246. Fiat 500X - Limoncelloa auton muodossa

246. 
Valmistaja: Fiat
 Malli: 500X
Vuosimalli: 2017
 Moottori: 2.0 diesel
 Vaihteisto: A9

Välillä pääsee ajamaan autoja, jotka ei välttämättä kuulu omiin suosikkeihin tai siihen ryhmään, jota itselleen harkitsisi omaksi. Tällä kertaa semmoinen auto oli kirkuvan keltainen ja näpsäkän kokoinen ja näköinen Fiat 500X. Keltainen on väri johon liittyy jostain syystä lupa lyödä toista ainakin, jos kysytään minun lapsilta. He huutavat "keltainen auto" ja muksaisevat lähintä henkilöä käsivarteen ja minähän tietenkin tykkään moisesta tyhmyydestä kuin nyrkistä silmässä. Kuitenkin Fiatin Amalfi keltainen on läheltä katsottuna komia maali, joka paljastaa eri sävyjä, kun sitä katsoo eri kulmista.

Fiat 500X:llä on pituutta karvan verran vajaa 4,3m, joten se on pikkuinen auto, mutta kuskin paikalla hyvän asennon saa pidempikin mies. Istuin on mukavan tuntuinen, mutta oikean jalan sivuttaistuen keskikonsolin kyljessä voisin odottaa alkavan painaa pohkeeseen pidemmällä matkalla ainakin, jos asenton kuten minulla, eli jalka lepää keskikonsolia vasten. Takapenkin tilasuus jäi minulla testaamatta, mutta se on kuitenkin varma, että ei se ainakaan turhan iso ole. Peräkontti on rakenteeltaan 3-kerroksinen, eli ensimmäisen kannen alla on n. 15 senttiä korkea avoin tila ja toisen kannen alla on vahva styroksinen erilaisia pieniä koteloita sisältävä tuki. Koirahäkkiä en peräkonttiin saisi, mutta kahden ihmisen matkatavarat varmasti.

Napista 2-litrainen Multijet diesel tulille ja 9-vaihteisesta automaatista se 10. vaihde, eli pakki päälle. Kaasun painallus nytkäyttää auton liikkeelle huomattavan herkästi, jos on tottunut VW konsernin DSG-laatikkoon, joka ei juuri liiku mihinkään ilman kaasua. Vaste kaasuun on samankaltainen myös eteenpäin mennessä ja hitaalla nopeudella, eli kaasua pitää totutella annostelemaan kevyemmällä jalalla, jotta ajosta ei tule nykivää. 140 italialaista oria, vai onko ne lie tammoja, jos autoakin kutsutaan helposti naiseksi, liikuttaa pientä autoa hyvin kaupunkiajossa ja maantielläkin ohitse pääsee. Jos ohitukseen haluaa lähteä ärhäkämmin, niin  kierrettävästä valintapyörästä valittava Sport-asetus pitää pienempää vaihdetta pesässä, jolloin lähtökin on vinhempi.

Minun oman "kopperotestin", eli ratin heiluttelun edestakaisin tein n. 60km/h nopeudella ja sen perusteella kutsuisin 500X kyllä kopperoksi sillä alusta on jämäkkä ja ohjaus pikkuautomaisen herkkä ja ratin pienikin heiluttelu saa auton heilumaan minun makuun liian herkästi. Fiatin eduksi pitäisi ehkä lukea se, että se on todellakin pikkuauto maasturimaisesta ulkonäöstä huolimatta ja käyttäytymisen vertailu keskiluokan saksalaisiin ei ole ihan reilua. Kaupungissa pyöritellessä ohjaus ja alusta ovat semmoisia kuin niiden pitääkin, eli tarkkoja.

Maastoajo jäi 500X:n kanssa kokeilematta, mutta se on kuitenkin tarvittaessa nelivetoinen. Normiajossa se on 100% etuvetoinen ja nelivedon saa joko kykettyä manuaalisesti päälle tai sitten auto tekee sen itse automaattisesti tuumatessaan, että pelkkä etuakseli ei vauhdita matkaa tarpeeksi.

500X perustuu vahvasti Jeep Renegadeen ja semmoisella olen ajanut jo pari kertaa ja niistä ajoista täälläkin jorissut. Jos Jeep tuntui kokoistaa isommalta, niin silti minusta tuntuu, että 500X tuntuu juurikin kokoiseltaan autolta. Se on varmasti kuin kotonaan kaupungissa, mutta nelivedon ja maavaran ansiosta pärjää myös mökkiteillä ja talvisilla maanteillä. Kun kerran koeajamani auto oli pirteän keltainen kuin italialainen limoncello, niin rakennan siitä sillan aasille ja totean, että 500X on raikas ja väkevä ajokki.