211.
Valmistaja: Citroen
Malli: C4 Picasso
Vuosimalli: 2015
Moottori: 1.6 diesel
Vaihteisto: 6-vaihteinen manuaali
Monesti vuokra-autoa vastaanottaessa yllätys on positiivinen, mutta välillä tulee niitä päiviä, kun tuleekin olo, että ullatus, tässä on sun auto. Olin varannut Ford C-max tai vastaavan ja olin välittömästi pettynyt, kun sain Citroenin avaimet käteen. Minulla ei ole edes paljon kokemusta Citroeneista, mutta Fordeista on ja siksi tuo pettymyksen tunne.
Parkkipaikalla odotti siis Citroen C4 Picasso, jossa oli 7istuinpaikkaa ja joka näytti jotenkin suunnattomalta möhköfantilta pienessä parkkiruudussa. Picasso on n. 30cm pidempi kuin Ford C-max ja kyllä se siltä tuntuikin, kun luovin sen ulos parkkitalosta hiuksen hienosti kylkeenajon välttäen, kun navigaattoria näppäilevä Ford-kuski ei nähnyt minua. Varusteena oli kyllä peruutuskamera ja monta muutakin herkkua, mutta äkkiseltään niihin oli vaikea luottaa, joten möhkö mikä möhkö.
Moottorina oli 1.6-litrainen diesel, joka tuntui kyllä riittävän voimakkaalta ainakin, kun olin yksin liikkeellä, mutta epäilen pienen voimattomuuden tunteen hiipivän kuskin tuntoihin, jos kyydissä on 7 ihmistä. 6-vaihteinen manuaali pelasi hienosti, mutta risteyksistä lähtöihin 1. vaihde oli valitettavan lyhyt ja ripeä kiihdyttäminen vaati välittömän 2. vaihtamisen. Citroen lupaa autolle huippunopeutta 188km/h ja kyllä minä mittarin mukaan 183 km/h sain kinnattua pitkään alamäkeen, mutta tuossa vauhdissa meno on jo aika hirvittävää. Picasso on kovin tuuliherkkä ja muutenkin tienpinnan muutoksissa helposti kiemurteleva, mutta jos noista tunteista ei vaan välitä, niin kyllä auto ihan tukevasti kulkee ja moottoritien mutkat taittuivat luotettavan tuntuisesti vielä yli 140 vauhdissakin.
Picassossa ei ole viisarimittareita ollenkaan, vaan keskipaneeliin on sijoitettu iso LCD-näyttö, jossa näkyy kaikki oleellinen tieto, kunhan hieman katsetta vasemmalle kääntää. Olin hieman kiireessä liikkeellä ja ensimmäisen 40 minutiin ajon aikana en päässyt alkuunkaan kärryille miten esim navigoinnin ohjeet näkyivät näytöllä, mutta toisella pidemmällä ajosessiolla ne jo tajusin. En saanut navigaattoria puhumaan mitään, mutta en kovin kovasti yrittänytkään. Keskikonsolissa on toinen kosketusnäyttö ja muutama hipaisunäppäin, joiden kautta ohjataa kaikkea radiosta navigointiin ja lämmityksestä auton asetuksiin.
Kuskin istuin oli lyhyt ja reisiin alkoi painamaan melko pian tuen puute. Kaasupoljin sijaitsee lähellä sivuseinämää ja minun oli jotenkin hankala löytää oikeaa asentoa jalalleni, kun kengän kärki osui koko ajan väliseinää kaasua painaessa. Pahinta Picassossa oli kuitenkin korin sisällä kumiseva melu ajettaessa moottoritiellä. Minun korvat soivat ajosessioiden jälkeen, kun rengasmelu pääsi kaikumaan isossa tilassa. En osaa kuvitella millaista kakofoniaa Picasso soittaisi Suomen teillä, jotka nastarenkaat ovat syöneet kuralle enkä halua sitä kokeakaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti