200.
Valmistaja: Nissan
Malli: Primera
Vuosimalli: 2003
Moottori: 1.8 bensiini
Vaihteisto: manuaali
Muistan ajatelleeni joskus viime vuoden loppupuolella, että ennen kuin minulla tulee täyteen 20 vuotta ajokortin omistamista, niin olisi mukava saada 200 ajettua autoa täyteen. Enhän minä heti 18 vuotta täytettyäni saanut ajokorttia, mutta asioiden yksinkertaistamiseksi ajattelen kuitenkin niin. Tällä viikolla tulee 20 vuotta täyteen ja toissaviikolla sain auton numero 200 ajettua.
Itse autosta ei ole paljon sanottavaa. Se oli legendaarinen vekkiperä Nysvan, eli semmoinen auto, joka yleensä tiellä kuin tiellä vetää jonoa perässään. En syytä autoa jonon muodostumisesta, mutta ehkä se on yhdistelmä auton ominaisuuksia ja ihmisiä, joihin ominaisuudet vetoavat.
Ajon alku antoi jo osviittaa tulevasta, koska muistini mukaan Primera on ainoa auto, jota en ole saanut helposti käyntiin. Sain auton ensin käyntiin ja vaihdoin olevinani vapaalle ja heiluttelin varmistuksen vuoksi vaihdekeppiä sivuttain kunnes nostin kytkimen, jolloin vaihde silmässä ollut auto stumppasi paikalleen. Uusi startti vaatikin sitten omituista bensan hajua, odottelua, pitkään starttaamista ja kaasun painamista starttaamisen aikana. Tuon toisen onnistuneen startin jälkeen auto kyllä pysyi käynnissä, mutta kylmäksi en konetta uskaltanutkaan päästää.
Ohjaus on tehostettuna kevyt ja hyvin irrallinen, eli tien tapahtumat eivät juuri kuskille välity. Vaihteet eivät tahtoneet mennä silmään ihan helposti ja kuten jo sanottu, kepin liike vaihde silmässäkin on niin suurta, että sitä voi erehtyä luulemaan vapaaksi. Kaasu ja kytkin ovat johdonmukaiset ja helpot operoida. Talvisella patikkoisella tiellä auto nitisee ja kitsee ja yleisesti kumisee ainakin 5 ovisena versiona.
Nissan on Primeraan luonut designin, joka on mahdollisimman pienin muutoksin käännettävissä markkinoille, joissa ratti on auton oikealla puolella. Mittaristo on keskellä ja ratin takana on vain muovilevy, jota pari kertaa alkuun tuijottelee ihmetellen, että helkutti, mittariston valot on poissa. Ilmastoinnin säätö on sinänsä edistyksellinen, että se on valikon takan niinkuin esim. Audeissa ja Bemareissa on nykyään. Se on vaan valitettavasti tehty huonosti ja ruudulla näytetäänkin näppäinten numerot ja niitä vastaavat toiminnot. Sitten kuutta numeronäppäintä käyttämällä koitat säätää asetukset kohdalleen ja se on vaan pirun työlästä.
Olisi se 200. ajettu auto olla hieman mielenkiintoisempikin, mutta olkoon se sitten niin vaikka varttitonnin tai 300 kohdalla.
sunnuntai 25. tammikuuta 2015
lauantai 10. tammikuuta 2015
199. Audi TT Coupé 2.0TFSI
199.
Valmistaja: Audi
Malli: TT Coupé
Vuosimalli: 2015
Moottori: 2.0 TFSI
Vaihteisto: DSG automaatti
Myönnettäköön, että Audi TT ei ole ollut minun suuri suosikkini koskaan johtuen ihan vain siitä, että ensimmäinen malli ei oikein miellyttänyt minun silmää. Malli on kuitenkin on kehittynyt ja varmasti minun silmä on myös kehittynyt ja etenkin tämä tuore 3. kehitysversio TT:stä kasvojenkohotuksen jälkeen näyttää minusta hyvältä. Kun Audi sitten mainosti uuden TT:n olevan kiertueella, niin pakko sitä oli mennä katsomaan. Oletin tähtösen olevan vain esillä sisätiloissa, mutta positiivinen yllätys olikin, että auto oli pihalla ja sen verran kuraisena, että sen saattoi olettaa olevan ajossa.
TT:n mittaristo on Audin uusi suunta ja myyjä ainakin lupaili, että tuleva A4 sisältää saman mittariston ja MMI:n eli multimedia käyttöliittymän. Se tarkoittaa siis, että autossa on vain yksi dynaaminen näyttö mittariston tilalla ja se on hyvin pitkälle kuljettajan muokattavissa. Nopeus- ja kierroslukumittarien koon voi määritellä ja navigointikartan voi saada näkyviin mittarien väliin. Voisin sanoa itseäni jonkin verran tottuneeksi käyttämään Audin valikkoja, mutta TT on oli sen verran erilainen, että en päässyt järjestelmän hallinnasta yhtään perille, kun aikaa ei ollut käytössä juuri yhtään. Yhden ison näytön lisäksi oli kyllä muutama hyvin pieni näyttö, sillä ilmastoinnin ja istuintenlämmityksen säätö oli "piilotettu" ilmastoinnin suuttimien pyöreisiin nuppeihin, joiden päässä oli pienet näytöt, joista näkyi esim. asetettu ilmastoinnin lämpötila. En tiedä pitäisinkö tuommoisesta designista perheautossa, jossa niitä oletettavasti säädetään useammin, mutta TT:seen nuo yksityiskohdat sopivat kuin nenä napaan.
Moottori käyntiin napista ja halutun ajomoodin saa asetettua pienestä painikkeesta. Me käytimme Comfortia ja lumisessa säässä sillä ei varmaan ollut niin suurta merkitystäkään, koska kaikkea tehoa ei missään tapauksessa saanut välittymään tien pintaan. Minulla oli sama moottori omassa A4:ssa aiemmin, mutta TT:ssä siitä oli puristettu hieman enemmän ulos ja 230hp ja 380Nm ovat lupaavat lukemat 1410kg painavalle autolle.
Pienillä kierroksilla moottorin äänet eivät eroa juurikaan siitä, mitä muistan ne olleen A4:ssa, mutta kierrosten yhtään noustessa eroa alkaa syntyä. Osasyynä varmasti on, että auton ääniä tehostetaan sisätiloissa kaiuttimien avulla. Kun kierroksia sitten ottaa hieman lisää, niin taikuus alkaa paljastua. Vaihteiston ollessa Sport-asennossa täyden kaasun kiihdytys on viihdyttävää ei pelkästään hurjan kiihtyvyyden takia vaan myös pakoäänien ansiosta, ylöspäin vaihtaminen aiheuttaa mukava paukahduksia putkessa. Kun taas vauhtia hidastetaan, niin alaspäin vaihdot tuovat mukanaan erittäin mielläviä kiekauksia, kun kierrokset nousee nopeasti.
Hieman mallia, mitä äänet ovat, voi saada tästä videosta.
TT:ssä on nimellisti quattro neliveto, mutta toisin kuin isommissa Audeissa se tarkoittaa sähköisesti kytkeytyvää haldex nelivetoa. Normaaliajossa 90% väännöstä välittyy etupyörille ja vain renkaiden luistaessa vääntöä siirretään taka-akselille. Ajossa tuo tarkoittaa, että välittömästi kaasun polkaisun jälkeen perä ei irtoa, vaan päinvastoin keula puskee. Kun kaasun pitää pohjassa kiihdytyksen aikana, niin silloin luistoneston ollessa pois kytkettynä perä kyllä kiemurtelee samaan tyyliin antaen vaikutelman, että perä työntää enemmän autoa eteenpäin kuin keula sitä vetää.
Todellisen TT:n suorituskyvyn varmaan tuntisi vain kesällä, kun renkaat eivät sutisi niin paljon kiihdyttäessä, mutta näin talvellakin tuo lyhyt 10 minuutin koeajo oli viihdyttävin tuokio autossa pitkään aikaan. Sanoisinkin, että vain Chrysler Crossfire SRT-6 on antanut yhtä paljon smiles per gallon!
Valmistaja: Audi
Malli: TT Coupé
Vuosimalli: 2015
Moottori: 2.0 TFSI
Vaihteisto: DSG automaatti
Myönnettäköön, että Audi TT ei ole ollut minun suuri suosikkini koskaan johtuen ihan vain siitä, että ensimmäinen malli ei oikein miellyttänyt minun silmää. Malli on kuitenkin on kehittynyt ja varmasti minun silmä on myös kehittynyt ja etenkin tämä tuore 3. kehitysversio TT:stä kasvojenkohotuksen jälkeen näyttää minusta hyvältä. Kun Audi sitten mainosti uuden TT:n olevan kiertueella, niin pakko sitä oli mennä katsomaan. Oletin tähtösen olevan vain esillä sisätiloissa, mutta positiivinen yllätys olikin, että auto oli pihalla ja sen verran kuraisena, että sen saattoi olettaa olevan ajossa.
TT:n mittaristo on Audin uusi suunta ja myyjä ainakin lupaili, että tuleva A4 sisältää saman mittariston ja MMI:n eli multimedia käyttöliittymän. Se tarkoittaa siis, että autossa on vain yksi dynaaminen näyttö mittariston tilalla ja se on hyvin pitkälle kuljettajan muokattavissa. Nopeus- ja kierroslukumittarien koon voi määritellä ja navigointikartan voi saada näkyviin mittarien väliin. Voisin sanoa itseäni jonkin verran tottuneeksi käyttämään Audin valikkoja, mutta TT on oli sen verran erilainen, että en päässyt järjestelmän hallinnasta yhtään perille, kun aikaa ei ollut käytössä juuri yhtään. Yhden ison näytön lisäksi oli kyllä muutama hyvin pieni näyttö, sillä ilmastoinnin ja istuintenlämmityksen säätö oli "piilotettu" ilmastoinnin suuttimien pyöreisiin nuppeihin, joiden päässä oli pienet näytöt, joista näkyi esim. asetettu ilmastoinnin lämpötila. En tiedä pitäisinkö tuommoisesta designista perheautossa, jossa niitä oletettavasti säädetään useammin, mutta TT:seen nuo yksityiskohdat sopivat kuin nenä napaan.
Moottori käyntiin napista ja halutun ajomoodin saa asetettua pienestä painikkeesta. Me käytimme Comfortia ja lumisessa säässä sillä ei varmaan ollut niin suurta merkitystäkään, koska kaikkea tehoa ei missään tapauksessa saanut välittymään tien pintaan. Minulla oli sama moottori omassa A4:ssa aiemmin, mutta TT:ssä siitä oli puristettu hieman enemmän ulos ja 230hp ja 380Nm ovat lupaavat lukemat 1410kg painavalle autolle.
Pienillä kierroksilla moottorin äänet eivät eroa juurikaan siitä, mitä muistan ne olleen A4:ssa, mutta kierrosten yhtään noustessa eroa alkaa syntyä. Osasyynä varmasti on, että auton ääniä tehostetaan sisätiloissa kaiuttimien avulla. Kun kierroksia sitten ottaa hieman lisää, niin taikuus alkaa paljastua. Vaihteiston ollessa Sport-asennossa täyden kaasun kiihdytys on viihdyttävää ei pelkästään hurjan kiihtyvyyden takia vaan myös pakoäänien ansiosta, ylöspäin vaihtaminen aiheuttaa mukava paukahduksia putkessa. Kun taas vauhtia hidastetaan, niin alaspäin vaihdot tuovat mukanaan erittäin mielläviä kiekauksia, kun kierrokset nousee nopeasti.
Hieman mallia, mitä äänet ovat, voi saada tästä videosta.
TT:ssä on nimellisti quattro neliveto, mutta toisin kuin isommissa Audeissa se tarkoittaa sähköisesti kytkeytyvää haldex nelivetoa. Normaaliajossa 90% väännöstä välittyy etupyörille ja vain renkaiden luistaessa vääntöä siirretään taka-akselille. Ajossa tuo tarkoittaa, että välittömästi kaasun polkaisun jälkeen perä ei irtoa, vaan päinvastoin keula puskee. Kun kaasun pitää pohjassa kiihdytyksen aikana, niin silloin luistoneston ollessa pois kytkettynä perä kyllä kiemurtelee samaan tyyliin antaen vaikutelman, että perä työntää enemmän autoa eteenpäin kuin keula sitä vetää.
Todellisen TT:n suorituskyvyn varmaan tuntisi vain kesällä, kun renkaat eivät sutisi niin paljon kiihdyttäessä, mutta näin talvellakin tuo lyhyt 10 minuutin koeajo oli viihdyttävin tuokio autossa pitkään aikaan. Sanoisinkin, että vain Chrysler Crossfire SRT-6 on antanut yhtä paljon smiles per gallon!
198. Uusi Ford Mondeo
198.
Valmistaja: Ford
Malli: Mondeo STW
Vuosimalli: 2015
Moottori: 2.0 TDCi
Vaihteisto: automaatti
Lähdin naapurin isännän, vannoutuneen Ford kuskin, mukana katsomaan uutta Ford Mondeota paikalliseen liikkeeseen. Liikkeessä oli käynnissä joku esittelyviikonloppu ja väkeäkin oli sen mukaisesti, eli paljon. Aikamme renkaita potkittuamme saimme kuitenkin ajovuoron juuri ennen liikkeen sulkemista.
Ainakaan ensi tuntumalla Mondeo ei ole pienentynyt mihinkään ja sisäänkäynti on helppoa. Pitkäkin mies löytää riittävästi tilaa etupenkiltä ja silti takapenkille mahtuu toinen iso mies, eli Mondeo on oikeasti iso auto. Ajoasento on hyvä ja kyynärpäät saavat hyväen tuen molemmilta sivuilta. Minä en peräkontissa nähnyt suurta eroa vanhaan, mutta naapurini oli sitä mieltä, että se on matlampi kuin entinen ja siksi ainakin pienemmän näköinen. Sisustus on futuristisen oloinen ja kosketusnäytön kautta ohjattavan järjestelmän kautta saa säädettyä ovikoteloihin ja kojelaudan koteloihin tunnelmavalaistusta eri väreissä. Radio on Sonyn tekemä ja kosketusnäytön alla lukee, että "Powered by Microsoft". Mielipiteitä on varmaan useita siitä, että ovatko nuo hyvästä vai pahasta.
Fordin käynnistys on vaihtunut nykyajan malliin nappikäynnistykseksi ja samalla on poistunut Fordin hyvin tunnistettavissa ollut pyöreärunkoinen avain. Lämmin 2-litrainen diesel hörähti käyntiin nopeasti ja käyntiääni jää miellyttävän hiljaiseksi tyhjäkäynnillä. En ole ennen ajanut Fordia automaattivaihteisena, mutta en löytänyt siitä mitään valittamista. Vaihdot ovat pehmeitä ja nopeita ja Sport-asennossa pienempi vaihde pysyy päällä ja kiihdyttely on ripeämpää. Maantienopeudessa sisälle kuuluu suhinaa ja jonkinlaista kuminaa, mikä lienee normaalia.
Moottorissa on 150 hevosta ja 350 väännöstä ja nuo tehot liikuttavat autoa miellyttävästi. Lumisella talvisäällä niillä saa luistonestovalon palamaan pitkään, mutta samalla auto kuitenkin kiihtyy hyvin. Valoista puhuttaessa on pakko mainita, että Fordien ärsyttävä pakkasesta varoittava hiutaleen kuva, joka hohkasi vanhemmissa malleissa isona ja punaisena aina, kun lämpötila oli lähellä nollaa, on vaihdunut paljon pienemmäksi ja se katoaa hyvin näytön muiden tietojen sekaan. Suomalainen tuosta tuskin välittää, sillä jos meille pitää auton kertoa, että ulkona voi olla liukasta, niin silloin on kuskissa vikaa.
Valmistaja: Ford
Malli: Mondeo STW
Vuosimalli: 2015
Moottori: 2.0 TDCi
Vaihteisto: automaatti
Lähdin naapurin isännän, vannoutuneen Ford kuskin, mukana katsomaan uutta Ford Mondeota paikalliseen liikkeeseen. Liikkeessä oli käynnissä joku esittelyviikonloppu ja väkeäkin oli sen mukaisesti, eli paljon. Aikamme renkaita potkittuamme saimme kuitenkin ajovuoron juuri ennen liikkeen sulkemista.
Ainakaan ensi tuntumalla Mondeo ei ole pienentynyt mihinkään ja sisäänkäynti on helppoa. Pitkäkin mies löytää riittävästi tilaa etupenkiltä ja silti takapenkille mahtuu toinen iso mies, eli Mondeo on oikeasti iso auto. Ajoasento on hyvä ja kyynärpäät saavat hyväen tuen molemmilta sivuilta. Minä en peräkontissa nähnyt suurta eroa vanhaan, mutta naapurini oli sitä mieltä, että se on matlampi kuin entinen ja siksi ainakin pienemmän näköinen. Sisustus on futuristisen oloinen ja kosketusnäytön kautta ohjattavan järjestelmän kautta saa säädettyä ovikoteloihin ja kojelaudan koteloihin tunnelmavalaistusta eri väreissä. Radio on Sonyn tekemä ja kosketusnäytön alla lukee, että "Powered by Microsoft". Mielipiteitä on varmaan useita siitä, että ovatko nuo hyvästä vai pahasta.
Fordin käynnistys on vaihtunut nykyajan malliin nappikäynnistykseksi ja samalla on poistunut Fordin hyvin tunnistettavissa ollut pyöreärunkoinen avain. Lämmin 2-litrainen diesel hörähti käyntiin nopeasti ja käyntiääni jää miellyttävän hiljaiseksi tyhjäkäynnillä. En ole ennen ajanut Fordia automaattivaihteisena, mutta en löytänyt siitä mitään valittamista. Vaihdot ovat pehmeitä ja nopeita ja Sport-asennossa pienempi vaihde pysyy päällä ja kiihdyttely on ripeämpää. Maantienopeudessa sisälle kuuluu suhinaa ja jonkinlaista kuminaa, mikä lienee normaalia.
Moottorissa on 150 hevosta ja 350 väännöstä ja nuo tehot liikuttavat autoa miellyttävästi. Lumisella talvisäällä niillä saa luistonestovalon palamaan pitkään, mutta samalla auto kuitenkin kiihtyy hyvin. Valoista puhuttaessa on pakko mainita, että Fordien ärsyttävä pakkasesta varoittava hiutaleen kuva, joka hohkasi vanhemmissa malleissa isona ja punaisena aina, kun lämpötila oli lähellä nollaa, on vaihdunut paljon pienemmäksi ja se katoaa hyvin näytön muiden tietojen sekaan. Suomalainen tuosta tuskin välittää, sillä jos meille pitää auton kertoa, että ulkona voi olla liukasta, niin silloin on kuskissa vikaa.
torstai 8. tammikuuta 2015
197. Ford Focus C-Max revisited
197.
Valmistaja: Ford
Malli: Focus C-Max
Vuosimalli: 2004
Moottori: 1.8 bensa
Vaihteisto:manuaali
Olen jo ajanut samanlaista autoa aikaisemminkin, mutta katson, että tämä ansaitsee lyhyen oman kirjoituksensa, koska ajojen välillä on 10 vuotta ja nyt ajettu auto on siis jo elämää nähnyt ja osaa siksi kertoa tarinan tai kaksi.
Alunperin ajoin vastaavaa autoa liikkeessä ihan uutena, kun olin valitsemassa perheelleemme tila-autoa, eli kyseessä on siis Ford Focuksen laajennettu versio.Tuolloin nimi oli vielä Focus C-Max ikäänkuin osoittaakseen, mistä auto on tullut, mutta nykyään nimi on vain C-Max. Samalla tavalla Toyota Corolla Versota on tullut Toyota Verso.
Vanhan auton koeajoon sää oli mitä parhain. Kaksi edellistä vuorokautta on lämpötila ollut plussan puolella ja nyt yöllä se oli laskenut pakkaselle. Lasit olivat totaalisen kuurassa ja ovien aukominen vaati hieman fyysistä voimaa. Puhallin kuitenkin sulatti lasin nopeasti, vaikka sisäpuolta pitikin vastoin ohjeita kuivata paperilla lähinnä sen takia, että sitä oli selkeästi aiemminkin kuivattu paperilla.Takalasi suli myös nopeasti, vaikka yksi lanka taisikin olla poikki ja jäi kuuran peittoon.
Tiet suojasäiden jälkeen on täynnä nimismiehen kiharoita pienempiä pyykkilautapatteja, eli semmoisia erittäin ärsyttäviä jääpatteja yksi toisen jälkeen sadoittain ja tuhansittain jonossa. Äskettäin mainitsemani piskuinen Corolla hatcback ei tykkää noista pateista yhtään ja äänet, joita se päästää ovat pelottavia, kun tuntuu, että kohta joku osa irtoaa.
Focus C-Max on periaatteessa samaa kokoluokkaa, vaikka tilaversio, mutta vaikka se on vanhempi kuin Corolla, niin se ei kärsi noista pateista lähellekään yhtä paljon. Kyllä ne väistämättä ajossa huomaa, mutta ääntä ei voi enää kutsua pelottavaksi.
Vaihdekeppi on Corolla Verson tapaan melko ylhäällä ja edessä ja siitä johtuen itse hämmennettävä sauva on huomattavan lyhyt. Vaihteet kuitenkin menevät silmään vielä 10-vuotiaanakin hyvin samaan tyyliin, kuin hetki sitten ajamassani S-Maxissa, jossa vaihteet pelasivat todella sulavasti.
Summa summarum, Focus C-Max on kestänyt vuodet hyvin ainakin, jos sitä vertaan tuohon Corollaan.
Valmistaja: Ford
Malli: Focus C-Max
Vuosimalli: 2004
Moottori: 1.8 bensa
Vaihteisto:manuaali
Olen jo ajanut samanlaista autoa aikaisemminkin, mutta katson, että tämä ansaitsee lyhyen oman kirjoituksensa, koska ajojen välillä on 10 vuotta ja nyt ajettu auto on siis jo elämää nähnyt ja osaa siksi kertoa tarinan tai kaksi.
Alunperin ajoin vastaavaa autoa liikkeessä ihan uutena, kun olin valitsemassa perheelleemme tila-autoa, eli kyseessä on siis Ford Focuksen laajennettu versio.Tuolloin nimi oli vielä Focus C-Max ikäänkuin osoittaakseen, mistä auto on tullut, mutta nykyään nimi on vain C-Max. Samalla tavalla Toyota Corolla Versota on tullut Toyota Verso.
Vanhan auton koeajoon sää oli mitä parhain. Kaksi edellistä vuorokautta on lämpötila ollut plussan puolella ja nyt yöllä se oli laskenut pakkaselle. Lasit olivat totaalisen kuurassa ja ovien aukominen vaati hieman fyysistä voimaa. Puhallin kuitenkin sulatti lasin nopeasti, vaikka sisäpuolta pitikin vastoin ohjeita kuivata paperilla lähinnä sen takia, että sitä oli selkeästi aiemminkin kuivattu paperilla.Takalasi suli myös nopeasti, vaikka yksi lanka taisikin olla poikki ja jäi kuuran peittoon.
Tiet suojasäiden jälkeen on täynnä nimismiehen kiharoita pienempiä pyykkilautapatteja, eli semmoisia erittäin ärsyttäviä jääpatteja yksi toisen jälkeen sadoittain ja tuhansittain jonossa. Äskettäin mainitsemani piskuinen Corolla hatcback ei tykkää noista pateista yhtään ja äänet, joita se päästää ovat pelottavia, kun tuntuu, että kohta joku osa irtoaa.
Focus C-Max on periaatteessa samaa kokoluokkaa, vaikka tilaversio, mutta vaikka se on vanhempi kuin Corolla, niin se ei kärsi noista pateista lähellekään yhtä paljon. Kyllä ne väistämättä ajossa huomaa, mutta ääntä ei voi enää kutsua pelottavaksi.
Vaihdekeppi on Corolla Verson tapaan melko ylhäällä ja edessä ja siitä johtuen itse hämmennettävä sauva on huomattavan lyhyt. Vaihteet kuitenkin menevät silmään vielä 10-vuotiaanakin hyvin samaan tyyliin, kuin hetki sitten ajamassani S-Maxissa, jossa vaihteet pelasivat todella sulavasti.
Summa summarum, Focus C-Max on kestänyt vuodet hyvin ainakin, jos sitä vertaan tuohon Corollaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)