maanantai 26. marraskuuta 2018

248. Opel Zafira

248. 
Valmistaja: Opel
 Malli: Zafira
Vuosimalli: 2018
 Moottori: 1.6
 Vaihteisto: A6


Kiireen ongelma on, että jos ei kirjoita muistikuviaan ja tuntojaan talteen heti niiden tapahtuessa, niin niitä ei sattuneesta syystä tuppaa muistamaan sitten enää hetken päästä. Tämä ongelma tiivistyy nyt tämän Opel Zafiran kanssa, sillä en muista detaileja enää 3 viikon takaa. Sen verran kuitenkin kiireestä, että vuokrasin auton Hertziltä Frankfurtin lentokentän terminaali 2:sta kuten edellisenkin Citroen C3 Aircrossin. Aamulennolla saapuessa on yleensä kiire jatkaa matkaa mahdollisimman nopeasti ja yksi Hertzin tarjoama jäsenetu monilla kentillä on, että saan sähköpostiin tiedon mistä auto löytyy, marssin suoraan autolle ja lähden ajamaan ilman jonotteluja. Tämä ei tosin päde Frankfurtin T2:n surkeassa Hertzin palvelupisteessä, sillä siellä pitää aina jonottaa, eikä auto siltikään ole välttämättä siinä paikassa, missä sen pitäisi olla. Niin oli meinaan tällä kertaa ja kierrettyämme hetken aikaa ympyrää vilkutelleen valoja avaimen nappulaa hiplaten löysimme kollegani kanssa auton.
 
Auto oli melko uusi, mutta elämää nähnyt ja siitä syystä hieman pinnoiltaan ns. rupsahtanut ja kolhiintunut. Ajossa Zafira on kuitenkin jämptin saksalainen ja verrattuna esimerkiksi edellisen viikon Citroeniin se oli autobahnilla kuin kotonaan, niin kuin se itse asiassa olikin, sillä Zafirat valmistetaan Rüsselsheimissa vain 15 kilometrin päässä Frankfurtin kentältä. 1.6-litrainen moottori kyllä kuljettaa Zafiraa, mutta mistään räjähtävän kiihtyvyyden suomista tunteista sillä ei pääse nauttimaan. Kun kyseinen auto oli vielä 7-paikkainen versio, niin epäilen, että täyteen lastattuna tuo kulkemisen tunnekin on vähän niin ja näin.

Hauskin ja myöskin samalla erittäin hyvä mieleen jäänyt puoli Zafirasta on sen keskikonsoli. Jos nykyisen autoni Kodiaqin keskikonsolin säilytyslokerikko on hieman sinne päin ja tarvitsisi mielestäni parannuksia, niin Zafirassa on homma hoidossa. Keskikonsolin säilytyslokero on niin syvä, että epäilin jo limsapulloni pohjan raapivan asfalttia, kun laitoin sen alimpaan lokeroon. Sen päällä taas on niin monimutkainen kyynärnoja, joka ei kyllä kyynärnojana toiminut minun mittaiselle miehelle, mutta joka varmasti viihdyttää perheen pienimpiä ja myös mahdollisesti lapsellista kuskia. Kyynärnoja on jaettu useampaan tasoon ja siitä saa eri tasoja eteen ja taakse liikuttamalla esiin mukitelineen ja kannellisen pikkulokeron ja vielä toisenkin pikkulokeron takapenkin suuntaan. Minua jäi jopa hieman harmittamaan, että en kiireessäni ehtinyt käydä istumassa takapenkillä, joka ei minun ollessa kuskina muuten ollut kovin tilava, sillä olen lähes varma, että keskikonsolista löytyisi lisäherkkuina mm. esiintaiteltava 40-tuuman televisio ja Playstation 4 ja ehkä jääkaappi. Ja mikroaaltouuni.

Vitsit sikseen, Zafira oli hyvä ajaa ja kuskilla oli hyvät oltavat, kun kuskin penkissä oli myös kovin paljon arvostamani ominaisuus, eli säädettävä reisituki.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti