234.
Valmistaja:Volvo
Malli: XC60
Vuosimalli: 2017
Moottori: D5
Vaihteisto:A8
Uusi XC60 on kiinnostava malli Audi Q5:n suorana kilpailijana ja kun semmoinen hyrisi lämpiämässä Volvo kauppiaan pihassa, niin kyllähän se piti koeajaa. Kyseinen versio oli tosin hieman karvalakkia kalliimpi, sillä D5 moottorista löytyy 235 hevosta ja R-Design tyylipaketti varmaan tuo omat lisänsä autoon. Koeajolupa mainostikin isoilla kirjaimilla, että "TÄMÄN AUTON OVH. 91500 EUROA".
Volvot ovat sen verran vieraita minulle, että en tunne niiden ominaisuuksia enkä detaileja kovin hyvin, mutta ainakin R-Designin sisustus oli miellyttävän futuristisen, mutta kuitenkin hillityn näköinen. Kojelaudan keskellä on suuri pystysuuntainen kosketusnäyttö, jonka kautta suurin osa säädöistä tehdään. Siinä näkyy myös ympäristökameroiden avulla auton ulkopuoli ja etäisyydet esteisiin peruutettaessa. Penkit ovat nahkaa ja sporttisen tukevat varustettuna myös jatkettavalla reisituella. XC60 käynnistetään avaimettomasti, mutta perinteisestä Paina nappia -ratkaisusta poiketen auto käynnistetään ulkonevaa nappia hieman avaimen tyylisesti kääntäen.
Käyntiääni on hiljainen, mutta moottorin kuulee kuitenkin selkeästi. Ääni on hieman terävämpi ja taajuudeltaan korkeampi, kuin Volkswagen konsernin 2-litraiset ja sitä voisi ehkä luulla jopa ajoittain bensakoneeksi. Ohjaus on jonkinlaiseen ohjausvastukseen tottuneelle ehkä liiankin kevyt, sillä sitä pyörittää vaikka sormenpäällä. Automaatti lähtee hillitysti liikkeelle, kun jarrun vapauttaa
Nastarenkaat on esittelyautoissa hieman kaksiteräinen miekka, sillä ne kyllä kuulee lähes autossa kuin autossa, mutta toisaalta taas siinä samassa kyllä kuulee vamasti kovimman melun mitä auto tarjoilee ja voi olla varma, että kesärenkailla tai kitkoilla meno on huomattavasti hiljaisempaa. Nastojen rallatus kuului XC60 sisälle hyvin ja moottorin kuulee myös ajossa ja korvakuulolla pitäisin sitä kovaäänisempänä kuin esim. omaa Octaviaa kitkarenkailla.
Alusta on ihailtavan hillitty. Rattia saa vatkata ja XC60 nojailee puolelta toiselle erittäin rauhallisesti. Alusta syö myös pienet töyssyt pois ilman ongelmia. 235 hevosta kiihdyttää autoa riittävän hyvin paikaltaan ja ohitukseen lähdettäessäkin. Joskus aikaisemmin ajamastani Volvon nelivedosta poiketen XC60 tuntui miellyttävän iloiselta hännänheiluttajalta, eli kaasua polkaistessa perä tuntui irtoavan ennemmin, kuin auto olisi ruvennut puskemaan. Jäisissä risteyksissä rauhallisesti ajettaessa nastojen raapiessa pitoa vailla auto kyllä puski yllättävänkin paljon. Luistonesto kyllä poimi turhat levottomuudet pois, mutta hieman yllättäen, kun kokeilin lumisesta risteyksestä hieman jouduttaa käännöstä kaasua painamalla, niin päädyin poikitttain vastaantulevien kaistalle ja sain veivata rattia laidasta toiseen.
XC60 jätti hyvän kuvan itsestään, mutta fakta kuitenkin on, että se on Audi Q5:n tavoin tiloiltaan pienempi kuin Octavian farmari ja esim. meidän siirrettävän koiranhäkin käyttäminen peräkontissa veisi lähes koko peräkontin, koska sitä ei mahdu laittamaan pituussuuntaisesti vaan se olisi laitettava poikittain. Kun kuskin penkin säätää minun varrelle mukavaksi, niin takapenkille ei enää samankokoinen mies mahduta jalkojaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti