246. Fiat 500X - Limoncelloa auton muodossa

246. 
Valmistaja: Fiat
 Malli: 500X
Vuosimalli: 2017
 Moottori: 2.0 diesel
 Vaihteisto: A9

Välillä pääsee ajamaan autoja, jotka ei välttämättä kuulu omiin suosikkeihin tai siihen ryhmään, jota itselleen harkitsisi omaksi. Tällä kertaa semmoinen auto oli kirkuvan keltainen ja näpsäkän kokoinen ja näköinen Fiat 500X. Keltainen on väri johon liittyy jostain syystä lupa lyödä toista ainakin, jos kysytään minun lapsilta. He huutavat "keltainen auto" ja muksaisevat lähintä henkilöä käsivarteen ja minähän tietenkin tykkään moisesta tyhmyydestä kuin nyrkistä silmässä. Kuitenkin Fiatin Amalfi keltainen on läheltä katsottuna komia maali, joka paljastaa eri sävyjä, kun sitä katsoo eri kulmista.

Fiat 500X:llä on pituutta karvan verran vajaa 4,3m, joten se on pikkuinen auto, mutta kuskin paikalla hyvän asennon saa pidempikin mies. Istuin on mukavan tuntuinen, mutta oikean jalan sivuttaistuen keskikonsolin kyljessä voisin odottaa alkavan painaa pohkeeseen pidemmällä matkalla ainakin, jos asenton kuten minulla, eli jalka lepää keskikonsolia vasten. Takapenkin tilasuus jäi minulla testaamatta, mutta se on kuitenkin varma, että ei se ainakaan turhan iso ole. Peräkontti on rakenteeltaan 3-kerroksinen, eli ensimmäisen kannen alla on n. 15 senttiä korkea avoin tila ja toisen kannen alla on vahva styroksinen erilaisia pieniä koteloita sisältävä tuki. Koirahäkkiä en peräkonttiin saisi, mutta kahden ihmisen matkatavarat varmasti.

Napista 2-litrainen Multijet diesel tulille ja 9-vaihteisesta automaatista se 10. vaihde, eli pakki päälle. Kaasun painallus nytkäyttää auton liikkeelle huomattavan herkästi, jos on tottunut VW konsernin DSG-laatikkoon, joka ei juuri liiku mihinkään ilman kaasua. Vaste kaasuun on samankaltainen myös eteenpäin mennessä ja hitaalla nopeudella, eli kaasua pitää totutella annostelemaan kevyemmällä jalalla, jotta ajosta ei tule nykivää. 140 italialaista oria, vai onko ne lie tammoja, jos autoakin kutsutaan helposti naiseksi, liikuttaa pientä autoa hyvin kaupunkiajossa ja maantielläkin ohitse pääsee. Jos ohitukseen haluaa lähteä ärhäkämmin, niin  kierrettävästä valintapyörästä valittava Sport-asetus pitää pienempää vaihdetta pesässä, jolloin lähtökin on vinhempi.

Minun oman "kopperotestin", eli ratin heiluttelun edestakaisin tein n. 60km/h nopeudella ja sen perusteella kutsuisin 500X kyllä kopperoksi sillä alusta on jämäkkä ja ohjaus pikkuautomaisen herkkä ja ratin pienikin heiluttelu saa auton heilumaan minun makuun liian herkästi. Fiatin eduksi pitäisi ehkä lukea se, että se on todellakin pikkuauto maasturimaisesta ulkonäöstä huolimatta ja käyttäytymisen vertailu keskiluokan saksalaisiin ei ole ihan reilua. Kaupungissa pyöritellessä ohjaus ja alusta ovat semmoisia kuin niiden pitääkin, eli tarkkoja.

Maastoajo jäi 500X:n kanssa kokeilematta, mutta se on kuitenkin tarvittaessa nelivetoinen. Normiajossa se on 100% etuvetoinen ja nelivedon saa joko kykettyä manuaalisesti päälle tai sitten auto tekee sen itse automaattisesti tuumatessaan, että pelkkä etuakseli ei vauhdita matkaa tarpeeksi.

500X perustuu vahvasti Jeep Renegadeen ja semmoisella olen ajanut jo pari kertaa ja niistä ajoista täälläkin jorissut. Jos Jeep tuntui kokoistaa isommalta, niin silti minusta tuntuu, että 500X tuntuu juurikin kokoiseltaan autolta. Se on varmasti kuin kotonaan kaupungissa, mutta nelivedon ja maavaran ansiosta pärjää myös mökkiteillä ja talvisilla maanteillä. Kun kerran koeajamani auto oli pirteän keltainen kuin italialainen limoncello, niin rakennan siitä sillan aasille ja totean, että 500X on raikas ja väkevä ajokki.

245. Skoda Kodiaq - se on hyvä

245. 
Valmistaja: Skoda
 Malli: Kodiaq 
Vuosimalli: 2018
 Moottori: 2.0 TDI
 Vaihteisto: A7

Tuli hieman taukoa tähän kirjoitteluun, vaikka kuukauden olenkin kurvaillut Skoda Kodiaqin ratissa hankkien siis hieman perusteellisempaa ajokokemusta. Jätin elokuussa Octaviani paikallisen Skoda kauppiaan talliin ja ajoin itse pihalle aivan uudella Skoda Kodiaqilla. 3 matalassa autossa ajetun vuoden jälkeen halusin palata helpommin sisään ja ulos käytävään autoon ja Kodiaq on semmoinen. Valitsemani varustetaso ei ollut karvalakki, vaan karvalakista seuraava. Lisävarusteina mukaan tarttui näin ulkomuistista talvipaketti, eli Webasto ja tuulilasin lämmitys, peräkoukku, pykälää parempi audiojärjestelmä, navigointi, säilytyslokerot etuistuimien alla ja dynaaminen alusta.

Kodiaqin ohjaamo on hyvin tuttua Skodaa ja siksi helppo omaksua ainakin minulle. Octaviaan verrattuna kojelauta sisältää joitakin eroja. Kosketusnäyttö on lasipintainen ja näppäimet on integroitu lasiin, joten fyysisiä nappuloita on vähemmän. Vaihdekepin etupuolella on säilytyslokero, joka on pienempi kuin Octaviassa, mutta mukavana lisäyksenä sieltä löytyy 12V pistoke ja 2 USB-pistoketta. Kuskin pikkulokero ratin vasemmalla puolella on myös pienempi kuin Octaviassa, mutta  sinne mahtuu näppärästi avainnippu yms pientä.
Hanskalokero on jaettu kahteen osaan, joista alempi aukeaa normaalisti alaspäin ja ylempi ylöspäin. Yhteenlaskettu tila on Octaviaa suurempi, mutta alalokero semmoisenaan aavistuksen pienempi. Penkkien välinen iso lokero on iso, mutta käytännössä yksi iso lokero, jonka kantena toimii keski käsituki. Kun käsitukea säätää ylöspäin, niin lokero jää ikävästi auki. Lokeroon kuuluu irroitettava alusta, jossa on kaksi mukinpidikettä ja pari muuta tarpeetonta pientä lovea.

Istuimet ovat korkeat ja istuma-asento on pystympi, mutta hyvällä tavalla. Jos vasenta jalkaa haluaa lepuuttaa laittamalla jalkapohja lattiaan, niin polvi ei nouse ratin eteen. Myöskään oikean jalan sivuttaistuki ei ole niin välttämätön, koska jalat ovat pystymmässä. Takana on todella hyvin tilaa, vaikka kuskina olisi isompikin ihminen. Takapenkkejä pystyy siirtämään kahdessa osassa n. 15 senttiä eteenpäin ja selkänojaa pystyy säätämään hieman samalla tavalla hieman loivempaan kulmaan. Meidän lapset ainakin pitävät selkänojat pysyvästi loivemmassa asennossa ja tuijottavat kännyköitään, jotka on kiinnitetty käteviin pidikkeisiin etupenkkien niskatukiin.

Peräkontti on ainoa osa, johon olen hieman pettynyt. Paremman audiolaitteiston mukana tulee subwoofer, joka tarvitsee kotelokseen vararenkaan, joka on siis lisätty peräkontin pohjalle kannen alle. Se vie myös sieltä tilaa siinä määrin, että kannen alaiset lokerot ovat pienemmän kuin Octaviasa. Peräkontin syvyys on samaa luokkaa kuin Octaviassa ja tietenkin sitä saa lisää siirtämällä penkkejä eteenpäin, mutta kuka niin haluaisi tehdä, kun takapenkillä on niin herraskaiset tilat taka-asennossa. Minun "mittatikkuna" toimii meidän siirrettävä koiranhäkki. Se mahtuu konttiin pituussuunnassa, mutta jos takapenkkien selkänojat on taka-asennossa, niin peräkontti ei mahdu kiinni, vaan osaa takapenkistä pitää siirtää 5cm eteenpäin. Häkin viereen jäävä tila on isosta lokasuojan kaaresta johtuen lattiasta kapeampi kuin Octaviassa ja siksi epäkäytännöllisempi. Todennäköisesti tila on samaa luokkaa litroissa mitattuna, mutta käytännöllisyys ainakin kärsii meidän käytössä koirahäkin kanssa.

Ajossa Kodiaq on lyhyesti summaten hyvä. Jos nyt kuitenkin jaarittelun vuoksi jotain enemmänkin kerron, niin 190 hevoisinen diesel riittää liikuttamaan autoa kuormankin kanssa aivan riittävän hyvin ja niin, että ohitsekin pääsee. Automaatti tiputtaa seiskalta aina neloselle saakka, kun kiihdytykseen lähtee, mutta mikä miellyttävintä, niin se ei aiheuta suunnatonta mylvintää matkustamoon. Moottorin ääni on mukavan hiljainen sisällä, vaikka ulkona se pitää samaa tuttua dieselin hörpötystä, kuten kaikki konsernin dieselit.
DCC, eli Dynamic Chassis Control mahdollistaa eri ajotilojen valinnan Eco, Sport, Normal, Comfort, Individual ja Snow välillä, mutta itse en ymmärrä miksi kukaan käyttäisi muuta kuin Comfort tilaa. Se on mukavin ja hiljaisin ja ajoittain jopa amerikkalaisen pehmeä loivissa töyssyissä. Siinä on silti pintakovuutta etenkin etupäässä, joten ei se täydellinen ole, mutta minulla on se käytännössä koko ajan päällä.

Sisäinen insinööri pääsi minussa valloilleen tuottamaan ns. insinööripornoa ja tein muutaman testin käyttäen kännykkään ladattua desibelimittaria ja kiihtyvyysmittaria. Desibelimittarin luvut ovat hyvin summittaisia, vaikka koitinkin ajaa eri autoilla saman pätkän moottoritietä kännykän ollessa samalla paikalla mittaamassa. Minun vanha Octaviani vanhoilla kitkarenkailla moottoritien karkeampipintaisella kaistalla nopeuden ollessa välillä 80-120 km/h tuotti keskiarvona 81dB ja max 87dB melua. Samana päivänä koeajamani Tiguan Allspace keskiarvo 82dB ja max 86dB. Kodiaqin ajoin samalla tiellä kaksi kuukautta myöhemmin, eli asfaltin pinta on saattanut tasoittua, mutta joka tapauksessa keskiarvo 79dB ja max 85dB on kolmikon paras lukema.

Astetta pidemmälle vein nörtteyden lähinnä todistaaksen itselleni numeerisesti korvien ja persauksen kertoman eron Sport, Normal ja Comfort asetusten välillä. Ajoin saman pätkän mukulakivikatua samalla nopeudella kun kiihtyvyysmittari oli kiinnitettynä keskikonsoliin näytön pintaan. Vein tietenkin mittaustulokset Exceliin, niinkuin kunnon insinöörin pitää, ja laskin keskihajonnan kiihtyvyydessä kolmella akselilla. Näillä luvuilla mitattuna Normal on Sportia parempi X-akselilla 24%, Y-akselilla 14% ja Z-akselilla 9%. Comfort laittaa Normal asetusta nokkiin vielä kaikkiin 3%, joten niiden välillä ero on pieni, mutta Sport on selkeän jämäkkä asetus alustalle.

Offroad asetus tulee DCC:n mukana myös vaihtoehtona, mutta rehellisesti sanottuna en tiedä mitä se tekee. Offroad tilassa näyttöön tulee kolme mittaria, jotka kertovat eturenkaiden ohjauskulman, kompassi-ilmansuunnan ja muistaakseni korkeuden merenpinnasta. Oletettavasti Offroad tilassa myös luistonesto ja neliveto toimii edes jollakin tavalla eri tavalla. Ajoin auton ojan ylle ristiriipuntaan ja kyllä se siitä poistuu nätisti, kunhan kaasua antaa hieman reilummin. Nelivetojärjestemä toimii melko äänekkäästi ABS:n kanssa ruksuttaen ja jarrutellen ilmassa pyöriviä pyöriä täten siirtäen voimaa pitäville pyörille, jonka jälkeen auto siirtyy haluttuun suuntaan.

Kolmantena numeerisena arvona olen seurannut auton kulutusta ensimmäisen n. 2700 km aikana.
Auton tietokone ilmoittaa, että keskikulutus tähän asti on 7,0 l/100km, mutta tankilta mitattuna todellinen lukema on 7,31l/100km. Kaupungissa pyöriessä kulutus on ollut hieman alle 8 litran ja paras tähän mennessä on 6,83l/100km pitkällä matkalla. Matka-ajon kulutus on minun mielestäni hieman korkea, mutta toisaalta taas ero kaupunkiajon janoon on pieni.

Kodiaq ei ole täydellinen auto, koska sellaista ei ole olemassakaan, mutta hiivatin hyvä ajokki se on tähän asti ollut.