240.
Valmistaja:Skoda
Malli: Kodiaq
Vuosimalli: 2018
Moottori: 2.0 TDI (150)
Vaihteisto: A7
Superbin koeajon jälkeen kävin heti hakemassa avaimet samassa pihassa olleeseen Kodiaqiin ja vaihto noin lennosta onkin paras tapa vertailla kahta autoa, sillä erot huomaa nopeammin. Yksi tärkeimmistä eroista Superbin ja Octaviankin välillä Kodiaqiin on kyytiin nouseminen. Minä olen nimittäin suunnattomasti ruvennut kaipaamaan autoa, johon voi astua sisään sen normaalin sisään vääntäytymisen sijasta. Talvisin minä yleensä istun autoon persaus edellä, kopistelen lumet kengistä ja käännän sitten ne myös kyytiin. Kesällä tyyli on toisenlainen ja oikea jalka menee ensin kyytiin ja sitten vasen jalka kierähtää kyytiin ja näin vanhemmiten se on käynyt koko ajan vastenmielisemmäksi puuhaksi. Kodiaqiin sen sijaan oikea jalka menee ensin sisään, sitten takapuoli penkkiin ja vasen jalka nosteaan kyytiin ilman ylimääräisiä vääntelyjä.
Kuskin penkki on jämäkkä ja siinä saa helposti hyvän istuma-asennon. Penkki on sen verran korkea, että oikea jalka saa sivuttaistuen tasaisesta pinnasta ja luulen, että se on ominaisuus, joka näyttää arvonsa, kun ajaa päivässä vähintään 6 tunnin reissun. Superbin kaltainen iso lasipintainen näyttö on myös Kodiaqissa ja näyttää myös hyvältä. Apukuskin edessä hanskalokerin yläpuolella on hieman halvan näköinen paneeli, jonka alla luulin ensin olevan toisen lokeron, mutta kansi olikin lopulta kiinteä, enkä tiedä onko siihen edes tarjolla lisää säilytystilaa.
Moottorina oli minulla kovin tuttu 2-litrainen diesel, mutta hieman kevyemmin viritettynä, eli vain 150-hevosvoimasena. Se lähtee tulille tutusti nappia painamalla ja ääni kuuluu sisälle tuttuna rouskutuksena. Kaasusta liikkeelle ja heti minulle on selvää, että Kodiaq miellyttää minua enemmän kuin Superb. Korkeampi alusta ja ajoasento on vaan minun mieleen ja tarjoaa paremman näkyvyyden ympäristöön.
Alusta on jämpti ja turvallisen tuntuinen. Ratin vatkaaminen ei auta ylimääräisiä jännäkakkatilanteita ja tarvittaessa nopeat ohjausliikkeet vaihtavat myös auton linjaa nopeasti ja eleettömästi. Sisämelua karkeiden ajourien pohjalla ajaessa kuuluu kyllä, mutta se on kesärenkailla hiljaisempaa kuin Superbissa tai kitkarenkailla Octaviassa. 150 hevosta ja 340 väännöstä tuntuvat ihan riittäviltä numeroilta, kun kyydissä olin vain minä ja vanhempi poikani, mutta luultavasti tehokkaampi versio 190 hevosen ja 400 väännöksen kanssa tuntuisi vielä paremmalta.
Kodiaq teki minuun suuren vaikutuksen ja luulen jopa, että jos vain numerot käyvät kohdilleen, niin Octavia voisi vaihtua uuteen Kodiaqiin. Selkeä näkemysero minulla ja autokauppiaalla kuitenkin vielä jäi numeroista, joten katsotaan nyt sitten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti