maanantai 27. maaliskuuta 2017

228. Ensimmäinen Range Rover

228.
Valmistaja: Range Rover
Malli: Evoque
Vuosimalli: 2017
Moottori: 2.0 Diesel
Vaihteisto: automaatti


Aina välillä autovuokraamot yllättää hyvin positiivisesti ja tällä reissulla Hertz teki niin Frankfurtin kentällä. Olin varannut Opel Insignia, tai vastaavan, mutta parkkiruudussa odottikin uusi Range Rover Evoque ja kun en ole koskaan ajanut yhtään Range Roveria aikaisemmin, niin olin enemmän kuin tyytyväinen Hertzin valintaan.

Istumaan nousu Evoqueiin oli helppoa ja sähköisesti säädettävällä istuimella sain ajoasennon muotoiltua nopeasti. Seuraavassa vaiheessa Range Rover epäonnistui pahasti, sillä navigaattorin käyttö osoittautui haastavaksi. Muutaman minuutin pähkäilyn  jälkeen olin olevinaan asettanut kohteen, mutta parkkihallista poistuessani huomasin, että kohdetta ei ole ollenkaan ja se piti asettaa uudestaan ja pidemmän kaavan kautta.

Ajossa Evoque tuntui aluksi tehottomalta ja laiskaltakin ja ehdin jo harmitella sitä kunnes huomioni kiinnittyi nopeusmittariin, joka näytti epäilyttävän korkeita lukemia. Minun täytyi puhelimella tarkistaa ajamani nopeus ja todeta, että mittari näytti riittävän oikein ja allani oli auto, jossa vauhti ei tunnu ollenkaan siltä, mitä se oikeasti on. Kaikista ajamistani autoista Evoque peitti todellisen nopeutensa parhaiten ja ajaminen oli ainoastaan mukavan pehmeää. Alusta on samaan aikaan jämäkkä, mutta pehmeä ja pienet töyssyt katoavat kokonaan.

Laiskuus oli silti todellisuutta, sillä autobahnille päästyäni totesin, että vaikka kiihtyvyyttä ei tunnukaan kaasun pohjaan painaessa, niin se johtuu siitä, että sitä ei juurikaan ole. Pienemmillä nopeuksilla Evoque liikku ns. normaalisti, mutta moottoritien nopeuksilla vauhdin muutokset ei päätä huimaa, ellei paina jarrua. Pitkän suoran ja pitkän ns. talla pohjassa -ajamisen seurauksena sain mittariin tasan 200 km/h ennen kuin auto tuli eteeni. En usko, että paljon oli enää varaa tasaisella vauhtia kasvattaa.

Tiloiltaan Evouq on pieni ja enemmän kahden hengen auto, kuin mikään perheauto. En vertaisi sitä missään tapauksessa Opel Insigniaan tilojen puolesta. Ajokokemus oli kuitenkin siinä määrin positiivinen, että mieleni tekisi kovasti kokeilla saman firman isompia autoja, eli ihan oikeita maastureita kuten Land Rover Discovery tai Range Rover

227. Volkswagen Passat Alltrack

227.
Valmistaja: Volkwagen
Malli: Passat Alltrack
Vuosimalli: 2016
Moottori: 2.0 TDI
Vaihteisto: 7-v DSG


Ajettuani Skoda Kodiaqia toisen kerran halusin testata saman konsernin toista ainakin hieman maastoon suunnattuna ja suurinpiirtein saman hintaluokan autoa, eli alustaltaan korotettua Passatia. Harkitsin Passattia jo edellisellä kerralla, kun hankin nykyisen autoni, mutta se oli vasta silloin tulossa markkinoille ja Alltrack mallia ei ollut julkaistu ollenkaan.

Koeajossa ollut versio oli 190-hevosvoimainen 2-litrainen ja tuttu diesel, joten hetken aikaisemmin ajamani Kodiaq ei ollut suoraan vertailukelpoinen.
Sisältä Passat on loppujen lopuksi hämmästyttävän samanlainen kuin moni Skoda on, mutta parin vuoden iän huomaa esim. siinä, että kosketusnäyttö on resistiivinen muovisella näytöllä ja sivunäppäimillä varustettu, kun Kodiaqissa on kapasitiivinen lasinen näyttö, johon sivunäppäimet on integroitu kosketusnäppäiminä. En tahtoisi tunnustaa itseäni niin pinnalliseksi, mutta Passatin ohjaamo näytti vanhalta.

Alusta Passatissa oli hyvin samanlainen kuin Kodiaqissa, mutta ajokorkeuden ero on huomattava ja Skodan eduksi. Äänimaisemien vertailu oli hankalaa, sillä Skodassa oli kitkarenkaat ja Passatissa alla nastat. Nastojen rallatus kuului hyvin selkeästi sisälle ja peitti mahdolliset moottoriäänet alleen. Moottori on riittävän väkevä 190 hevosen turvin ja ehkä isommasta massasta tai tukevammasta alusta johtuen kiihtyvyys ei tunnu niin voimakkaana kuin omassa Octaviassa, jossa on 184-hevosvoimainen versio samasta moottorista.

Passatin sisätilat ovat isot ja takapenkillä mahtuu hyvin istumaan mittaiseni mies samanlaisen körilään istuessa kuskin paikalla. Tilat ovat isomman tuntuiset kuin Kodiaqissa. Sama pätee peräkonttiin ainakin silmämääräisesti ja numeroita tarkastamatta.

Kokonaisuudessaan Passat oli kuitenkin pettymys minulle. Odotin sen tuntuvan ns. yhtä luokkaa paremmalta kuin halvemman brändin Skoda hetkeä aikaisemmin, mutta tilanne oli päinvastainen. Skoda Kodiaq tuntui paremmalta ajaa ja oli muutenkin miellyttävämpi kokonaisuus.

226. Skoda Kodiaq bensamoottorilla

226.
Valmistaja: Skoda
Malli: Kodiaq
Vuosimalli: 2017
Moottori: 1.4 TSI
Vaihteisto: 7-v DSG

Paikallinen Skoda-kauppias sai rekisteriin oman Kodiaqin ja minä halusin tutustua autoon hieman lisää pikaisen koeajon lisäksi, joka siis tapahtui hieman aiemmin virallisella koeajokiertueella. Siitä kirjoitin tarinan tänne Skoda Kodiaq

Nyt ajossa oli siis 1.4-litrainen, kaksoisahdettu, TSI-moottori, josta Skoda ottaa ulos 150 hevosvoimaa. Moottoria täytyy kyllä jokaisella saman konsernin koeajolla ihmetelllä, sillä se on erittäin väkevän tuntuinen kokoonsa nähden ja menisi helposti dieselmoottorista vääntönsä ja tehon puolesta. Jostain syystä itse kuitenkin karsasta kyseistä moottoria sen alkutaipaleen huonohkon maineen takia ja en semmoista ottaisi omaan autoon.

Mielikuvani Kodiaqista erittäin hyvänä autona vahvistui entisestään hieman pidemmällä ajolenkillä. Alusta on tukeva ja tuntuu syövän pienet rypyt ja pomput erittäin hyvin, joten meno on mukavan tuntuista korkean ajoasennon saattelemana. Ensimmäisen koeajon tunne lievästä hitaudesta alustan suhteen ei muuttunut, mutta ominaisuus ei ole mitenkään häiritsevä.


Rehellisesti sanottuna olen erittäin kiinnostunut vaihtamaan Octaviani uuteen Kodiaqiin, joten ei muuta kuin rahaa säästämään.

225. Ford Focus Saksan autobahnilla

225.
Valmistaja: Ford
Malli: Focus STW
Vuosimalli: 2017
Moottori: 1.5
Vaihteisto: manuaali 6

Vuokra-auton Münchenin lentokentältä oli tällä kertaa uudenkarhea Ford Focus farmari mittarissaan vasta reilut 3000 km. Moottorina oli 1,5-litrainen bensamoottori, mutta tehoja en saanut vuokra-auton lapuista selville. Suomessa on myynnissä 150- ja 182-heppaiset versiot kyseisestä moottorista ja jos noista pitäisi ns. takapuolituntumalla valita, niin sanoisin, että allani oli 150 hevosta, sillä meno oli mukavan ripeää, mutta ei ehkä 182 hevosen verran.
Pisteet täytyy antaa Fordille informaatiojärjestelmän toimivuudesta, sillä onnistuin kytkemään puhelimeni Bluetoothin kautta ja asettamaan navigaattoriin kohteen parissa minuutissa. Mielestäni hyvä mittari järjestelmälle on nimenomaan tilanne, kun astut autoon järjestelmää ennestään tuntematta, niin kuinka hankala siinä on navigoida ja esim. juurikin asettaa navigaattorin kohde.


Ajotuntuma Focuksessa oli fordmaisen hyvä ja hallintalaitteet loogisia ja helppo käyttää. Autobahnilla testattuna sain huippunopeudeksi aikaan 207 km/h puhelimen GPS:llä mitattuna ja vaikka meno oli sujuvaa, niin hieman epävarmuutta tuossa nopeudessa alkoi jo tuntua. Nopeampaakin auto olisi varmaan kulkenut, jos vapaata kaistaa olisi ollut enemmän. Huippujen ajamisen jälkeen puikkelehtiminen autojen virrassa 160 - 180 km/h nopeudella tuntui luonnolliselta ja täysin turvalliselta.