241.
Valmistaja: Ford
Malli: Edge
Vuosimalli: 2018
Moottori: TDCi 210hv
Vaihteisto: A6
Myönnän tietämättömyyteni, että semmoinen automalli kuin Ford Edge on minulla jäänyt käytännössä huomaamatta tai sitten vain vähäisen muistini harmaille alueille, josta mikään ei palaa. Ainakaan kovin helposti. Nyt kuitenkin ajettuani ensin edellisten blogautusten mukaisesti Skodan Superbia ja Kodiaq, niin mieleeni pälkähti salakavalasti toinenkin automerkki - nimittäin Ford. Jostain syystä muistelin semmoista mallia kuin Maverick, mutta en tiedä onko sitä edes virallisesti myyty Suomessa.
Ford-liikkeestä löytyi sitten jyhkeän keulan omaa Edge, joka oli myös enemmän sitä kokoluokkaa, jota minä oikeasti voisin käyttää. Kun tavoitteena on kuljettaa pidemmilläkin matkoilla kahden lapsen perhettä, koiranhäkkiä peräkontissa ja itse koiraa tietenkin takapenkillä, niin tilaa ei ole koskaan liikaa. Takapenkin tilat vastaavat Kodiaqia, mutta peräkonttia pitäisin hieman pienempänä. Kyllä sinne tyhjä koirahäkki kuitenkin mahtuisi.
No, Edgeen avaimet käteen ja ajolle. Ensimmäinen asia, minkä Edgessä huomaa, ainakin, jos on juuri ajanut parilla Skodalla, on se, että penkit ovat pehmeät. Ne ovat amerikkalaisen pehmeät ja isot, joihin mahtuu hieman enemmänkin burgereita mahtunut pakarapari laskeutumaan sujuvasti. Mittaristo ja kojelauta toivat minulle mieleen viime kesänä ajamani uuden Ford Mondeon. Vaikka en kuvavertailuja tehnytkään, niin oletan, että Fordilla on globaali muotokieli käytössä.
Ajossa Edge on kuin Ford yleensä on, eli erittäin hyvä ajaa. Pehmeyttä on, mutta ei liikaa ja kun 210-heppainen diesel ensin kiihdyttää auton hyvää vauhtiin, niin silti se taittuu mukasvasti tiukkoihinkin mutkiin. Äänimaailma on ehkä hitusen esim. Kodiaqia hiljaisempi, mutta toisaalta kun hintaakin on yli kymppitonnin enemmän, niin saattaisi myös odottaa.
Edgen koeajo jäi kiireestä johtuen hieman lyhyeksi, mutta auto jätti kyllä hyvän vaikutelman. PIenen itsetyytyväisyyden hetken sain kokea, kun palautin auton avaimet myyjälle. Hän kysyi, että miltä auto tuntui ja minä vastasin että amerikkalaiselta se tuntui. Myyjä vastasi, että se on tehty Amerikassa.
tiistai 22. toukokuuta 2018
sunnuntai 13. toukokuuta 2018
240. Kodiaq kolmannen kerran
240.
Valmistaja:Skoda
Malli: Kodiaq
Vuosimalli: 2018
Moottori: 2.0 TDI (150)
Vaihteisto: A7
Superbin koeajon jälkeen kävin heti hakemassa avaimet samassa pihassa olleeseen Kodiaqiin ja vaihto noin lennosta onkin paras tapa vertailla kahta autoa, sillä erot huomaa nopeammin. Yksi tärkeimmistä eroista Superbin ja Octaviankin välillä Kodiaqiin on kyytiin nouseminen. Minä olen nimittäin suunnattomasti ruvennut kaipaamaan autoa, johon voi astua sisään sen normaalin sisään vääntäytymisen sijasta. Talvisin minä yleensä istun autoon persaus edellä, kopistelen lumet kengistä ja käännän sitten ne myös kyytiin. Kesällä tyyli on toisenlainen ja oikea jalka menee ensin kyytiin ja sitten vasen jalka kierähtää kyytiin ja näin vanhemmiten se on käynyt koko ajan vastenmielisemmäksi puuhaksi. Kodiaqiin sen sijaan oikea jalka menee ensin sisään, sitten takapuoli penkkiin ja vasen jalka nosteaan kyytiin ilman ylimääräisiä vääntelyjä.
Kuskin penkki on jämäkkä ja siinä saa helposti hyvän istuma-asennon. Penkki on sen verran korkea, että oikea jalka saa sivuttaistuen tasaisesta pinnasta ja luulen, että se on ominaisuus, joka näyttää arvonsa, kun ajaa päivässä vähintään 6 tunnin reissun. Superbin kaltainen iso lasipintainen näyttö on myös Kodiaqissa ja näyttää myös hyvältä. Apukuskin edessä hanskalokerin yläpuolella on hieman halvan näköinen paneeli, jonka alla luulin ensin olevan toisen lokeron, mutta kansi olikin lopulta kiinteä, enkä tiedä onko siihen edes tarjolla lisää säilytystilaa.
Moottorina oli minulla kovin tuttu 2-litrainen diesel, mutta hieman kevyemmin viritettynä, eli vain 150-hevosvoimasena. Se lähtee tulille tutusti nappia painamalla ja ääni kuuluu sisälle tuttuna rouskutuksena. Kaasusta liikkeelle ja heti minulle on selvää, että Kodiaq miellyttää minua enemmän kuin Superb. Korkeampi alusta ja ajoasento on vaan minun mieleen ja tarjoaa paremman näkyvyyden ympäristöön.
Alusta on jämpti ja turvallisen tuntuinen. Ratin vatkaaminen ei auta ylimääräisiä jännäkakkatilanteita ja tarvittaessa nopeat ohjausliikkeet vaihtavat myös auton linjaa nopeasti ja eleettömästi. Sisämelua karkeiden ajourien pohjalla ajaessa kuuluu kyllä, mutta se on kesärenkailla hiljaisempaa kuin Superbissa tai kitkarenkailla Octaviassa. 150 hevosta ja 340 väännöstä tuntuvat ihan riittäviltä numeroilta, kun kyydissä olin vain minä ja vanhempi poikani, mutta luultavasti tehokkaampi versio 190 hevosen ja 400 väännöksen kanssa tuntuisi vielä paremmalta.
Kodiaq teki minuun suuren vaikutuksen ja luulen jopa, että jos vain numerot käyvät kohdilleen, niin Octavia voisi vaihtua uuteen Kodiaqiin. Selkeä näkemysero minulla ja autokauppiaalla kuitenkin vielä jäi numeroista, joten katsotaan nyt sitten.
Valmistaja:Skoda
Malli: Kodiaq
Vuosimalli: 2018
Moottori: 2.0 TDI (150)
Vaihteisto: A7
Superbin koeajon jälkeen kävin heti hakemassa avaimet samassa pihassa olleeseen Kodiaqiin ja vaihto noin lennosta onkin paras tapa vertailla kahta autoa, sillä erot huomaa nopeammin. Yksi tärkeimmistä eroista Superbin ja Octaviankin välillä Kodiaqiin on kyytiin nouseminen. Minä olen nimittäin suunnattomasti ruvennut kaipaamaan autoa, johon voi astua sisään sen normaalin sisään vääntäytymisen sijasta. Talvisin minä yleensä istun autoon persaus edellä, kopistelen lumet kengistä ja käännän sitten ne myös kyytiin. Kesällä tyyli on toisenlainen ja oikea jalka menee ensin kyytiin ja sitten vasen jalka kierähtää kyytiin ja näin vanhemmiten se on käynyt koko ajan vastenmielisemmäksi puuhaksi. Kodiaqiin sen sijaan oikea jalka menee ensin sisään, sitten takapuoli penkkiin ja vasen jalka nosteaan kyytiin ilman ylimääräisiä vääntelyjä.
Kuskin penkki on jämäkkä ja siinä saa helposti hyvän istuma-asennon. Penkki on sen verran korkea, että oikea jalka saa sivuttaistuen tasaisesta pinnasta ja luulen, että se on ominaisuus, joka näyttää arvonsa, kun ajaa päivässä vähintään 6 tunnin reissun. Superbin kaltainen iso lasipintainen näyttö on myös Kodiaqissa ja näyttää myös hyvältä. Apukuskin edessä hanskalokerin yläpuolella on hieman halvan näköinen paneeli, jonka alla luulin ensin olevan toisen lokeron, mutta kansi olikin lopulta kiinteä, enkä tiedä onko siihen edes tarjolla lisää säilytystilaa.
Moottorina oli minulla kovin tuttu 2-litrainen diesel, mutta hieman kevyemmin viritettynä, eli vain 150-hevosvoimasena. Se lähtee tulille tutusti nappia painamalla ja ääni kuuluu sisälle tuttuna rouskutuksena. Kaasusta liikkeelle ja heti minulle on selvää, että Kodiaq miellyttää minua enemmän kuin Superb. Korkeampi alusta ja ajoasento on vaan minun mieleen ja tarjoaa paremman näkyvyyden ympäristöön.
Alusta on jämpti ja turvallisen tuntuinen. Ratin vatkaaminen ei auta ylimääräisiä jännäkakkatilanteita ja tarvittaessa nopeat ohjausliikkeet vaihtavat myös auton linjaa nopeasti ja eleettömästi. Sisämelua karkeiden ajourien pohjalla ajaessa kuuluu kyllä, mutta se on kesärenkailla hiljaisempaa kuin Superbissa tai kitkarenkailla Octaviassa. 150 hevosta ja 340 väännöstä tuntuvat ihan riittäviltä numeroilta, kun kyydissä olin vain minä ja vanhempi poikani, mutta luultavasti tehokkaampi versio 190 hevosen ja 400 väännöksen kanssa tuntuisi vielä paremmalta.
Kodiaq teki minuun suuren vaikutuksen ja luulen jopa, että jos vain numerot käyvät kohdilleen, niin Octavia voisi vaihtua uuteen Kodiaqiin. Selkeä näkemysero minulla ja autokauppiaalla kuitenkin vielä jäi numeroista, joten katsotaan nyt sitten.
239. Skoda Superb, tosimielellä
239.
Valmistaja:Skoda
Malli:Superb Combi
Vuosimalli: 2018
Moottori: 1.4TSI
Vaihteisto: A7
Kevään autokuumeen oireet ovat pahentuneet siihen pisteeseen, että kun tekstiviestinä puhelimeen tuli mainos, että paikallinen Rinta-Jouppi pitää Skoda koeajo-päivät, niin päätin käyttää tilanteen hyväksi. Kiikarissa oli minulla oli käytännössä vain kaksi autoa, jotka halusin ajaa ja ensimmäinen niistä oli Superb Combi. Liikkeessä ei ollut muuta kuin farmarimallin 1.4 TSI-moottorinen Superb ja mallin puolesta se oli minulle jees, mutta moottori ei niinkään. Annoin kuitenkin sille mahdollisuuden ja otin sen ajoon.
Olen tässä ajan myötä kasvanut Superbin muotoihin ja se näyttää jo minun silmään hyvältä niin farkkuna kuin sedaninakin. Sisätiloihinkin olen kai tottunut, sillä ne näyttävät yhtä aikaa tutulta ja uudelta. Erityisesti iso näyttö, jossa on lasinen suojalasi Octaviani muovisen näytön sijasta on mielestäni hyvän näköinen. Valikkonäppäimet on integroitu lasin alle kosketusnäppäiminä ja epäilemättä niiden puhtaanapito pölystä on helpompaa.
Ajoasento on tuttu, mutta kuskin penkki tuntuu ainakin pidemmältä kuin Octaviassa ja se tarjoaa paremman tuen reisille, vaikka Skodan tyylisesti jatkettavaa reisitukea ei olekaan tarjolla, sillä se tuntuu olevan varattu konsernin kalliimmille merkeille.
1.4-litrainen bensamoottori on hiljaisempi, eikä sitä juuri huomaa ennenkuin kaasun painaa pohjaan. Kyydissä ollut poikani arvioi, että moottorin äänet ovat 1.4-litraisessa bensakoneessa paremmat kuin meidän dieselmyllyssä etenkin kun kierrokset nousevat korkeammalle. Kiihtyvyys tuntuu hieman hitaammalta kuin 2-litraisessa dieselissä ja pienempi vääntö tuntuu selkeästi pienempien vaihteiden käytössä. Ajomelu Superbin kesärenkailla on kovempi kuin Octavian 1,5 vuotta vanhoilla kitkarenkailla ja etenkin matalataajuinen kumina nastarenkaiden kuluttamissa urissa on jopa häiritsevän kovaa.
Olin hieman odottanut Superbin testaamista ihan siinä mielessä, että olisiko siinä minulle seuraava auto, jossa olisi tuttua hyvää tekniikaa, mutta enemmän tilaa, mutta kyllä koeajo jätti minut pettyneeksi. Tilaa Superbissa on ruhtinaallisesti ja vaikka etupenkit vetää takimmaiseen asentoon, niin takapenkillä saa rauhassa heilutella jalkoja polvien ollessa vielä kaukana etupenkin selkämyksestä. Silti etenkin ajomelu on semmoinen, joka pistää korvaan negatiivisessa mielessä.
Valmistaja:Skoda
Malli:Superb Combi
Vuosimalli: 2018
Moottori: 1.4TSI
Vaihteisto: A7
Kevään autokuumeen oireet ovat pahentuneet siihen pisteeseen, että kun tekstiviestinä puhelimeen tuli mainos, että paikallinen Rinta-Jouppi pitää Skoda koeajo-päivät, niin päätin käyttää tilanteen hyväksi. Kiikarissa oli minulla oli käytännössä vain kaksi autoa, jotka halusin ajaa ja ensimmäinen niistä oli Superb Combi. Liikkeessä ei ollut muuta kuin farmarimallin 1.4 TSI-moottorinen Superb ja mallin puolesta se oli minulle jees, mutta moottori ei niinkään. Annoin kuitenkin sille mahdollisuuden ja otin sen ajoon.
Olen tässä ajan myötä kasvanut Superbin muotoihin ja se näyttää jo minun silmään hyvältä niin farkkuna kuin sedaninakin. Sisätiloihinkin olen kai tottunut, sillä ne näyttävät yhtä aikaa tutulta ja uudelta. Erityisesti iso näyttö, jossa on lasinen suojalasi Octaviani muovisen näytön sijasta on mielestäni hyvän näköinen. Valikkonäppäimet on integroitu lasin alle kosketusnäppäiminä ja epäilemättä niiden puhtaanapito pölystä on helpompaa.
Ajoasento on tuttu, mutta kuskin penkki tuntuu ainakin pidemmältä kuin Octaviassa ja se tarjoaa paremman tuen reisille, vaikka Skodan tyylisesti jatkettavaa reisitukea ei olekaan tarjolla, sillä se tuntuu olevan varattu konsernin kalliimmille merkeille.
1.4-litrainen bensamoottori on hiljaisempi, eikä sitä juuri huomaa ennenkuin kaasun painaa pohjaan. Kyydissä ollut poikani arvioi, että moottorin äänet ovat 1.4-litraisessa bensakoneessa paremmat kuin meidän dieselmyllyssä etenkin kun kierrokset nousevat korkeammalle. Kiihtyvyys tuntuu hieman hitaammalta kuin 2-litraisessa dieselissä ja pienempi vääntö tuntuu selkeästi pienempien vaihteiden käytössä. Ajomelu Superbin kesärenkailla on kovempi kuin Octavian 1,5 vuotta vanhoilla kitkarenkailla ja etenkin matalataajuinen kumina nastarenkaiden kuluttamissa urissa on jopa häiritsevän kovaa.
Olin hieman odottanut Superbin testaamista ihan siinä mielessä, että olisiko siinä minulle seuraava auto, jossa olisi tuttua hyvää tekniikaa, mutta enemmän tilaa, mutta kyllä koeajo jätti minut pettyneeksi. Tilaa Superbissa on ruhtinaallisesti ja vaikka etupenkit vetää takimmaiseen asentoon, niin takapenkillä saa rauhassa heilutella jalkoja polvien ollessa vielä kaukana etupenkin selkämyksestä. Silti etenkin ajomelu on semmoinen, joka pistää korvaan negatiivisessa mielessä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)