117. Audi A4 quattro 2.0TFSI

117.
Valmistaja: Audi
Malli: A4
Vuosimalli: 2009
Moottori: 2.0TFSI
Vaihteisto: manuaali

Kun koeajoja oli suoritettu riittävä määrä eri malleilla ja merkeillä, niin Audi veti minua merkkinä hyvin vahvasti puoleensa ja koska pitkäaikainen toiveeni oli saada oma quattro, niin nyt oli sen toiveen aika toteutua. Verson jälkeen seuraava autoni oli siis Audi A4 Business quattro 2.0TFSI. Audin kehitysversioissa minun autoni oli B8, eli A4:n neljäs versio. Tällä kertaa sain myös kokea sen, mitä on tilata ihan uusi auto ja kyllähän se oli upea kokemus, jonka mielellään toistaisi joskus.

Sain valita autolleni värin, sisustuksen värin ja kaikki yksityiskohdat. Ainoa huono puoli tuossa hommassa, etenkin Audin ollessa kyseessä, on se, että hinta pompsahtaa hyvin nopeasti ylöspäin. Audi on surullisen kuuluisa lisävarusteiden kalleudesta. Minun autossani oli vakiovarusteiden lisäksi etututka, paremmat stereot, säilytyslokeropaketti, ikkunalistat ja 10mm madallettu alusta. Väri oli nimeltään Lava Grey Pearl Effect.

Tällä autolla on ikuinen paikka sydämessäni erittäin hyvänä autona, vaikka nykyään ajankin jo toisella mallilla. 2-litrainen turbomoottori tarjosi 211 hepoa ja 350 vääntöä hyvin laajalla kierrosalueella. Noiden numeroiden turvin Audi lupasi, että auto kiihtyisi 0-100 km/h 6,6 sekunnissa ja jatkaisi kiihtymistä aina 246 km/h nopeuteen asti. Kyllä se nopealta tuntuikin ja kaasun painaminen pohjaan oli aina yhtä iloinen asia. Turbon päästessä kunnolla mukaan peliin 2000 rpm jälkeen tuntui selkeä nousu tehoissa ja toinen "nykäisy tuntui jostain syystä 4500 rpm jälkeen. Vaihteisto oli erinomainen ja kytkin pitkä ja hyvätuntoinen. Kävin pari kertaa kokeilemassa autoa varttimaililla ja molemmat ajat oli hieman päälle 15s, vaikka en osannut lähteä paikalta ollenkaan.

Sentin vakiota matalampi alusta teki ajosta tukevaa ja vielä yli 200 km/h vauhdissakin ajo oli kuin raitella ajaisi. Renkaiden leveys edessä ja takana oli 255mm ja tasaisen ajon huonona puolena oli uraisella tiellä pieni kiemurtelu renkaiden hakiessa paikkaansa. Kiemurtelu oli kuitenkin lähinnä ärsyttävää, sillä neliveto teki kuitenkin ajosta vakaata säässä kuin säässä. Kesällä nelivetoa ei juuri huomannut käytössä, jos ei ajanut hiekkatiellä, mutta talvella se oli uskomattoman hauska. Luistoneston sai pois päältä joko vain sutimisen suhteen tai kokonaan pitämällä nappulaa pohjassa tarpeeksi pitkään. Myöntää täytyy, että talvisin minä otin sen hyvin usein kokonaan pois päältä. Lontoolaisittain A4 quattro on hyvin tail happy, yli kaasua polkaisemalla ja rattia tempaisemalla perä lähti iloisesti irti ja luistelua sai harrastaa melkein kuin takavetoisella autolla tosin sillä erolla, että vauhti jatkoi kiihtymistään normaalisti. Lumipeitteisellä parkkipaikalla autoa saattoi vielä luisussa lähes miten tahtoi ja halutessaan quattrokarusellin sai pyörimään paikallaan. Kun taas tuli suora, niin kiihtyvyys lumesta huolimatta oli samaa luokkaa kuin muilla autoilla kesällä.

Ihan ilman ongelmia ei A4 minun käytössä selvinnyt. Eräänä talviaamuna polttoainetankin luukku jäätyi kiinni siten, että en saanut autoa tankattua. Vein auton huoltoon, josta sain laina-auton yöksi, kun oma autoni sulatettiin tallissa. Lisäksi vaivana tai Audin mielestä ominaisuutena oli öljyn melko runsas kulutus. Manuaalin mukaanhan jopa 0,5 l/1000km on vielä normaalia kulutusta kyseiselle koneelle. Pahimpina talvihetkinä minun autoni vei varmaan sen 0,5l/2000km ja minun mielestä se oli selkeästi liikaa. Kulutusta mitattiinkin jossain vaiheessa, mutta koska se oli alle tuon maagisen rajan, niin se ei aiheuttanut toimenpiteitä. Kolmas vaiva oli talvisin lyhessä ajossa tapahtuva akun varauksen hiipuminen. Akku sijaitsi peräkontissa vararenkaan alla ja arvelin sen talvisin kärsivän kylmyydestä. Kertaakaan ei auto jättänyt käynnistymättä tai vastaavaa, mutta joka talvi taisin saada varoituksen matalasta akun varauksesta.

Ärsyttäväksi ominaisuudeksi päädyin lopulta listaamaan myös matalan alustan, eli asian mihin minulla itsellänikin oli vaikutusta autoa tilatessa. Kesäisin se ei ollut juurikaan ongelma, mutta talvisin sain aina purra hammasta, jos jouduin tiellä ajamaan jonkun auton lokasuojasta pudonneen jäisen lumikimpaleen yli. Pieneltäkin tuntuva paakki tuntui voivan iskeä pohjaan ikävän äänen saattelemana. Kun sitten vielä eräänä talvi-iltana onnistuin luistelusta nauttiessani ajautumaan tilanteeseen, jossa auto melkein karkasi käsistäni ojaan ja puhelinpylvääseen, niin ajattelin, että ehkä olisi aika vaihtaa autoa.

Jäin todella paljon kaipaamaan A4 quattron menohaluja ja leikkimisen taitoja.