278. Kohotettujen kasvojen Skoda Kodiaq

  278.

Valmistaja: Skoda
Malli: Kodiaq
Vuosimalli: 2022
Moottori: 2.0TDI 150
Vaihteisto: automaatti

Oma Kodiaqini, eli Konjakkini, tulee tämä vuonna 4 vuoden kypsään ikään ja vaikka olin päättänyt, että ajaisin tällä autolla nyt pidempään, niin autokuumeiseen päähän hiipivät kaikki hyvä perustelut, miksi auto pitäisi vaihtaa uudempaan. Ensimmäinen katsastus pitäisi pian tehdä ja en tiedä miten dynaamisen alustan säädettävät iskunvaimentimet pärjäävät täristelyssä, jossain vaiheessa se jakohihna pitää vaihtaa ja se on kallista ja sitten vielä se hiukkasloukku. Kaikki nämä ovat varmaan ihan normaaleja ja eivät todennäköisesti ole vielä hetkeen vaihtokunnossa, mutta kuume on kuume.

Kodiaq on saanut nyt ensimmäisen kasvojen kohotuksen ja se näyttää hieman erilaiselta. Paremmalta sanoisin minä, mutta kauneus ja kauheus ovat kuitenkin katsojan silmissä. En edes osaa sanoa mitä siinä on muutettu, mutta etuvaloja ainakin jotenkin ja keulaa muutenkin. Sisällä huomattavin muutos näyttää olevan mittaristo, joka vaihdettu analogisista viisarimittareista täysin sähköiseen konfiguroitavaan TFT-näyttöön. Minä itseasiassa pidän enemmän perinteisestä mittaristosta, mutta kehitys on kehitystä ja sitä vastaan voi taistella vain viivyttelemällä.

Omassa Konjakissani on Canton äänentoistojärjestelmä ja nyt sitä ei ole enää saatavilla kuin kaikkein kalleimpaan varustelumalliin, eli L&K malliin. Halusin käydä kokeilemassa ja kuuntelemassa miltä vakio mankka kuulostaisi, joten otin kokeiluun Kodiaq Style-varustelumallin. Samalla halusin testata olisiko 150-heppainen versio 2-litraisesta dieselistä paljon nuhaisempi kuin oma 190-heppainen.

Yllätys olikin auton sisällä, kun siinä kuitenkin oli Canton Sound System, vaikka varustelu olikin Style. Selvisi, että globaali komponenttipuute, josta itsekin tiedän hieman yhtä ja toista, vaivaa auton valmistajia ja siksi varusteluja on jouduttu muuttamaan ensi julkaisun jälkeen. Oma oletukseni on, että Canton Sound Systemin vaatima mikrokontrolleri tai prosessori on puutteena Skodalla ja siksi vähäiset komponentit halutaan käyttää vain kalleimpaan L&K malliin, jossa ikäänkuin pitäisi olla kaikki varusteet ja vain parasta.

En siis päässyt kuuntelemaan miltä vakiomankka oikeasti kuulostaa, kun sitä aidosti hieman luukuttaa, mutta pääsin kuitenkin kokeilemaan 150-heppaisen moottorin. Olin autossa vanhemman poikani kanssa ja tyhjänä pienemmätkin tehot kyllä liikuttavat Kodiaqia ihan mukavasti, mutta kyllä 40 hevosen puuttumisen silti huomaa. Epäilen, että ero kasvaa, kun autoon lastattaisiin toinen poika, vaimo, koira, täysi suksiboksi ja täysi peräkontti.

Intissä käytettiin termiä KSE, eli koulutuksen suoma etu. Samaan tyyliin varuste, jonka kerran on saanut autoonsa, niin sen haluaisi saada seuraavaankin, etenkin jos kyseessä on jotain semmosta, mitä käyttää ja arvostaa. Katsotaan nyt mitä kuume teettää. Valitettavasti autokuumeeseen ei ole rokotetta, mutta onneksi se on yleensä kausiluontoinen, eli menee kyllä ohitse ihan vaan sairastamalla, eikä välttämättä palaa ennen seuraavaa kevättä.

277. Täyssähköinen Skoda Enyaq

 277.

Valmistaja: Skoda
Malli: Enyaq 80x 4x4 iV
Vuosimalli: 2022
Moottori: 80x
Vaihteisto: automaatti

Tarkoitus oli vaan käydä nuoremman pojan autokoulu asioita sopimassa, mutta kotiin päin ajaessa leimahti yllättävä autokuume ja päädyttiin poijan kanssa Skoda liikkeeseen koeajamaan täyssähköistä Enyaqia, eli Enjakkia. Oma autoni on Konjakki ja sen vaan sopii paremmin suuhun kuin Kodiaq.

Esittelyautona oleva Enjakki täytti minun perusvaatimukset, eli se oli nelivetoinen. Lisäksi sen perässä luki 80x, joka myyjän mukaan tarkoitti, että siinä on 80, eli enemmän kuin karvalakissa. Oletan, että hän puhui kilowattitunneista ja se riitti minulle, sillä en oikeasti ollut kovin kiinnostunut Enjakista, mutta halusin sen kuitenkin ajaa, jotta voisin sen jälkeen katsoa, olisiko uusi Konjakki vieläkin kiinnostavampi. Minä tunnustan, että sähköautot väistämättä tulevat syrjäyttämään polttomoottorilta haisevat autot ja että uusilla sähköautoilla on jo niin pitkä toimintamatka, että suurimmalle osalle ihmisiä ne sopivat yhtä hyvin kuin perinteisemmät autot. Meidän perheen auton käyttö on kuitenkin usein melko spontaania ja päivittäiset ajomatkat hyvinkin pitkiä, joten sähköauto ei ole vielä minua varten.

Uusi auto on kuitenkin uusi auto ja siksi kiinnostava. Enjakki on tyylikkään näköinen ulkoa ja sisältäkin sopivan futuristisen näköinen, jotta sen voi olettaa olevan sähköauto. Myyjä tuli saattamaan autolle ja kertomaan sen ominaisuuksista ja minun on aina hankala sietää yliaktiivisia myyjiä, vaikka tiedän heidän tekevän työtään. Jos minulla on kysymyksiä autosta, niin minä kysyn sen, mutta minulle ei tarvitse proaktiivisesti kertoa mitään muuta kuin, että mistä auto löytyy. Takaisin asiaan, eli Enjakin kyytiin ja start-nappulasta ns. virrat päälle ja sitten vaan käytännössä ajamaan.

Kun kyseessä on täyssähköinen auto, niin meno on hiljaista ja reagointi kaasuun on ilahduttavan vääntävää. Kun kaasua risteyksessä polkaisee, niin Enjakki lähtee kuin Turkka putkasta, ja jatkaa kiihtymistään hiljaa. Jousitus on jämäkkä, mutta auton massa tekee siitä mukavamman kuin esim. hieman isommassa, mutta kevyemmässä Kodiaqissa. Kodiaq painaa hieman vajaa 1800kg ja Enyaq karvan verran vailla 2200kg. Pienet epätasaisuudet tiessä katoavat painavalla autolla paremmin ja se on mukava liikkua kaupungissa.

Maantielle Enjakki kiihtyy myös ripeästi ja ohitukset onnistuvat myös välittömällä kaasun vasteella. Räjähdyksillä toimivan moottorin puuttumisen kuulee, tai siis oikeammin sitä siis ei kuule, maantielläkään. Nopeammassa vauhdissa ravistelutesti, eli nopea pieni väistöliike joko kerran tai edestakas paljastaa sitten ylimääräisen painon ongelman, eli massan hitauden. Enjakki kyllä vaihtaa suuntaa nopeasti, mutta siinä vaiheessa kun ratti on suorassa ja olettaisit auton menevän suoraan, niin painava perä jatkaa vielä väistön suuntaan ja palautuu sitten hetken viiveellä takaisin linjaan. Jos rattia peippaa reilusti eestaas, jolloin heilahdukset korostuu entisestään, niin heittely tuntuu jopa hieman holtittomalta ja pelottavalta. Luultavasti auton luistonesto puuttuisi peliin, jos pidon rajat ylittyisivät, mutta minä en pitänyt tuntemuksesta. Se oli kuin oman vyötärölle kertyneen vararenkaan liike, joka jatkaa liikettään vielä siinä vaiheessa kun lihakset sen alla ovat jo liikkeensä tehneet ja itse toivoisit kaiken jo pysyvän paikallaan, mutta vararenkas ei tottele, vaan heilahtelee ärsyttävästi paljastavan ylimääräisen painon.

Meidän koeajolenkkimme oli noin 15km pitkä, mutta koeajon kiihdyttelyillä risteyksistä ja maantiellä toimintamatka tippui 27km, eli kaasupolkimella saa myös akun tyhjenemään huomattasti nopeammin. Vaihteiston B-asetuksella saa valittu moottorijarrutuksen tapaisen hidastumisen (ja akun lataamisen) heti, kun jalan ottaa polkimelta, mutta minä en tykännyt sen käyttämisestä, sillä jarrutus oli turhan voimakas ollakseen polttomoottorin moottorijarrutuksen kaltainen. Se muistutti enemmän moottoripyörän moottorijarrutusta ja esim. maantiellä jonossa ajaessa minun piti pitää jalkaa koko ajan kaasulla välillä vaan kevyemmin. Ehkä tuo jarrutuksen voimakkuus on säädettävissä, mutta en jaksanut sitä ruveta etsimään vaan ajoin mieluummin normaalisti D-asetuksella, jolloin rullaus oli lähes sama kuin vapaalle vaihtaessa.

Enjakki ei myynyt itseään minulle. Sillä varmaan pyörittäisi mielellään kaupunkiajoa ja lähiympäristön teillä, mutta sen pitemmälle minä en sitä ottaisi, vielä.