Valmistaja: Peugeot
Malli: 208
Vuosimalli: 2021
Moottori: 1.2 bensa
Vaihteisto: EAT8-automaatti
Jälleen kerran oli aika huoltaa minun Koniaqia ja tällä kertaa vein sen kiireen takia hieman kauemmas Skoda-liikkeeseen, koska siellä oli vapaata aikaa heti tarjolla. Kun Koniaqin takajarruja vaihdettiin tuskallisen kalliiseen hintaan, niin minä sain alleni uuden Peugeot 208 laina-auton.
Yksi asia täytyy tästä pienestä "Pökötistä" heti sanoa. Se oli mukava ajaa kaupungissa, kun on aikansa ajanut karvan verran isommalla Skodalla. Pikkuautoissa on omat vahvuutensa.
Olen radiosta kuullut mainoksia Peugeotin uudesta i-Cockpit ohjaamosta ja ei ollut hankalaa päätellä, että laina-autossa oli semmoinen 3D i-Cockpit. 3D tarkoittaa, että mittaristossa on kaksi lasia päällekkäin ja jotkut ilmoitukset heijastetaan, tai sitten toinen lasi on näyttö, muutaman sentin alempaa lasia ylemmäs, joten näyttää siltä, että näytössä on syvyytta ja täten kolmas ulottuvuus. En kyllä nähnyt tuosta kolmannesta ulottuvuudesta yhtään mitään käytännön hyötyä, mutta ehkä se jotain miellyttää.
Ohjaamo ja kojelauta ovat kyllä trendikkään näköisiä ja ratin kohdalla pyöräkin on keksitty uudestaan ja ympyrästä on tullut eräänlainen ellipsi, jossa ratin ylä- ja alaosia on hieman litistetty. Ratista saa mukavan otteen ja sitä kääntämällä auto ohjaantuu, mutta minä kamppailin kovin ratin säätöjen kanssa. Jos nostin sen ylimpään asentoon, niin oli se silti minun makuun vielä hieman liian alhaalla ja silti se oli samaan aikaan tarpeettoman kolmiulotteisen mittariston edessä. Jos ratin laski alas, niin mittaristo kyllä näkyi, mutta sitten sain lepuuttaa käsiäni sylissäni.
Ratin muoto ja asento olkoon mitä ovat, mutta kuten alussa sanoin, niin 208 oli mukava ajaa etenkin kaupungissa. Tehoa 3-pyttyisestä koneesta riittää hyvin, mutta silti sitä saa käyttää huoletta ja nauttia siitä, miltä ajaminen tuntuu. Se nimittäin tuntuu, eli tunsin auton liikkeet hyvin ja kiertoliittymissä tuli ajettua rajoitettua nopeutta ihan vaan hymy huulilla.
Moottoritielläkin 208 kulkee nätisti, vaikkakin koeajopäivän kova tuuli heitteli autoa hieman turhan paljon ja sitä sai ohjailla ihan oikeasti pitääkseen kaistalla. Kiihdytys 100km/h nopeudesta on lähinnä toiveen esittämistä moottorille, että jossain vaiheessa, kunhan ehdit, niin haluaisin mennä nopeampaa, mutta kyllä se vauhti lopulta kiihtyy ja sen pystyy pitämään.
Jos minun oli hieman hankala löytää hyvää ajoasentoa ja ratin asentoa, niin jos joku olisi joutunut istumaan minun takana samaan aikaan, niin kyllä hänkin olisi valittanut oloaan hankalaksi, jos jaloissa olisi vielä veri kiertänyt ja ollut tunto tallella. Takatilaa ei ole kuin lapselle, jonka jalat eivät yletä istuimen reunan yli, jos etupenkki on taka-asennossa, niinkuin se minulla oli.
Kaikenkaikkiaan hauska ajokokemus, mutta en haluaisi 208 itselleni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti