihteisto: manuaali
Kuukaudet on vierähtäneet kiireisenä, eikä mitään uutta ole lisätä tähän listaan. Pari viikkoa sitten tuli kuitenkin ajettua vanhempi Mersun Vitoiksmän.
Ajoasennon etsiminen oli hieman työlästä, kun mitään säätöjä ei ole mihinkään suuntaan, mutta kun itsensä saa säädettyä ryhtipenkkiin, niin kyllä siinä viihtyy. Vasemmalle jalalle ei oikein ole kunnon tilaa kytkimen ja vissiin etuptörän kotelon aiheuttaman kummun välissä.
Menohaluja Vitosta löytyy, vaikka nyt en muistakaan mikä moottori autossa oli. Kun kaasua kunnolla polkaisee, niin kyydissä olevat tavarat liikkuvat hetken eteenpäin vähemmän kuin itse auto, sillä ne tippuvat kojelaudalta ja valuvat perätilassa kohti takaovea.
Ajettavuus on jopa henkilöautomainen, eli pidempikin päristely maantiellä onnistuu varmasti ilman ongelmia. Minä otin puolessa matkassa kyytiin 600kg kuorman, mutta ei sitä käytännössä juuri edes huomannut. Ehkä kiihtyminen oli hieman hillitympää ja jarruttaessa tuntui, että painoa on enemmän pysäytettävänä, mutta ajossa ylimääräistä 600kg ei huomannut mitenkään.
Valmistaja: Mercedes-Benz
Malli: Vito
Vuosimalli: 20xx?
Moottori: ??
Vaihteisto: manuaali
Kuukaudet on vierähtäneet kiireisenä, eikä mitään uutta ole lisätä tähän listaan. Pari viikkoa sitten tuli kuitenkin ajettua vanhempi Mersun Vitoiksmän.
Ajoasennon etsiminen oli hieman työlästä, kun mitään säätöjä ei ole mihinkään suuntaan, mutta kun itsensä saa säädettyä ryhtipenkkiin, niin kyllä siinä viihtyy. Vasemmalle jalalle ei oikein ole kunnon tilaa kytkimen ja vissiin etuptörän kotelon aiheuttaman kummun välissä.
Menohaluja Vitosta löytyy, vaikka nyt en muistakaan mikä moottori autossa oli. Kun kaasua kunnolla polkaisee, niin kyydissä olevat tavarat liikkuvat hetken eteenpäin vähemmän kuin itse auto, sillä ne tippuvat kojelaudalta ja valuvat perätilassa kohti takaovea.
Ajettavuus on jopa henkilöautomainen, eli pidempikin päristely maantiellä onnistuu varmasti ilman ongelmia. Minä otin puolessa matkassa kyytiin 600kg kuorman, mutta ei sitä käytännössä juuri edes huomannut. Ehkä kiihtyminen oli hieman hillitympää ja jarruttaessa tuntui, että painoa on enemmän pysäytettävänä, mutta ajossa ylimääräistä 600kg ei huomannut mitenkään.
maanantai 17. helmikuuta 2014
176. Volkswagen Golf Variant 1.4TSI
176.
Valmistaja: Volkswagen
Malli: Golf
Vuosimalli: 2012
Moottori: 1.4 TSI
Vaihteisto: manuaali
Yleensä, kun olen vienyt auton huoltoon, niin olen saanut liikkeestä lainaan Audin, joka käsittääkseni pyritään vielä toimittamaan nelivetona niille asiakkaille, joilla on neliveto. Epäilen kyllä, että tuo etu kuihtuu pois, kunhan oma autoni vanhenee ja saattaa ollakin jo kuihtunut, kun saksalaistyylinen 2 vuoden takuuaika on päättynyt. Eilen sain kuitenkin hieman kiireessä alleni erään Suomen myydyimmistä autoista, eli farmari Golfin, eli Golf Variant 1.4TSI.
Olen ajanut Golfilla ennenkin ja muistelin sen olevan oikein hyvä ajokki, mutta olin kyllä yllättynyt miten pieneltä kopperolta Golf tuntui, kun ahtauduin penkkiin. Voisi sanoa, että kuskin penkissä on hyvä sivuttaistuki, sillä tuntui, että se suorastaa puristi selästä. Epäilen kuitenkin, että pidemmällä matkalla tuo tiukka halaus kävisi vaivaamaan herkkäselkäisiä vanhuksia, kuten minä. Toinen kohta, joka pitkällä matkalla todennäköiseti aiheuttaisi ylimääräistä liikehdintää penkillä on lyhyt istuinosa, jolloin penkin reuna jää painamaan takareisiin.
Ajossa Golf ei tunnu pieneltä muuten kuin äänimaailmansa puolesta. Nastojen rallattelu ja rengasmelu muutenkin kaikuu farmarin kopassa melko kovana, mutta toisaalta moottorin äänet jäävät lähes kuulumattomiin. Ohjaus on pikkuautomaisen kevyt, mutta vaikka rattia tempookin vauhdissa, niin auto käyttäytyy hillitysti ja pysyy hyvin kuosissa. Vaihteisto ja kytkin olivat myös oikein hyvät ja jo hieman automaattiin tottuneelle tuotti suurta iloa hämmentää keppiä ja etenkin vaihtaa moottorijarrutuksella alaspäin risteykseen tullessa.
Muistin Golfin isomman auton tuntuisemmaksi, mutta nyt se tuntui yllättävän paljon pieneltä Toyota Corollalta. Ehkä syynä on se, että huomasin ajaneeni viimeksi Golf GTI:tä ja se on kyllä täysin eri auto kuin karvalakkimallinen veljensä.
Valmistaja: Volkswagen
Malli: Golf
Vuosimalli: 2012
Moottori: 1.4 TSI
Vaihteisto: manuaali
Yleensä, kun olen vienyt auton huoltoon, niin olen saanut liikkeestä lainaan Audin, joka käsittääkseni pyritään vielä toimittamaan nelivetona niille asiakkaille, joilla on neliveto. Epäilen kyllä, että tuo etu kuihtuu pois, kunhan oma autoni vanhenee ja saattaa ollakin jo kuihtunut, kun saksalaistyylinen 2 vuoden takuuaika on päättynyt. Eilen sain kuitenkin hieman kiireessä alleni erään Suomen myydyimmistä autoista, eli farmari Golfin, eli Golf Variant 1.4TSI.
Olen ajanut Golfilla ennenkin ja muistelin sen olevan oikein hyvä ajokki, mutta olin kyllä yllättynyt miten pieneltä kopperolta Golf tuntui, kun ahtauduin penkkiin. Voisi sanoa, että kuskin penkissä on hyvä sivuttaistuki, sillä tuntui, että se suorastaa puristi selästä. Epäilen kuitenkin, että pidemmällä matkalla tuo tiukka halaus kävisi vaivaamaan herkkäselkäisiä vanhuksia, kuten minä. Toinen kohta, joka pitkällä matkalla todennäköiseti aiheuttaisi ylimääräistä liikehdintää penkillä on lyhyt istuinosa, jolloin penkin reuna jää painamaan takareisiin.
Ajossa Golf ei tunnu pieneltä muuten kuin äänimaailmansa puolesta. Nastojen rallattelu ja rengasmelu muutenkin kaikuu farmarin kopassa melko kovana, mutta toisaalta moottorin äänet jäävät lähes kuulumattomiin. Ohjaus on pikkuautomaisen kevyt, mutta vaikka rattia tempookin vauhdissa, niin auto käyttäytyy hillitysti ja pysyy hyvin kuosissa. Vaihteisto ja kytkin olivat myös oikein hyvät ja jo hieman automaattiin tottuneelle tuotti suurta iloa hämmentää keppiä ja etenkin vaihtaa moottorijarrutuksella alaspäin risteykseen tullessa.
Muistin Golfin isomman auton tuntuisemmaksi, mutta nyt se tuntui yllättävän paljon pieneltä Toyota Corollalta. Ehkä syynä on se, että huomasin ajaneeni viimeksi Golf GTI:tä ja se on kyllä täysin eri auto kuin karvalakkimallinen veljensä.
maanantai 3. helmikuuta 2014
175. Toyota Auris
175.
Valmistaja: Toyota
Malli: Auris
Vuosimalli: 2013
Moottori: 1.4 diesel
Vaihteisto:manuaali
Vuokra-auto Ruotsissa voi näköjään olla jotain muutakin kuin Volvo, sillä sain Avisilla alleni 25000 km vanhan Toyotan. Olen ajanut Auriksen edeltäjällä, eli hatchback Corollalla paljonkin, mutta Auris on jäänyt testaamatta, joten olin jopa kevyesti innoissani päästessäni Auriksen rattiin.
Helppo oli nopeasti huomata, että Auris on askel isompaan suuntaan Corollasta. En tiedä onko mitoissa mitään eroa oikeasti, mutta Auris vaikuttaa isommalta autolta. Sisällä on hyvät tilat ja vaikka ratti onkin lähes pelottavan muhkea, niin siitä saa hyvän otteen varttia vaille kolme. Suurin parannus Corollaan on mielestäni kytkin, joka Corollassa äkkinäiselle tuntuu lähinnä binääriseltä kytkimen liikkeen ollessa pari senttiä. Corollalla en onnistu lähtemään liikkelle ilman noloa kierrosten nostoa, kun en yhtään tiedä milloin kytkin ottaa kiinni. Auriksessa on selkeästi pidempi ja dynaaminen kytkin, jolla liikkeelle lähtö on helppoa kuin heinän teko.
1.4-litrainen diesel tuntuu miellyttävältä vielä kaupunkinopeuksissa, kun tehoja tuntuu riittävän oikeissa nopeuksissa, mutta moottoritiellä tehot uupuvat. Suurinta, eli 6. vaihdetta ei voi käyttää vielä 80 km/h vauhdissa, vaan tietokone ilmoittaa, että pitää vaihtaa pienemmälle. Vääntöä ei tunnu löytyvän niinkuin dieselistä olettaisi löytyvän.
Ajamassani Auriksessa oli avaimeton käynnistys, eli avaimenperämäistä avainta ei tarvinnut työntää mihinkään, vaan se riittää, että avain on autossa mukana. Keskikonsolissa on kosketusnäyttö, joka toimi hienosti, mutta en päässyt yhdellä reissulla valikkorakenteesta oikein selville, joten toimintojen löytäminen oli hieman työlästä.
Auris on selkeä parannus Corollaan, mutta kyllä parantamisen varaa kuitenkin jää. Ajomelut nastarenkailla asfalttitiellä on kovat ja keskustelu autossa on melkein huutamista. Meno on kuitenkin tasaista ja kokoansa isomman tuntuista.
Valmistaja: Toyota
Malli: Auris
Vuosimalli: 2013
Moottori: 1.4 diesel
Vaihteisto:manuaali
Vuokra-auto Ruotsissa voi näköjään olla jotain muutakin kuin Volvo, sillä sain Avisilla alleni 25000 km vanhan Toyotan. Olen ajanut Auriksen edeltäjällä, eli hatchback Corollalla paljonkin, mutta Auris on jäänyt testaamatta, joten olin jopa kevyesti innoissani päästessäni Auriksen rattiin.
Helppo oli nopeasti huomata, että Auris on askel isompaan suuntaan Corollasta. En tiedä onko mitoissa mitään eroa oikeasti, mutta Auris vaikuttaa isommalta autolta. Sisällä on hyvät tilat ja vaikka ratti onkin lähes pelottavan muhkea, niin siitä saa hyvän otteen varttia vaille kolme. Suurin parannus Corollaan on mielestäni kytkin, joka Corollassa äkkinäiselle tuntuu lähinnä binääriseltä kytkimen liikkeen ollessa pari senttiä. Corollalla en onnistu lähtemään liikkelle ilman noloa kierrosten nostoa, kun en yhtään tiedä milloin kytkin ottaa kiinni. Auriksessa on selkeästi pidempi ja dynaaminen kytkin, jolla liikkeelle lähtö on helppoa kuin heinän teko.
1.4-litrainen diesel tuntuu miellyttävältä vielä kaupunkinopeuksissa, kun tehoja tuntuu riittävän oikeissa nopeuksissa, mutta moottoritiellä tehot uupuvat. Suurinta, eli 6. vaihdetta ei voi käyttää vielä 80 km/h vauhdissa, vaan tietokone ilmoittaa, että pitää vaihtaa pienemmälle. Vääntöä ei tunnu löytyvän niinkuin dieselistä olettaisi löytyvän.
Ajamassani Auriksessa oli avaimeton käynnistys, eli avaimenperämäistä avainta ei tarvinnut työntää mihinkään, vaan se riittää, että avain on autossa mukana. Keskikonsolissa on kosketusnäyttö, joka toimi hienosti, mutta en päässyt yhdellä reissulla valikkorakenteesta oikein selville, joten toimintojen löytäminen oli hieman työlästä.
Auris on selkeä parannus Corollaan, mutta kyllä parantamisen varaa kuitenkin jää. Ajomelut nastarenkailla asfalttitiellä on kovat ja keskustelu autossa on melkein huutamista. Meno on kuitenkin tasaista ja kokoansa isomman tuntuista.
tiistai 21. tammikuuta 2014
171. - 174. Bayerische Motoren Werke tarjoaa ajamisen iloa
BMW saapui kaupunkiin xDrive-kiertueellaan, kun Volvo viikonloppuna kierteli AWD-malleillaan ja huomenna on Audin vuoro tehdä quattro Tour. Mersu varmaan vielä tekee 4Matic-kiertueensa, niin silloin kaikki ns. premium-merkit ovat apinoineet Audin alkuperäistä ideaa quattro Tourista.
171.
Valmistaja: BMW
Malli: X3 30d
Vuosimalli: 2013
Moottori: 3.0 diesel
Vaihteisto: automaatti
Olen aiemmin ajanut 2-litraisen dieselin X3:n kuorissa ja se oli hyvä auto, mutta ei niin hyvä, että olisin siihen ottanut velkaa. Nyt oli vuorossa käsittääkseni uudistettu X3 3-litraisella dieselillä ja jos haluaisin karrikoida todella rankastai, niin toteaisin, että olipas upea moottori autossa.
Oli X3 kuitenkin hieman muutakin, kuin pelkkä moottori. Alla oli nastarenkaat, niin en voinut koeajoautoa verrata oikein omaan autoon, joka on kitkoilla hiljainen. Nastat rallatteli oikein tosissaan X3:ssa ja tiedän sen olevan vain harhaa, mutta kun kuulen nastojen raapivan asfalttia, niin minusta tuntuu, että renkaat ovat silloin liukkaammat kuin kitkarenkat, jotka nekin varmasti sutivat, mutta eivät pidä ääntä.
Ohjaus on saksalaisen jämäkkä, jopa hieman raskaanoloinen, mutta tunto on erittäin hyvä Alusta on pehmeännän tuntuinen kuin esim. omassa Q5:ssa ja se syö pienet töyssyt hyvin. Moottori on kuitenkin parasta antia, sillä se vääntää todella hyvin ja teho tuntuu olevan saatavilla millä kierrosluvulla tahansa.
Ajon alussa koitin pari minuuttia saada ajoasentoni hyväksi, mutta en onnistunut siinä. Penkki ei noussut ja vaikka istuinosaa saikin jatkettua, niin jatkoa ei saanut nostettua tukemaan reisiä. Rattiakaan en onnistunut siirtämään, mutta se varmaan vain oli taitamattomuutta. Ajon jälkeen kuulin, että penkki kyllä nousee, mutta ratista pitää ottaa kiinni ja nostaa siten kannikoitaan kuin ilmaa päästääkseen, että penkki jaksaa nousta. Tekisi mieleni kysyä, että mitä vikaa on perinteisessä pumpussa, jolla penkin saa ylös, vaikka sillä istutaan täydellä painolla?
172.
Valmistaja: BMW
Malli: 328iA Gran Turismo xDrive
Vuosimalli: 2013
Moottori: 2.0 turbo
Vaihteisto: automaatti
Gran Turismo on minun mielessä autopelin nimi, mutta ulkonäöltää 328iA Gran Turismo on lievästi houkutteleva, vaikka se ei oikein osaakaan päättää, että onko se farmari, coupe vai jotain muuta. Lähemmän tarkastelun jälkeen se on jotain muuta, eikä oikein hyvä siinä.
Katumaasturien jälkeen Gran Turismoon laskeudutaan alas istumaan, mutta penkki on välittömästi hyvä, eikä säätöjä tarvitse tehdä muuta kuin vetää penkki pitkille jaloille sopivan matkan päähän ratista. Sporttiseen olemukseen varmaan lisäksi oli laitettu sähköinen ristiselän tuen säätö, joka toimi kuten Audissa, mutta myös ns. selän halajaa, eli sähkömoottoreilla kääntyvät sivuttaistuet selälle. Jostain omituisesta syystä autossa oli perinteinen käsijarru, vaikka se olikin automaati. Käsijarru jää ison kyynärtuen taakse piiloon ja sitä operoidakseen täytyy vääntää käsi olkavartta myöten epämiellytävään asentoon.
Oletin, että autossa olisi BMW:n upea suora kuutonen pellin alla, mutta sielläpä lymyileekin 2-litrainen turbokone. Tehoja on kuristetu 245 hevoista ja vääntöä 350 Nm ja noilla luvuilla kyllä pitäisi irrota iloa, mutta jotenkin minä en onnistunut siinä. Syynä saattaa olla liika autoilu dieseleillä ja niiden väännöllä. Bensakoneen kierrättäminen tuntui äkkiseltään ikäänkuin turhalta. Miksi kiertää niin korkealle, jos vähemmälläkin pääsisi? Kun maantienopeudesta haluaa ohitella äkäisemmin, niin vaihteita putoaa ainakin kaksi alas ja kierrokset hyppäävät hurjiin lukemiin. Vaikka numeroiden mukaan 328iA on sekunninkymmenyksen nopeampi kiihtymään nollasta sataan kuin ensin ajamani X3 30d, niin X3 tuntuu käytännössä nopeammalta.
Jos jättää huomiotta huonosti sijoitetun käsijarrun, niin kyynärtuki on kyllä juuri siinä missä sen pitääkin ja voin kuvitella, että moottoritiellä kruisaaminen Gran Turismolla on hyvin miellyttävää hyvän ajoasennon tuudittamana. Moottoritie onkin varmasti ominaisempi paikka autolle, koska jousitus on jäykänpuoleinen ja routapatteja täynnä olevalla parkkipaikalla käännellessä auto tuntuu hyppivän pateista.
Nastojen rallattelu kuuluu sisälle samalla tavalla kuin X3:ssa mutta lisäksi alustasta tuntui lähtevän outo kumina, jota en oikein osannut yhdistää mihinkään. Se kuitenkin kuului sisälle heti kaupunkinopeuksista lähtien.
173.
Valmistaja: BMW
Malli: X5M 50d
Vuosimalli: 2013
Moottori: 3.0 diesel
Vaihteisto: automaatti
X5M 50d on jo hieman eri luoka auto, kuin kolmossarjalaiset ennen sitä. Istuimessa on vain sähkösäätöjä ja niiden kanssa vekslatessa menee muutama minuutti, mutta ajoasento kyllä löytyy ja istuin on eriomainen. Ratissa on nähtävästi joku automatiikka helpottamaan kulkua autoon ja pois ja se nousee, kun auton sammuttaa ja laskee, kun autoon istuu. Ongelmana oli, että se laski hieman liikaa, enkä löytänyt ohjainta, jolla olisin saanut ratin pois osittain mittariston edestä. Tuo on kyllä varmasti säädettävissä, mutta mistä?
Välittömästi liikkeelle lähtiessä on selvää, että X5 on kertaluokkaa hiljaisempi ajokki kuin X3 tai 3-sarjan GT. Moottorista lähtee kyllä mukava murina ja mallimerkinnän mukaan sitä saattaisi helpostikin luulla isoksi 5-litraiseksi. Pellin alla on kuitenkin 3-litrainen dieselkone, jonka seurana on kaksi turboa ja sisälle kuuluva ääni tulee auton kaiuttimista. Tehoa koneesta on puristettu 381 hevoista ja vaatimattomat 740 väännöstä ja ne kyllä huomaa. Teho ei tunnu ehkä ihan niin välittömältä kuin X3:ssa saman koneen laiskemmassa versiossa, mutta ero on varmaan enemmän tuntumassa. Kun tehoihin pääsee käsiksi, niin yli kaksitonninen auto liikahtaa hyvin vaivattomasti ja etenkin näin talvisen liukkaalla säällä kiemurtelua on havaittavissa, kun kaikki renkaat tavoittelevat pitoa siirtääkseen tehon tiehen.
X5:n massa aiheuttaa sen, että vaikka mittari kertoo auton liikkuvan lujaa ja kiihtyvän lujaa, niin liikkeet tuntuvat huomaamattomilta ja rauhallisilta. Se vaatii ajajalta tarkkaivaisuutta etenkin, kun sitä vauhtia pitäisi hidastaa. M-alusta on kyllä niin tukeva, että en epäile etteikö auto kesällä käyttäytyisi kuin pienempi henkilöauto. Ohjaus on jälleen kerran jämäkkä, mutta tuntuma tiehen on ohuempi kuin esim. X3:ssa. Todellisuus on eristetty auton ulkopuolelle ja sisälle tulee vain se mitä sinne halutaan tuoda, kuten
ne kaiuttumien toistamat teennäiset moottoriäänet.
Alusta on jäykempi kuin X3:ssa ja pienet pomput tuntuvat enemmän, mutta eivät kuitenkaan häiritsevästi.
Erittäin mukava auto, jolla epäilemättä ajaisi pitkän pätkän nauttien koko ajan, vaikka tie olisi välillä hieman huonompi tai olematonkin.
174.
Valmistaja: BMW
Malli: M550d Touring xDrive
Vuosimalli: 2013
Moottori: 3.0 diesel
Vaihteisto: automaatti
Viimeinen kiertueen autoista, jonka testasin oli jo lähtökohtasesti semmoinen, mistä en ole juuri kiinnostunut, mutta jos testattavissa on 318 hevosvoimaa ja 740 Nm vääntöä jonkun toisen polttoainelaskulla, niin sille ei sanota ei. M550d Touring on BMW 5-sarjan farmari, jonka pellin alla on sama kone kuin edellä mainitusssa X5:ssa. Samaan tapaan kuin X5:ssa myös moottorin äänimaailma sisätiloissa on keinotekoinen, mutta sellaisenaan hyvin miellyttävä.
Istuimelle laskeudutaan taas alas, mutta ajoasento kyllä löytyy hyvästä penkistä nopeasti. Yksi muitakin malleja yhdistävä tekijä on erittäin tehokkaat penkinlämmittimet. Pykäliä on kolme ja jos tehokkaimman laittaa päälle ensin, niin persusta polttelee parin minuutin päästä eikä se helpota vaikka tehoja pienentäisikin, vaan lämmitys on pakko laittaa pois.
Mittaristo on M550d:ssä täysin elektroninen ja nopeusmittarin neula heilahtaa vain, jos pikselit näytöllä tahtoo niin. Ei se varsinaisesti häirinnyt, mutta olin kuitenkin huomaavina kierroslukumittarin viisarin tarkkuuden kärsivän, jos kaasun painoi pohjaan ja kierrosluuvut heittelivät nopeasti.
Ohjaus on samanlainen kuin muissakin ja auto menee kuin raiteilla hyvin vakaasti moottoritiellä. Ohjauksessa on hieman raskas tuntu, ei liikaa, mutta kuitenkin. Silti sitä saa veivata edestakas reilustikin vauhdissa, eikä auto tee mitään epävarmuutta aiheuttavia liikkeitä. Alusta on M-sarjamaisen jäykkä ja varmasti luo tuota vakautta ajoon. Patikkoisella parkkipaikalla auto kyllä sitten pomppii kuin Plaston muovirekka asfaltilla, joten pitkää nimismiehen kiharaa en välttämättä haluaisi autolla ajaa.
Tehoja on vähintään riittävästi ja vääntöä vielä hieman enemmän. Kitkarenkailla varustettuna auto oli myös hiljaisempi kuin esim. X5 nastarenkailla, mutta jäisellä tiellä pito oli myös heikompi. Teho on kyllä saatavilla juuri niinkuin haluaa, että renkaat eivät sudi, jos niin ei halua, mutta jos niin kuitenkin haluaa tehdä, niin luistoneston voi kytkeä osittain tai kokonaan pois, kuten kaikista koeajetuista autoista. Jo osittainen poiskytkentä mahdollistaa leikkimisen ja takavetomaisen käytöksen
171.
Valmistaja: BMW
Malli: X3 30d
Vuosimalli: 2013
Moottori: 3.0 diesel
Vaihteisto: automaatti
Olen aiemmin ajanut 2-litraisen dieselin X3:n kuorissa ja se oli hyvä auto, mutta ei niin hyvä, että olisin siihen ottanut velkaa. Nyt oli vuorossa käsittääkseni uudistettu X3 3-litraisella dieselillä ja jos haluaisin karrikoida todella rankastai, niin toteaisin, että olipas upea moottori autossa.
Oli X3 kuitenkin hieman muutakin, kuin pelkkä moottori. Alla oli nastarenkaat, niin en voinut koeajoautoa verrata oikein omaan autoon, joka on kitkoilla hiljainen. Nastat rallatteli oikein tosissaan X3:ssa ja tiedän sen olevan vain harhaa, mutta kun kuulen nastojen raapivan asfalttia, niin minusta tuntuu, että renkaat ovat silloin liukkaammat kuin kitkarenkat, jotka nekin varmasti sutivat, mutta eivät pidä ääntä.
Ohjaus on saksalaisen jämäkkä, jopa hieman raskaanoloinen, mutta tunto on erittäin hyvä Alusta on pehmeännän tuntuinen kuin esim. omassa Q5:ssa ja se syö pienet töyssyt hyvin. Moottori on kuitenkin parasta antia, sillä se vääntää todella hyvin ja teho tuntuu olevan saatavilla millä kierrosluvulla tahansa.
Ajon alussa koitin pari minuuttia saada ajoasentoni hyväksi, mutta en onnistunut siinä. Penkki ei noussut ja vaikka istuinosaa saikin jatkettua, niin jatkoa ei saanut nostettua tukemaan reisiä. Rattiakaan en onnistunut siirtämään, mutta se varmaan vain oli taitamattomuutta. Ajon jälkeen kuulin, että penkki kyllä nousee, mutta ratista pitää ottaa kiinni ja nostaa siten kannikoitaan kuin ilmaa päästääkseen, että penkki jaksaa nousta. Tekisi mieleni kysyä, että mitä vikaa on perinteisessä pumpussa, jolla penkin saa ylös, vaikka sillä istutaan täydellä painolla?
172.
Valmistaja: BMW
Malli: 328iA Gran Turismo xDrive
Vuosimalli: 2013
Moottori: 2.0 turbo
Vaihteisto: automaatti
Gran Turismo on minun mielessä autopelin nimi, mutta ulkonäöltää 328iA Gran Turismo on lievästi houkutteleva, vaikka se ei oikein osaakaan päättää, että onko se farmari, coupe vai jotain muuta. Lähemmän tarkastelun jälkeen se on jotain muuta, eikä oikein hyvä siinä.
Katumaasturien jälkeen Gran Turismoon laskeudutaan alas istumaan, mutta penkki on välittömästi hyvä, eikä säätöjä tarvitse tehdä muuta kuin vetää penkki pitkille jaloille sopivan matkan päähän ratista. Sporttiseen olemukseen varmaan lisäksi oli laitettu sähköinen ristiselän tuen säätö, joka toimi kuten Audissa, mutta myös ns. selän halajaa, eli sähkömoottoreilla kääntyvät sivuttaistuet selälle. Jostain omituisesta syystä autossa oli perinteinen käsijarru, vaikka se olikin automaati. Käsijarru jää ison kyynärtuen taakse piiloon ja sitä operoidakseen täytyy vääntää käsi olkavartta myöten epämiellytävään asentoon.
Oletin, että autossa olisi BMW:n upea suora kuutonen pellin alla, mutta sielläpä lymyileekin 2-litrainen turbokone. Tehoja on kuristetu 245 hevoista ja vääntöä 350 Nm ja noilla luvuilla kyllä pitäisi irrota iloa, mutta jotenkin minä en onnistunut siinä. Syynä saattaa olla liika autoilu dieseleillä ja niiden väännöllä. Bensakoneen kierrättäminen tuntui äkkiseltään ikäänkuin turhalta. Miksi kiertää niin korkealle, jos vähemmälläkin pääsisi? Kun maantienopeudesta haluaa ohitella äkäisemmin, niin vaihteita putoaa ainakin kaksi alas ja kierrokset hyppäävät hurjiin lukemiin. Vaikka numeroiden mukaan 328iA on sekunninkymmenyksen nopeampi kiihtymään nollasta sataan kuin ensin ajamani X3 30d, niin X3 tuntuu käytännössä nopeammalta.
Jos jättää huomiotta huonosti sijoitetun käsijarrun, niin kyynärtuki on kyllä juuri siinä missä sen pitääkin ja voin kuvitella, että moottoritiellä kruisaaminen Gran Turismolla on hyvin miellyttävää hyvän ajoasennon tuudittamana. Moottoritie onkin varmasti ominaisempi paikka autolle, koska jousitus on jäykänpuoleinen ja routapatteja täynnä olevalla parkkipaikalla käännellessä auto tuntuu hyppivän pateista.
Nastojen rallattelu kuuluu sisälle samalla tavalla kuin X3:ssa mutta lisäksi alustasta tuntui lähtevän outo kumina, jota en oikein osannut yhdistää mihinkään. Se kuitenkin kuului sisälle heti kaupunkinopeuksista lähtien.
173.
Valmistaja: BMW
Malli: X5M 50d
Vuosimalli: 2013
Moottori: 3.0 diesel
Vaihteisto: automaatti
X5M 50d on jo hieman eri luoka auto, kuin kolmossarjalaiset ennen sitä. Istuimessa on vain sähkösäätöjä ja niiden kanssa vekslatessa menee muutama minuutti, mutta ajoasento kyllä löytyy ja istuin on eriomainen. Ratissa on nähtävästi joku automatiikka helpottamaan kulkua autoon ja pois ja se nousee, kun auton sammuttaa ja laskee, kun autoon istuu. Ongelmana oli, että se laski hieman liikaa, enkä löytänyt ohjainta, jolla olisin saanut ratin pois osittain mittariston edestä. Tuo on kyllä varmasti säädettävissä, mutta mistä?
Välittömästi liikkeelle lähtiessä on selvää, että X5 on kertaluokkaa hiljaisempi ajokki kuin X3 tai 3-sarjan GT. Moottorista lähtee kyllä mukava murina ja mallimerkinnän mukaan sitä saattaisi helpostikin luulla isoksi 5-litraiseksi. Pellin alla on kuitenkin 3-litrainen dieselkone, jonka seurana on kaksi turboa ja sisälle kuuluva ääni tulee auton kaiuttimista. Tehoa koneesta on puristettu 381 hevoista ja vaatimattomat 740 väännöstä ja ne kyllä huomaa. Teho ei tunnu ehkä ihan niin välittömältä kuin X3:ssa saman koneen laiskemmassa versiossa, mutta ero on varmaan enemmän tuntumassa. Kun tehoihin pääsee käsiksi, niin yli kaksitonninen auto liikahtaa hyvin vaivattomasti ja etenkin näin talvisen liukkaalla säällä kiemurtelua on havaittavissa, kun kaikki renkaat tavoittelevat pitoa siirtääkseen tehon tiehen.
X5:n massa aiheuttaa sen, että vaikka mittari kertoo auton liikkuvan lujaa ja kiihtyvän lujaa, niin liikkeet tuntuvat huomaamattomilta ja rauhallisilta. Se vaatii ajajalta tarkkaivaisuutta etenkin, kun sitä vauhtia pitäisi hidastaa. M-alusta on kyllä niin tukeva, että en epäile etteikö auto kesällä käyttäytyisi kuin pienempi henkilöauto. Ohjaus on jälleen kerran jämäkkä, mutta tuntuma tiehen on ohuempi kuin esim. X3:ssa. Todellisuus on eristetty auton ulkopuolelle ja sisälle tulee vain se mitä sinne halutaan tuoda, kuten
ne kaiuttumien toistamat teennäiset moottoriäänet.
Alusta on jäykempi kuin X3:ssa ja pienet pomput tuntuvat enemmän, mutta eivät kuitenkaan häiritsevästi.
Erittäin mukava auto, jolla epäilemättä ajaisi pitkän pätkän nauttien koko ajan, vaikka tie olisi välillä hieman huonompi tai olematonkin.
174.
Valmistaja: BMW
Malli: M550d Touring xDrive
Vuosimalli: 2013
Moottori: 3.0 diesel
Vaihteisto: automaatti
Viimeinen kiertueen autoista, jonka testasin oli jo lähtökohtasesti semmoinen, mistä en ole juuri kiinnostunut, mutta jos testattavissa on 318 hevosvoimaa ja 740 Nm vääntöä jonkun toisen polttoainelaskulla, niin sille ei sanota ei. M550d Touring on BMW 5-sarjan farmari, jonka pellin alla on sama kone kuin edellä mainitusssa X5:ssa. Samaan tapaan kuin X5:ssa myös moottorin äänimaailma sisätiloissa on keinotekoinen, mutta sellaisenaan hyvin miellyttävä.
Istuimelle laskeudutaan taas alas, mutta ajoasento kyllä löytyy hyvästä penkistä nopeasti. Yksi muitakin malleja yhdistävä tekijä on erittäin tehokkaat penkinlämmittimet. Pykäliä on kolme ja jos tehokkaimman laittaa päälle ensin, niin persusta polttelee parin minuutin päästä eikä se helpota vaikka tehoja pienentäisikin, vaan lämmitys on pakko laittaa pois.
Mittaristo on M550d:ssä täysin elektroninen ja nopeusmittarin neula heilahtaa vain, jos pikselit näytöllä tahtoo niin. Ei se varsinaisesti häirinnyt, mutta olin kuitenkin huomaavina kierroslukumittarin viisarin tarkkuuden kärsivän, jos kaasun painoi pohjaan ja kierrosluuvut heittelivät nopeasti.
Ohjaus on samanlainen kuin muissakin ja auto menee kuin raiteilla hyvin vakaasti moottoritiellä. Ohjauksessa on hieman raskas tuntu, ei liikaa, mutta kuitenkin. Silti sitä saa veivata edestakas reilustikin vauhdissa, eikä auto tee mitään epävarmuutta aiheuttavia liikkeitä. Alusta on M-sarjamaisen jäykkä ja varmasti luo tuota vakautta ajoon. Patikkoisella parkkipaikalla auto kyllä sitten pomppii kuin Plaston muovirekka asfaltilla, joten pitkää nimismiehen kiharaa en välttämättä haluaisi autolla ajaa.
Tehoja on vähintään riittävästi ja vääntöä vielä hieman enemmän. Kitkarenkailla varustettuna auto oli myös hiljaisempi kuin esim. X5 nastarenkailla, mutta jäisellä tiellä pito oli myös heikompi. Teho on kyllä saatavilla juuri niinkuin haluaa, että renkaat eivät sudi, jos niin ei halua, mutta jos niin kuitenkin haluaa tehdä, niin luistoneston voi kytkeä osittain tai kokonaan pois, kuten kaikista koeajetuista autoista. Jo osittainen poiskytkentä mahdollistaa leikkimisen ja takavetomaisen käytöksen
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)