Valmistaja: Opel
Malli: Rekord E, sedan
Vuosimalli: 1983
Moottori: 2.3 diesel
Vaihteisto: manuaali
http://en.wikipedia.org/wiki/Opel_Rekord_Series_E
Yksi ensimmäisistä, mutta ei ehkä se ensimmäinen auto, jota olen ajanut on vuosimallin 1983 Opel Rekord. Se oli isäni auto, kun minä ajoin ajokortin ja kyseisellä autolla opetusluvilla tuli se korttikin aikoinaan hankittua. Muistaakseni kortin ajaminen maksoi ensimmäisessä vaiheessa 1100 markkaa + inssiajon maksut. (verrokkina nykyiset yli 1000 euron maksut).
Yhtään mallia tuntevat tietävät, että Rekord oli ja on edelleen iso auto. Takapenkillä oli tilaa aikuisellekin, vaikka kuskina oli isokin mies. Matka-ajossa auto oli parhaillaan, varsinkin jos nopeuden sai nostettua 120 km/h paikkeille. Silloin moottori tuntui löytävän ehkä vääntökäyrän huipun isoimmalla vaihteella, sillä auto hiljeni ja kulki kuin juna. Sinne vauhtiin kiihdyttäminen kyllä kesti tovin, sillä vapaasti hönkivä 2,3 litrainen tuon ajan diesel ei ollut mikään voimanpesä.
Ohjaus oli rentouttavan pehmeä ja maantiellä ajaessa rattia saattoi huoletta vatkata edestakas isollakin liikkeellä ilman, että auto kääntyili mihinkään. Kuitenkin mutkissa pienikin oikea ohjausliike vei auton oikeaan suuntaan. Takavetona auto oli nuoren miehen mieleen, vaikka tehoja ei ollutkaan. Tehon puute ei nimittäin estänyt kokeilemasta kuin auton perä irtosi jalkapallokentällä pyörittäessä.
Kyseinen auto on käsittääkseni siirtynyt ajasta iäisyyteen moottoripalon jälkeen, mutta isäni ja minä ajoimme sillä yli 500 000km, jos en väärin muista. Jos tarkistaisin luvun isältäni, niin se saattaisi kyllä olla lähempänä miljoonaakin kilometriä. Levätköön vanha Opelix rauhassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti