217.
Valmistaja: Nissan
Malli: Juke
Vuosimalli: 2011
Moottori: 1,6 turbo
Vaihteisto:automaatti
Myönnettäköön, että Nissan ei ole merkkinä ole koskaan kuulunut minun henkilökohtaisiin suosikkeihin, vaikka muutamalla semmoisella on tullutkin ajettua enemmän tai vähemmän. Poikkeusena voisi kyllä mainita aidon amerikkalaisen Nissanin, eli Nissan Armadan, jonka ajaminen oli leppoisuudessaan todella hauskaa. Tarinantynkä löytyy täältä http://elamaniautot.blogspot.com/2013/09/142-147-jenkkiautoja.html
Kollegallani on ollut ajossa Nissa Juke jo muutaman vuoden ja useamman kerran on ollut puhetta, että minun pitäisi testata sitä. Nyt aikataulut sitten sopivat yhteen ja pääsin ottamaan Jukesta pikaiset tyypit.
Minun silmää Juke ei ole suuremmin miellyttänyt johtuen lähinnä keulan lamppujen sijoittelusta, joka tuntuu jotenkin luonnottomalta. Kun Jukessa kuitenkin on levitetyt lokasuojat ja kurveja kuin kauniissa naisessa, niin samaan tapaan takaa ja sivulta päin Juke on erittäinkin hyvän näköinen. Auto on kooltaan pieni, mutta minun mittaiselleni, eli 188 senttiselle tapille ajoasento löytyi helposti.
Kyseinen versio on karvalakki Jukea harvinaisempi, eli nelivetoinen ja 1.6-litraisella turbolla varustetu Tekna. Varusteisiin kuuluukin paljon herkkuja, kuten avaimeton käynnistys, peruutuskamera ja ehkä ei niin tärkeä, mutta hauska G-voima mittari keskikonsolin näytössä. Valitettavasti en päässyt testaamaan montako G:tä mittariin on mahdollista saada, mutta mahdollisuudet G-mittarin heilutteluun on kyllä olemassa.
Juke Teknassa on pellin alla 190 hevosta ja 240 väännöstä ja nelivedon ja jämäkän alustan ansiosta auto tuntuu todella ketterältä, mutta samaan aikaan alustan ansiosta turvalliselta. Minun oma ns. kippotestini, eli ratin heiluttelu maantievauhdissa ei aiheuttanut pelkotiloja, vaan olisi pitkään jatkuessa varmaan aiheuttanut niskakipuja, sillä niin jämptisti Juke käyttäytyy.
Automaattivaihteisto toimii hyvin ja etenkin liikkeelle lähdössä ja ryöminnässä auto reagoi kaasuun miellyttävän ripeästi. Ilmoitettu kiihtyvys 0-100 km/h on 8,4s, mutta epäilen kyllä, että 190 hevosen ja hieman yli 1400 kilon yhdistelmällä tuo 8,4 sekuntia käytännössä alittuu tai sitten hieman alhainen vääntö ei vaan riitä vauhdikkaampaan lähetykseen. Joka tapauksessa ainakin kaupungissa Jukella kerkeää erittäin hyvin ja nelivedon ansiosta liikennevaloista ehtii isommankin auton eteen kesällä ja talvella.
Olkoon tämä oppina minulle, että ei ole koiraa karvoihin katsominen. Juke ei ehkä edestä näytä miltään missiltä, mutta kuten sanottu takaapäin sitä jo katselee ihan ilokseen ja ajaa kovaa vielä mieluummin
perjantai 8. heinäkuuta 2016
maanantai 4. heinäkuuta 2016
216. Yllättävä Volkswagen e-Golf
216.
Valmistaja: Volkswagen
Malli: e-Golf
Vuosimalli: 2016
Moottori: sähkö
Vaihteisto:automaatti
Toinen sähköauto, jos kartingautoja ei lasketa, jota pääsin ajamaan oli uudenkarhea Volkswagen e-Golf. Aikaisemminhan pääsin pariinkin otteeseen testaamaan Nissan Leafia ja siitä on hieman tarinaa täällä http://elamaniautot.blogspot.fi/2014/12/196-nissan-leaf.html
Jos Leaf oli suunniteltu todennäköisesti jotain futuristisuutta etsien, niin e-Golf on tutun ja turvallisen Golfin näköinen niin ulkoa kuin sisältäkin. Vaihdevipu on samanlainen kuin muissakin automaattivaihteisissa Golfeissa ja siitä löytyy R, N ja D vaihteet ja lisäksi joku lyhyellä tuttavuudella mysteeriksi jäänyt B-vaihde. Avaimeton järjestelmä on tuttu omasta Octavastani ja riittää, että avaimet ovat taskussa, niin ovet aukeaa, auton voi käynnistää ja ovet voi lukita hyvin helposti.
e-Golf käynnistyy start-nappulasta ja käynnistymisen huomaa vain valojen syttymisenä, mittarineulojen pyyhkäisyinä ja ilmastoinnin käynnistymisenä, mutta muuten auto ei päästä inahdustakaan, kun moottori ei pyöri. Sitten jarru pohjaan, vaihde päälle ja jalka jarrulta. e-Golf lähtee liikkeelle ketterästi ja heti kaasuun koskemalla käy selväksi, että kaasuun reagointi on hyvin nopeaa.
e-Golf on tavallista Golfia painavampi todennäköisesti isojen akkujen takia ja ajossa se tuntuu myös painavalta, mutta enemmän hyvällä kuin huonolla tavalla - auto tuntu todella jämäkältä ja itseään isommalta. 115 hevosvoimainen ja 270 Nm vääntävä sähkömoottori kyllä liikuttaa tuota painoa vaivattomasta ja etenkin paikaltaan lähdöt ovat todella nopeita vahvan ja välittömän väännön ansiosta. Kiihdyttelyitä tekee mieli tehdä ihan vain huvin vuoksi. Ohjaus on kevyt ja tunnokas ja jämäkän alustan ansiosta ajaessa tuli mieleeni sähköiset karting-autot, joilla olen ajanut.
e-Golf oli Nissan Leafin jälkeen yllättävän hyvä ja ajaisin sillä mielelläni enemmänkin. Maantieajossa kiihtyvyys on sekin hyvää, mutta ei ehkä niin rajua kuin paikaltaan lähtiessä. Ehkä se on tarkoituksenmukaista, koska yhdellä varauksella e-Golfilla pystyy ajamaan vain noin 130 km, eli kovin pitkää maantieajoa ei pääse kerralla nauttimaan. Olen ollut hieman sähköautoja vastaan sen suuremmin asiaa perustelematta ja pohtimatta vain mutuun perustaen, mutta e-Golfin jälkeen kokeilisin mielelläni Teslaa, jolla yhdellä varauksella ajaa jo lähes saman verran kuin tavallisella bensakäyttöisellä autolla yhdellä tankkauksella. Sitten vielä lastentaudit pois sähköauton tekniikasta, niin minäkin olen valmis vaihtamaan semmoiseen.
Valmistaja: Volkswagen
Malli: e-Golf
Vuosimalli: 2016
Moottori: sähkö
Vaihteisto:automaatti
Toinen sähköauto, jos kartingautoja ei lasketa, jota pääsin ajamaan oli uudenkarhea Volkswagen e-Golf. Aikaisemminhan pääsin pariinkin otteeseen testaamaan Nissan Leafia ja siitä on hieman tarinaa täällä http://elamaniautot.blogspot.fi/2014/12/196-nissan-leaf.html
Jos Leaf oli suunniteltu todennäköisesti jotain futuristisuutta etsien, niin e-Golf on tutun ja turvallisen Golfin näköinen niin ulkoa kuin sisältäkin. Vaihdevipu on samanlainen kuin muissakin automaattivaihteisissa Golfeissa ja siitä löytyy R, N ja D vaihteet ja lisäksi joku lyhyellä tuttavuudella mysteeriksi jäänyt B-vaihde. Avaimeton järjestelmä on tuttu omasta Octavastani ja riittää, että avaimet ovat taskussa, niin ovet aukeaa, auton voi käynnistää ja ovet voi lukita hyvin helposti.
e-Golf käynnistyy start-nappulasta ja käynnistymisen huomaa vain valojen syttymisenä, mittarineulojen pyyhkäisyinä ja ilmastoinnin käynnistymisenä, mutta muuten auto ei päästä inahdustakaan, kun moottori ei pyöri. Sitten jarru pohjaan, vaihde päälle ja jalka jarrulta. e-Golf lähtee liikkeelle ketterästi ja heti kaasuun koskemalla käy selväksi, että kaasuun reagointi on hyvin nopeaa.
e-Golf on tavallista Golfia painavampi todennäköisesti isojen akkujen takia ja ajossa se tuntuu myös painavalta, mutta enemmän hyvällä kuin huonolla tavalla - auto tuntu todella jämäkältä ja itseään isommalta. 115 hevosvoimainen ja 270 Nm vääntävä sähkömoottori kyllä liikuttaa tuota painoa vaivattomasta ja etenkin paikaltaan lähdöt ovat todella nopeita vahvan ja välittömän väännön ansiosta. Kiihdyttelyitä tekee mieli tehdä ihan vain huvin vuoksi. Ohjaus on kevyt ja tunnokas ja jämäkän alustan ansiosta ajaessa tuli mieleeni sähköiset karting-autot, joilla olen ajanut.
e-Golf oli Nissan Leafin jälkeen yllättävän hyvä ja ajaisin sillä mielelläni enemmänkin. Maantieajossa kiihtyvyys on sekin hyvää, mutta ei ehkä niin rajua kuin paikaltaan lähtiessä. Ehkä se on tarkoituksenmukaista, koska yhdellä varauksella e-Golfilla pystyy ajamaan vain noin 130 km, eli kovin pitkää maantieajoa ei pääse kerralla nauttimaan. Olen ollut hieman sähköautoja vastaan sen suuremmin asiaa perustelematta ja pohtimatta vain mutuun perustaen, mutta e-Golfin jälkeen kokeilisin mielelläni Teslaa, jolla yhdellä varauksella ajaa jo lähes saman verran kuin tavallisella bensakäyttöisellä autolla yhdellä tankkauksella. Sitten vielä lastentaudit pois sähköauton tekniikasta, niin minäkin olen valmis vaihtamaan semmoiseen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)